Kielenkäyttöä

Kommunikoidessa

Ihmisten välisessä kanssakäynnissä kieli on ollut pitkään merkittävässä asemassa. Kun kaksi ihmistä kohdatessaan puhuvat samaa kieltä, on kommunikointi usein huomattavasti helpompaa verrattuna siihen että molemmat puhuisivat toisilleen tuntematonta kieltä. Kuitenkin sen toisen ymmärtämisen ongelma on vielä hyvin kaukana ratkaistusta, vaikka molemmat puhuisivat samaa kieltä - joskus voitaisiin sanoa että riski sekaannukseen on vieläkin suurempi kun molemmat kuvittelevat puhuvansa samaa kieltä, mutta käytännössä heidän ymmärryksensä eri sanojen merkityksistä voi poiketa suuresti. Osa näistä ongelmista voidaan jäljittää tahalliseen luotuun ongelmaan, eli uuskieleen, mistä esimerkkejä voi vilkaista useammankin tästä linkistä.

Aina se sanojen vääristely ei kuitenkaan ole ihan niin tahallista ja liittyy enemmän ihmisen elinympäristöön. Kotoa on opittu runsaasti sanoja, niiden merkityksiä ja ennen kaikkea asenteita niitä sanoja ja sanontoja kohtaan. Lapsen vanhempien koulutuksen taso vaikuttaa runsaasti lapselle kehittyvään sanavarastoon ja miten syvällisiä merkityksiä sanoille ainakin alkuvaiheessa muotoutuu. Ammattisanasto on myös hyvä malliesimerkki kielellisistä eroista ihmisten kesken. Lääkärit tuppaavat käyttämään tahallaan lääketieteellisiä termejä selittäessään asioita potilailleen, vaikka monelle termille löytyisi sopiva sana tai selitys ihan kansankielelläkin. Papit taas kykenivät latinaa osatessaan tulkitsemaan Herran sanaa rahvaan joutuessa vaan kuuntelemaan ja uskomaan papin puheita. Poliitikot taas puhuvat paljon sanomatta yhtään mitään ja heidän ammattisanastonsa koostuukin suurelta osin termeistä, joita ilman pärjättäisiin varsin hyvin.

Koulun tarkoitus onkin tasata ihmisten kielelliset taidot ja yhtenäistää sanojen merkitykset. Ainakin siis paperilla, koska käytäntö tuntuu olevan jotain aivan muuta. Indoktrinointilaitoksemme eivät edes yritä saada valistunutta ja sivistynyttä kansaa aikaiseksi, vaan jokainen saa ihan vapaasti ymmärtää sanat miten lystää ja ainoastaan "korkeamman koulutuksen" laitoksissa sanavarastoon puututaan ja samalla iskostetaan mukaan runsaasti edistyksellistä lastia. Suurin osa kielellisestä koulutuksesta jääkin valtamedian harteille, missä he ovatkin vuosikymmenien kokemuksella onnistuneet kieputtamaan lukemattomia termejä päälaelleen. Sota on rauhaa...


Mediassa

Median tehtävä kielen määrityksessä koostuu useammasta osasta, jotka muodostavat yhdessä kokonaisuuden jonka ansiosta media pystyy ohjailemaan kokonaista kulttuuria. Pelkkä sanojen uudelleenmäärittäminen ei vielä yksistään riitä, mikä jo tosin aiheuttaa suuren määrän sekaannusta ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Uusia termejä kehitetään niin median omaan käyttöön kuin poliitikkojen puheita varten, jolloin voidaan helposti lajitella puhujista ne "hyvät" ja "pahat" puhujat - näistä voi itse tutkailla seuraamalla esimerkiksi CFR:n julkaisuja. Kun puhuvat päät kautta koko mediakentän alkavat käyttää jotain termiä samaan tapaan, se on jossain ylempänä päätetty olemaan uusi koodisana oikeaoppisille... (ilmastonmuutos)

Enää ei siis leikata vaan elvytetään taloutta tai uudistetaan kulurakenteita. Nämä politiikasta tutut kiertoilmaukset pehmentävät kansan reaktiota negatiivisiin asioihin ja voivat saada yleisen mielipiteen muuttumaan jopa päinvastaiseksi. Pienillä kielen käänteillä voidaan niin ihmiset kuin asiat saada aivan uuteen valoon. Muutoksia tehdään siis sekä itse sanoihin kuin niiden aiheuttamiin mielikuviin, jonka ansiosta median propaganda on hyvin salakavalaa ja huomaamatonta. Tätä kaikkea sitten kutsutaan esimerkiksi edistyksellisyydeksi ja sitä vastustavat tahot leimataan taantumukselliseksi - termit on siis käännetty päinvastoin, eli kulttuurin rappeutuminen on edistyksellistä ja kulttuurin suojeleminen taantumuksellista.

