"Hyvän ihmisen" paradoksi

Mikä ihmeen "hyvä ihminen"?

Jokainen määrittänee "hyvän" ja "pahan" omalla tavallaan, mutta lähes jokainen on siitä samaa mieltä mieltä että nämä kaksi ovat toistensa vastakohtia ja täten toisiaan vastaan. Onko tämä dualistinen näkemys sitten hyödyllinen, siitä voidaan myös väitellä sekä siitä, sopivatko nämä selvästi kristinuskoon liitettävät sanat edes tehtäväänsä. Mutta jätetään nuo pohtimiset toiseen kertaan ja funtsitaan sen sijaan millainen paradoksi koko "hyvä ihminen" voikaan olla. Mitä ominaisuuksia "hyvällä" ihmisellä sitten tulee olla, että hän olisi "hyvä ihminen"?

Jos valtiovallalta kysyy, hyvä kansalainen on semmoinen, joka maksaa kiltisti veronsa, käy äänestämässä aina kun käsketään, ei riko lakeja ja omaa yhtäläisen arvopohjan vallanpitäjänsä kanssa. Tämä "arvo pohja" tosin vaihtelee jatkuvasti, joten siinä sallitaan tietyiltä osin hieman eri näkemyksiä, kunhan vaan pitäydytään niissä tutuissa ja turvallisissa asioissa, joita media päivästä toiseen toitottaa. Hyvä kansalainen siis seuraa valtamedian uutisointia ja seuraa heidän antamiaan neuvoja oman kykynsä ja arvojensa mukaisesti. Hyväntekeväisyyteen ja vapaaehtoistyöhön myös kannustetaan, koska valtiovalta ei kykene kaikkia kansalaisiaan auttamaan...

... vaikka se olisi sen lähestulkoon ainut tehtävä. Samalla kun siis hyvä kansalainen tekee miten käsketään, hän samalla rahoittaa korruptiota, kannattaa kleptokratiaa, noudattaa sääntöjä joista on kaikille haittaa ja nyökyttelee mukana kun poliitikot valehtelevat kiiltävin silmin etteivät he nyt vaan kykene kaikkea korjaamaan koska kansalta varastetut rahat on jo annettu omille kavereille. Samalla kaikki se valtava työ, jota muita ilmaiseksi auttavat tekevät, valuu lähinnä vallanpitäjien kavereiden taskuun ja kyllä, siinä sivussa myös auttaa muutamaa toista ihmistä. Ja illan päätteeksi hyvä kansalainen vielä kuuntelee saarnan mediasta, joka kertoo ettei tehnyt tarpeeksi ja siitä syystä itsellä ja muilla menee huonosti - häpeäisit!


Paradoksaalista

Edellisessä tekstissäni, "Palkkasoturi", tästä asiasta jo hieman puhuttiinkin. Tehdään mitä auktoriteetti käskee ja silloin ne omat synnit ovat poispestyjä. Vai ovatko? Jos ei tiedä, että ne omat teot aiheuttavat kärsimystä niin itselle kuin muille, onko ihminen siitä itse syyllinen? Koko kusetushan perustuu siihen, että kansalle ei kerrota oleellista tietoa jolloin kansalaiset eivät voi ymmärtää saatujen tietojen valossa mikä mättää ja miksi. Heti alakoulusta lähtien opetetaan tekemään mitä auktoriteetti käskee ja kuuntelemaan vain ennalta määrättyjä tahoja oikean tiedon saamiseksi. Ja kun on opittu kenen sanaan tulee luottaa ja sen sanojan suusta soljuu vuolaasti vain tyhjänpäiväistä soopaa, asiat vaan tapahtuvat eikä niille mitään saa.

Mitä sitten "hyvän ihmisen" tulisi siinä kohtaa tehdä? Yhteiskunnan toimivuuden kannalta "hyvät ihmiset" tekevät arvokasta työtä, joka pitää koneiston rattaat pyörimässä. Samalla kuitenkin tämä sama koneisto on syyllinen niin moneen "pahaan", että koneiston avustamista voitaisiin pitää kaikkea muuta kuin hyvänä asiana. Eli mitä enemmän "hyvää" "hyvä ihminen" tekee, sitä enemmän "pahaa" myös koneisto pystyy tekemään. Samalla toki siinä "hyvää" tehtäessä saadaan paljon hyvääkin aikaiseksi ja valtaosalle ihmisistä koko koneisto ei juurikaan näyttäydy.

Moniko sitten tietää tehdessään "hyvää" sen asian syvemmät vaikutukset? Tietääkö esimerkiksi se journalisti tuottaessaan propagandaa ja auttaessaan valheiden levityksessä tekevänsä "pahaa" koko yleisölleen? Meneekö se lahjoitettu raha muualle kuin "hyväntekeväisyys"järjestön johtajien uusiin autoihin? Onko se "ilmastoteko" muuta kuin ostetaan itselle hyvä mieli ja sivussa tuhotaan vielä luontoa päälle? Esimerkkejä voitaisiin luetella loputtomiin, missä päällisin puolin ja etenkin median kertomana se teko on "hyvä ja suositeltava", mutta käytännössä tekeekin täysin päinvastoin. Kenen vastuulla on selvittää mihin oikeasti vaikutetaan?


Voisiko sen hyvän sitten suunnata hyvään?

Maailma on kuitenkin alati muuttuva ja äärimmäisen monimutkainen ... illuusio. Luulemme tietävämme miten asiat toimivat ja tarkemmin tarkasteltuna voi huomata ettei tiedä juuri mitään. Epätietoisuudessa eläminen ei monelle sovi, joten ennemmin valitaan jokin maailmankuva ja pysytään siinä kiinni, vaikka aina välillä ne illuusion rajat iskevät kaksin käsin naamalle. Vaatii runsaasti rohkeutta ja hippusellisen hulluutta päästää irti siitä virallisesta tarinasta, illuusiosta jota media ja vallanpitäjät kaikin keinoin pönkittävät. Illuusion murtuessa "hyvä" ja "paha" saattavat vaihtaa paikkaansa, tai sitten voivat olla vaihtamatta.

Niitä harvoja asioita, jolla tätä koko asiaa voitaisiin edes yrittää korjata on sananvapaus. Siis juuri se asia, jota vastaan "hyvän ihmisen" kuuluu tehdä kaikkensa että väärät mielipiteet pidettäisiin piilossa ja että kaikki väärinajattelijat saataisiin tuomituksi ja rangaistuksi, koska vain silloin voidaan saada "hyvä" yhteiskunta. Paradoksaalista onkin, että sanoo mitä tahansa sananvapaudesta, se voidaan aina tulkita niin hyväksi kuin pahaksi, päätyen aina samaan peikkosatuun josta ei ole ulospääsyä ilman sananvapautta.

Eli mitä jos kaikki "hyvät ihmiset" tekisivät hyvää, kaikille hyödyllistä, työtä? Sen sijaan että toivotaan omalla työllä saatavan hyvää, etsittäisiin keinoja jotta saavutettaisiin tarkoituksenmukainen lopputulos? Helpommin sanottu kuin tehty, koska koko järjestelmä on rakennettu sen varaan että valtaosa uskoisi illuusioon. Verhon raottaminen pitääkin saada lähtemään jokaisesta itsestään, oma-aloitteisesti... onneksi sitä voi ainakin hieman avittaa esimerkiksi näin... Entä itse? Lasketko itsesi hyväksi, lainausmerkeillä tai ilman?