Hyvän ja pahan tuolla puolen

Filosofiaa ja vähän muutakin

Vaikka otsikko onkin lainattu Nietzscheltä, se ei kuitenkaan ole ainut inspiraatio tahi lähdeteos tälle tekstille. Filosofointia kirjoitettaessa ja luettaessa on hyvä muistaa se, että lähestulkoon kuka tahansa siihen pystyy ja "oikeaa" tai "väärää" näkemystä ei juurikaan ole. Mistä toki seuraa samalla kysymys, onko mitään filosofista tekstiä järkeä edes lukea kun jokaisen pitäisi itse päätellä asioita omiin tietoihinsa nojaten? Sopiva vastaus aiheeseen sopien onkin: joskus on hyvä lukea mitä ja miten muut ajattelevat - tällöin voi oma maailmankuva laajentua, tai olla laajentumatta. Ja sitäpaitsi, mitä pahaa voisikaan tulla pelkistä sanoista? Sanoista, jotka pohtivat syntyjä syviä...

Aloitetaan kuitenkin asian lähestyminen sanoista itsestään. Sanan säilällä voi tehdä kaikenlaista eikä rivien tuolle puolen voi suoraan kukaan katsoa. "Hyvä" jo itsessään merkitsee eri tilanteissa eri asioita. Jos joku maistuu hyvältä tai näyttää hyvältä, se harvemmin tarkoittaa samaa kuin "hyvä ihminen" saatikka hyvä teko. "Hyvä" voitaisiin usein korvata jollain sopivammalla ja tarkemmin kuvaavalla sanalla, mutta turhia miettimättä on hyvä useassa tapauksessa ihan hyvä ja käyttökelpoinen sana kuvaamaan jotain asiaa. Jos mukaan taas otetaan uskontojen tuomaa painolastia, muuttuu hyvä hieman kyseenalaiseksi sanavalinnaksi. Tilanteesta riippuen siis sopiva sana, mutta ei ilman painolastiaan kun ryhdytään filosofoimaan.

"Paha" onkin taas sitten astetta haastavampi sana. Englanniksi "evil" ja "bad" kääntyvät molemmat pahaksi, mutta niissä on selvä ero merkityksessään. Ruoka on harvemmin pahaa sen uskonnollisessa merkityksessä (paitsi mämmi, se voi olla molempia pahoja) mutta ihminen voi olla paha useammalla tavalla. Pahan sijaan olisikin usein perusteltua käyttää jotain tarkempaa termiä, kuten iljettävä tai ilkeä, mutta puhekielessä enempiä miettimättä pahakin saa palkkansa. Paha siis sanoa mikä negatiivinen termi sopii milloinkin käytettäväksi, mutta onhan noita kielteisiä termejä kielessämme runsain mitoin. Ehkäpä jopa enemmän kuin positiivisia, hyviä, termejä? Siitäpä siis minifuntsittava näin alkuun: laske kumpia sanoja omasta sanavarastostasi löytyy enemmän. Voittaako siis hyvä pahan puhtaasti numeroiden valossa?


Kauneus (ja rumuus) on katsojan silmissä

"Hyvä" merkitsee siis usein ihmisen omasta näkökulmasta jotain positiivista asiaa. Yhdelle hyvä voi siis toiselle olla paha asia, mistä voidaan päätellä että hyvä ja paha eivät ole mitään objektiivisesti määritettäviä asioita vaan ainoastaan mielipiteitä. Tämä näkökulma saa runsaasti kannatusta, jos kerran kaikki on verrannollista emmekä voi varmuudella tietää mitään asiaa. Mutta kuitenkin monia asioita voidaan pitää lähestulkoon yleismaailmallisesti "hyvänä" tai "pahana" asiana. Hyvänä tekona pidetään esimerkiksi toisen auttamista, vaikkapa auttaa vanhus kadun yli. Pahana tekona taas jos törkkäisi mummon auton alle. Jos taas nämä asiat näkee päinvastoin, onko silloin itse oikeassa ja lähes kaikki muut väärässä? Voiko siis yhteiskunta määrittää hyvän ja pahan, sen sijaan että se on yksilön päätettävissä?

Yhtenäiset moraalisäännöt ovat tärkeitä toimivalle yhteiskunnalle. Monelle moraalisääntöjen sijaan haluttavampi vaihtoehto on kuitenkin "laki", koska laki ei ole hyvä tai paha vaan sen tulisi olla kaikille sama - neutraali oikean ja väärän toisistaan erottaja. Mutta kuten vaikkapa tässä "sananvapaus" häslingissä vihapuheineen, ei laki olekaan kaikille sama ja tuomioiden määrityksessä onkin mukana moraalikysymykset - mikä on oikein ja mikä väärin, eli mikä hyvää ja mikä pahaa asian esitystä. Jos siis sanoja pitää omaa puhettaan hyvänä ja oikeutettuna, millä oikeudella voi toinen sanoa että se onkin paha asia ja viedä toiselta ihmisoikeutena pidetty vapaus, eli sananvapaus? Onko yksi ihminen niin paljon toista parempi, että saa määrätä mikä on hyvää ja mikä pahaa, sallittua ja kiellettyä?

