Demokratian historiaa

Kansanvallan rakentamista

Demokratian kehittyminen on ollut vuosituhansien kokeilujen, erehdysten ja oivallusten tulosta. Kuinka kauaksi ollaankaan päädytty hyveiden ihannoinnista hillotolpan jahtaamiseen, sitä voi vaan ihmetellä. Toisaalta, oliko niitä hyveitä silloinkaan mukana muilla kuin filosofeilla ja muutamalla aatteellisella? Kun katsoo nykyistä poliittista järjestelmäämme, voi helposti huomata mitä demokratian ominaisuuksia on haluttu kehittää eniten ja mitkä seikat on jätetty lähes kokonaan unholaan. Toki voidaan myös ajatella asiaa siltä kannalta, että mitä sillä on väliä miten tämä nykyinen kakotopia on muodostunut? Historiasta oppiminen ei sieltä helpoimmasta päästä olekaan ja suuri osa historiasta on vääristeltyä muutoinkin - eli voimmeko oppia historiasta ja estää tulevat virheet?

Platon ja Aristoteles pohtivat syntyjä syviä kun Kreikassa demokratiaa väännettiin iskuun. Itsenäiset kaupunkivaltiot harvojen miesten ohjailemana väänsivät kättä niin omien ongelmiensa kanssa kuin peläten mitä ne naapurit suunnittelevat. Rikas eliitti teki päätöksiä demokraattisesti äänestämällä omaksi edukseen ja silloin muinoin se oma etu ainakin osittain kosketti myös muita oman paikan asukkaita. Köyhiltä ja muilta alemmilta tasoilta ei edes kysytty kantaa. Ne asiat mihin sen aikaiset poliitikot ottivat kantaa olivat nykyiseen politiikan mittakaavaan verrattuna pieniä, mutta aikaisekseen suuria asioita - suuria asioita pienellä alueella. Siksi tämä "demokratia" tavallaan toimikin ja edustajaksi pääsyyn vaadittiin rahan lisäksi myös hyveitä sen ajan käsityksen mukaan. Päättäjistä saatettiinkin saada kuva todellisista suurmiehistä. Kauas on siis omena siitä pudonnut nykyiseen nähden...

Roomalaiset taas yrittivät kopioida tätä toimivaksi havaittua järjestelmää parhaansa mukaan, mutta heillä oli siinä pienoinen ongelma: kaupungin sijaan yritettiin pyörittää valtakuntaa, jonka päästä päähän viestin toimittaminen oli kuin Suomen Postin toiminta - joskus menee kuukausia tai jopa vuosia, aina ei mene perille vaikka kuinka monasti yrittää. Yhden demokraattisen parlamentin lisäksi tarvittiin siis lukuisia eri tasoisia hallintohimmeleitä, joista Sipiläkin olisi kateellinen. Ja jokainen porras ylhäältä alas täytettiin kavereiden kavereilla, jotka kisasivat sitten keskenään vallasta. Että kansa saatiin pysymään hiljaisena, heidän ilokseen järjestettiin näytöksiä laidasta laitaan. "Leipää ja sirkushuveja" oli taiteen tasolle nostettu loistava järjestelmä, joka liimasi kansan yhteen ja sai unohtamaan kaiken muun. Samalle sirkuksen tasolle taidettiin päästä uudelleen vasta television keksimisen jälkeen?


Kristillisten arvojen vaikutus

Vaikka kritillisyydellä ei suoraan ole juurikaan tekemistä demokraattisuuden kannalta, ovat eri uskontojen vaikutukset nähtävissä myös tämän päivän demokratiassa. Kristittyjen alkuaikojen vaikeudet eivät loppuneet siihen kun heidän metsästämisensä lopetettiin vaan se muuttui haasteeksi sovittaa ylemmät voimat maallisiin voimiin. Eri ajatusmalleja kokeiltiin ja joidenkin lähteiden mukaan esimerkiksi eräs "rauhan uskonto" sai alkunsa jostain kristittyjen lahkosta, jonka versiosta saatiin viilattua sotaisin ja helpoimmin hallittava uskonto tähän päivään saakka. Kristittyjen uskomus siitä, että pian tämä maailma loppuu kuitennii, oli kuitenkin yksi vaikeimmin maalliselle vallalle sovitettavista osista. Miten uskotella ihminen, joka jo nyt odottaa loppua ja pääsyä parempaan paikkaan, tekemään töitä hallitsijoidensa hyväksi?