Eikä vain pelkkiä sanoja, myös sanojia osataan mediassa leimata hyvinkin tehokkaasti. Jokainen osaa välittömästi tunnistaa, median ansiosta, kuka on "vasemmalla" ja kuka "oikealla" tai "äärioikealla". Tietyt ryhmät käyttävät kieltä tietyllä tavalla ja yhdistävät sanoja sekä niiden merkityksiä ennalta-arvattavasti. Tämä kaikki on usein median tietoisen kielen muokkauksen ansiota - uutisiin, ajankohtaisohjelmiin ja viihteeseen tuodaan aina esimerkit miten kunkin ryhmän edustajan kuuluu kieltä käyttää. Myös "vaikuttajat" pelaavat suurta roolia tässä kielen ohjailussa - se tuttu ja turvallinen (tai ärsyttävä inhokki) siinä omassa tubelähetyksessään toistaa sanoja ja sanontoja, jotka sitten yhdistävät samanmieliset ja antavat selvän sekä tunnistettavan kuvan "vihollisista". Kieli siis elää jatkuvasti - harvoin itsestään ja lähes aina ulkoa ohjattuna.


Suomessa

Suomi onkin jännä maa kielellisesti. Valtaväestön suhteellisen yhtenäisen kielen lisäksi kaikkien on pakko koulussa opetella myös entisen valloittajamme kielen vasallivaltion tavoin. Omaa kieltämme köyhdytetään jatkuvasti ja mukaan yritetään ottaa muista valtakielistä lainasanoja omien sanojemme tilalle, ennen lainasanoja otettiin lähinnä uusien asioiden kuvaajiksi tai nimiksi. Jos kielissä verrataan suomea esimerkiksi englantiin, on suomi huomattavasti tarkempi ja vähemmän selventäviä sanoja tarvitseva. Toisaalta taas saksaan nähden useammankin suomalaisen sanan merkityksen ymmärtämiseen tarvitaan koko lause ja lauseen asiayhteys - mutta sitten se on yleensä aika selvä. Mutta miksi kieltämme ollaan sitten heikentämässä ja yksinkertaistamassa?

Mediaseksikäs englanti on toki maailmankieli, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta englanti sopii kielenä lähinnä rentoon keskusteluun ja päivittäisten asioiden hoitamiseen. Miksi? Koska sama sana voi tarkoittaa suurta määrää eri asioita eikä monessa tapauksessa ole olemassa yhtä oikeaa vastausta mitä jokin sana tarkoittaa edes pintapuolisesti. Jenkit ja britit määrittävät sanat omalla tavallaan, eikä muutkaan englantia äidinkielenään puhuvat tunnu ymmärtävän toisiaan kun asioista lähdetään oikeasti keskustelemaan. Vallanpitäjien kannalta katsottuna kansa, joka ei kykene keskustelemaan asioista omalla kielellään, on helpommin hallittavissa ja ohjailtavissa. Yksinkertainen, helposti opittava ja ilman tarkempia määrityksiä oleva kieli on siis juuri sopiva - englanti on siis täydellinen kieli yhtenäiseen maailmaan jossa suurimmat haasteet ovat tasoa "miten ostaa juuri oikean makuista vegaani-jugurttia".

Kieli vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja tapaan hahmottaa koko maailmaa. Yhtä "oikeaa" kieltä ei sinällään ole, mutta jotkut kielet sopivat tiettyihin asioihin paremmin kuin toiset. Suomi sopii esimerkiksi aika perkeleen hyvin kiroiluun ja valittamiseen, koska molempiin niistä löytyy runsaasti eri vaihtoehtoja. Voimme siis hyvinkin hienovaraisin vivahtein purnata älykääpiöistä poliitikoistamme tai susipaskasta valtamediastamme. Tarkkuus onkin kielessämme hyvällä tasolla ja voimme sivaltaa sanan säilällämme tässä sananvapauden luvatussa maassa. Itse toivoisinkin näkeväni ja kuulevani paljon vivahteikkaampaa kielenkäyttöä ja tarkasti valikoituja sanoja tilanteeseen nähden. Nykypäivän media kun on lähinnä yhtä natsittelua ja loukkaantumisia sanoista, jotka vielä eilen olivat neutraaleja.