Joidenkin tutkijoiden mukaan "hyvä" olisikin pitänyt kääntää Raamatussa "kypsäksi", eli koska hedelmä tai vilja on kypsä käytettäväksi. Epäkypsä tai raakile olisi silloin ollut vastakohtana asialle ja mikä näissä sanoissa onkin merkillepantavaa, ne eivät ole läheskään yhtä tulkinnanvaraisia. Kyllä, osa marjoista voi olla toisen mieleen parempia hieman raakileena, jolloin kypsä ei välttämättä olekaan se haluttu asia. Tarkka raja raakileen ja kypsän välillä voi myös olla häilyvä, mutta valtaosassa tilanteista yhden voi toisesta erottaa niin selvästi, että kaikki voivat olla samaa mieltä asiasta. Paitsi tietysti ne, joiden mielestä jokainen saa itse määrittää mitattavissa olevia asioita. Nykyään valtaan pyrkivän ajatusmaailman (edistyksellisyys) mukaan jokainen saa itse määrittää kaikki asiat ja muiden täytyy noudattaa niitä määrityksiä, paitsi tietysti silloin kun määritykset ovat ihmisten välillä ristiriidassa jolloin heikompi (joka on myös määritelty jokaisen omalla tavalla) taho saa määritellä asian toisten puolesta.


Onko se kauneus sittenkään katsojan silmissä?

Voitaisiinko asioita sitten jollain tavalla tutkia objektiivisesti, sen sijaan että sen aamun mielialasta riippuen asiat vaihtelevat olemustaan? Jos jätetään mitattavissa olevat asiat kuten vaikkapa esineen korkeus, leveys ja paino pois ja keskitytään tekoihin, voidaanko teko määritellä objektiivisesti "hyväksi" tai "pahaksi"? Ensin pitää siis selvittää mitä teolla yritetään oikein saavuttaa. Onko silloin "hyvä" teko sellainen, joka todella pyrkii saavuttamaan halutun lopputuloksen lopputuloksesta itsestään riippumatta? Onko "hyvä" teko siis samaa tarkoittava kuin onnistunut teko? "Keskinkertaista yritettiin mutta hyvä tuli" merkitsee usein onnistunutta ja halutun kaltaista lopputulosta. Paha ei silloin olekaan vastakohta hyvälle, vaan epäonnistunut olisi sopivampi sana.

Vai onko kenties niin, että itse teolla ei ole merkitystä, ainoastaan sen seuraamuksella. Jos siis itse teko onnistui aivan kuten oli suunniteltu, mutta sen seurauksena asiat menivätkin sitten päin helvettiä, oliko teko silloin itsessään hyvä vai paha? Kuinka pitkälle seurauksia on edes seurattava, että tekoa voidaan arvioida muuten kuin alkuperäisen teon onnistumisena tai epäonnistumisena? Ajatellaan vaikka tilanne, jossa jonkun maan johtaja salamurhataan. Tappaminen olisi kait paha asia, mutta jos henkilö oli fasisti diktaattori se tappaminen olisi taas hyvä asia... mutta jos salamurha ajaa maan kaaokseen, se on taas paha asia, mutta jos kaaoksella saadaan kuitenkin itselle haluttu lopputulos se olikin siis oikeutettu ja hyvä asia? Vaikea sanoa, pitäisi kysyä jenkeiltä kun heillä on enemmän kokemusta vallankaappauksista...

Totuus voisi kuitenkin olla niitä harvoja yhteisiä hyviä asioita? Totuus voi olla vahingollinen valehtelijoille, toki, mutta onko paha asia jos pahasta teosta rangaistaan? Totuudesta voidaan aina johtaa valhe, mutta ei toisinpäin. Totuus on asian laita, katsojasta riippumatta. Totuus jostain asiasta itsestään ei ole hyvä tai paha asia, se vain on. Totuus ei tarvitse puolustajia, ainoastaan valheita pitää puolustaa että ne voivat selvitä. Merkitseekö se siis sitä, että ainoastaan totuus on "hyvä" asia, sanan kaikilla merkityksillä? Jos näin on, silloin valhe on "paha", sanan kaikilla merkityksillä. Onko sitten jokaisen oma totuus, joka voi vaihdella suurestikin yksilöstä toiseen, hyvä asia yhdelle ja paha toiselle? Ja karu totuus on se, ettei näihin kysymyksiin ole ihminen vielä löytänyt vastausta jota voitaisiin pitää totuutena. Mutta siksi näitä voikin jokainen funtsia itse ja se on ainakin hyvä juttu.