Syyllistämällä, pelottelemalla ja uhkailemalla, tietysti. Lisätään sopivia uusia opetuksia, runsaasti hierarkisia rakenteita sisältävä järjestätynyt uskonto ja valetaan herran pelkoa miekalla niin hyvä tulee. Vuosisatojen kuluessa niitä "pyhiä" kirjoja ollaankin viilattu uuteen uskoon aina kun sille on ollut tarvetta. Ainakin osa niistä vanhoista opeista toki sieltä edelleenkin löytyy, mutta siihen päälle on lätkitty semmoinen määrä maallista kansanvaltaa ettei tosikaan. Ei siis kansan omaa valtaa vaan valtaa kansasta. Eri suuntaukset ottivat hieman eri lähestymistapoja kuinka se maallinen ja mystinen valta sovitettiin yhteen. Yhtäläisyyksiä on kuitenkin runsaasti ja hierarkinen valta arvonimen perusteella on vahvana niin kirkon omissa opeissa kuin tässä demokratiassamme. Ainoastaan "oppineet" voivat tulkita pyhiä tekstejä rahvaalle, olivat ne pyhät tekstit sitten uskontojen omia tahi "tiedettä".

Kirkon ja maallisen vallan naimakauppa vahvistui aina uskonpuhdistuksen aikoihin asti. Silloin Luther yritti saada uskonnon uskonnoksi ja irti maallisesta vallasta, minkä onnistumista voidaan taas kyseenalaistaa. Osin tämä ehkä onnistuikin, mutta kirkon vaikutus kansojen mielipiteitä ohjatessa säilyi aina siihen asti kunnes media saavutti jokaisen kaukaisimmankin torpan. Nykypäivän kirkko taas pyrkii valtavirtaistumaan, eli ottamaan osaksi itseään kaikki edistyksellisimmät aatteet siinä kun ennen yritettiin se uskonto pitää uskontona. Kai tätä voidaan pitää sitten kirkon evoluutiona? Joka tapauksessa kirkon ja kirkkokulttuurin vaikutusta nykyiseen demokratiaan ei voida vähätellä. Se antoi oikeutuksen ihmisten hallintaan ja naamioi vallanpitäjät uusien vaatteiden alle omana aikanaan.


Takaisin nykyaikaan

Näillä eväillä ei toki vielä nykyiseen malliin päästä, mutta ne perusainekset nykyiseen demokratiaan kuitenkin paistavat läpi. Rikkaat ovat vallassa, he sanelevat säännöt ja pitävät kansan tyytyväisenä sirkushuveilla sen sijaan että korjaisivat ongelmia. Herran pelkoa valetaan kansaan ja vääräoppisia rangaistaan, samalla kun ollaan itse mukamas oikeutettuja hallitsemaan kaikkia alaisia. Sana on vapaa vain valituilla ja oikeus koskettaa vain niitä, jotka eivät lakeja saaneet raapustaa - "oikeusvaltio" kerrakseen?

Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana demokratian alusta alkaen. Se joka kykenee kääntämään edustajien päät, on se joka hallitsee. Kansa se ei ole koskaan ollut, joten vastausta on siitä suunnasta turha etsiä. Rahalla saa ja mopolla pääsee, joten valta on ollut aina tiukasti niillä, jotka ovat voineet ostaa haluamansa. Kuka siis omistaa poliitikot, puolueet, median ja kaikki ne organisaatiot jotka ohjailevat kansan käytöstä? Joskus haluttuun tulokseen riittää yksi käännytetty poliitikko, joskus pitää koko "kansan tahto" saada puolelle, että nämä "demokraattisesti valitut" ehdokkaat tekevät oikeita päätöksiä. Tästä voi jokainen päätellä itse kuinka paljon valtaa sillä kansalaisella äänestyskopissa on...

Samalla voitaisiin myös pohtia sitä, voidaanko näin pitkällisen työn tulosta muuttaa sisältä ja sen omin keinoin? "Demokratian" säännöt on rakennettu alusta alkaen suojelemaan vallanpitäjiä kansaltaan ja muilta vallanpitäjiltä. Nyt kun valta on yhä harvempien käsissä, ei keskinäistä kilpailua enää ole läheskään siinä määrin. Ainut todellinen uhka on kansa, joka herää tähän kusetukseen. Sitä uhkaa liennyttämään ei ollakkaan käytetty kuin pari vuosituhatta, kansan verta vuodattaen loputtomassa ihmiskokeessa. Mutta kyllä se nyt varmasti ensi kerralla korjaantuu kun taas päästään äänestämään? Onneksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja...