maanantai 1. heinäkuuta 2019
Propagandan historiaa
Vuodesta kivi ja keppi aina vuoteen miekka ja kilpi
Termi "propaganda" istuu nykyihmisen sanastoon lähinnä kun puhutaan natseista tai Goebbelsista, mikä osoittaa että nykyinen propaganda on toiminut loistavasti ja lännen peikkosatu toimii loistavasti. Samaa propagandaa on kuitenkin harrastettu tavalla tai toisella ammoisista ajoista asti - ainoastaan keinot ja järjestelmällisyys ovat muuttuneet. Propagandaa voidaan pitää demokratian kulmakivenä, mutta massojen ohjailu sanan voimalla on paljon vanhempi keksintö kuin demokratia itse. Liittymäkohdat demokratiaan ja sen historiaan ovat kuitenkin ilmeiset. Mutta palataan ajassa ensin vuosituhat tai pari(kymmentä) taaksepäin. Mitä propaganda oli ennen kuin sitä kutsuttiin propagandaksi?
Syyt miksi propagandaa käytetään eivät ole muuttuneet juurikaan aikojen saatossa. Viisi yleisintä syytä yrittää manipuloida massoja on: rahan tienaaminen/kerääminen omaksi eduksi, värvääminen, toimien/aseman oikeuttaminen, saada ihmiset kääntymään jotain vastaan ja kääntää ihmiset jonkin puolelle. Näistä syistä on ihmisille suollettu propagandaa joka saatavilla olevasta tuutista ammoisista ajoista lähtien. Tuutteja oli vain kovin rajallisesti ennenmuinoin, mutta eri uskonnot ovat olleet tässä uranuurtajina heti alusta lähtien. Käännytystyötä on tehty aina ja kaikkialla, jonka jälkeen käännynnäiset, eli värvätyt, on usutettu vihollisten kimppuun ja omia auttamaan. Samalla on kerrottu miksi se oma juttu on oikeutettua ja sitä tulisi tukea rahalla tai muilla resursseilla.
Loistava puhuja onkin ollut painonsa arvoinen kullassa, koska sanoman saaminen kirjoitettuun muotoon on ontunut erinäisistä syistä. Saman sanoman toistamiseen joka kolkassa se kirjoitettu sana on kuitenkin ollut avainasemassa ja tämä tiedon yhtenäistäminen on vielä tänäkin päivänä syy miksi tämä demokratiamme toimii kuten se toimii. Mitään yhtenäisiä keinoja tai termejä ei tuolloin vielä propagandalle juurikaan ollut, mutta eipä se nimi miestä pahenna - ihmisten manipulointia sanoilla, eli propagandaa. Koska täytyyhän sen asia niin olla, kun se kerran kirjassa lukee? Eipä se tiedon lähteen kyseenalaistaminen tainnut silloinkaan olla mikään itsestäänselvyys.
Painokoneesta 1900-luvun alkuun
Vasta kun painokoneet saatiin 1500 hujakoilla rullaamaan, pääsivät propagandistit kunnolla töihin. Kirjoitettu sana oli mahdollista levittää joka kolkkaan ja siksi oli ensiarvoisen tärkeää että se kirjoitettu sana saatiin uppoamaan kansaan - koulun penkille siis opettelemaan tavaamista. Ilman tätä suurta muutosta, eli kansan lukutaidon kasvattamista, ei propagandalla oltaisi kyetty saavuttamaan sen laajuutta vielä vuosisatoihin. Vasta radion saapuminen massoille (1920 alussa) olisi tuonut yhtenäisen viestin joka kolkkaan luettuna oppimattomalle kansalle, joten koulujärjestelmän kehittäminen kulki käsi kädessä propagandan kanssa. Vai kuvitteliko joku, että vallanpitäjät aivan hyvää hyvyyttään levitti lukutaitoa kansan keskuuteen?
Yhtenäinen tieto, yhtenäiset uskomukset ja näin yhteiset arvot voitiin levittää suurille joukoille ilman että tarina piti siirtyä suusta suuhun muistin varassa. Painokoneita toki oli ollut käytössä jo paljon aikaisemminkin ja yhtenä propagandan muotona voidaan hyvin pitää vallanpitäjien intoa päästä lyödyksi kolikoiden pintaan kansan ihmeteltäväksi. Kuvia oltiin osattu piirtää, painaa ja kaivertaa eri materiaaleihin ja niiden etuna olikin se, ettei tarvinnut osata lukea. Mutta sanan voima oli kuitenkin se, jolla propaganda saatiin juuri halutussa muodossa kansan keskuuteen. Kuninkaat, keisarit ja presidentit kykenivät kerralla kertomaan koko valtakunnalleen kuinka mahtavia he itse olivat ja kuinka onnekkaita olivatkaan ne joita käskytettiin.
Mitä lähemmäksi 1900-luvun vaihdetta päästään, sitä akateemisemmaksi koko propaganda ja sen kehitys muuttuu. Tiedotus- ja suhdetoiminta (public relations) alkoi muuttua järjestelmälliseksi ja mukaan otettiin ensimmäistä kertaa tieteelliset keinot mukaan. Tähän asti oltiin lähinnä vedetty lonkalta ja propagandistien omien tuntemusten mukaan se sanoma, mutta uusi aika oli tuloillaan - uusi, mutta samalla sitä täsmälleen samaa ihmisten manipulointia, eli propagandaa. Journalistien koulutus yliopistoissa polkaistiin käyntiin vasta 1900-luvun alussa, mutta propagandaa tutkittiin yliopistoissa jo täydellä teholla sitä ennen. Sitä vaan ei vielä propagandaksi kutsuttu niin systemaattisesti kuin nykyään... tosin eipä sitä propagandaksi nykyäänkään saa kutsua, koska propagandaa tuottaa vain viholliset, ei ikinä ne omat hyvät ja oikeutetut propagandistit.
1900-luvulta aina huomiseen asti
Edward Bernays olikin aikansa ehkä paras, mutta ainakin kuuluisin propagandisti. Hän onnistui yhtenäistämään käytetyt termit ja tuomaan kunnolla mukaan setänsä Freudin tutkimuksia. Le Bon, Trotter ja Lippmann olivat jo tehneet taustatyöt ja tutkimukset asiasta, mutta Bernays oli se joka onnistui asian kunnolla myymään vallanpitäjille. Häntä voidaan pitää ainakin vahvasti osasyyllisenä nykyiseen länsimaiseen demokratiaan ja sen tärkeimpään osaan: yhtenäiseen kansaan joka yhdistetään väkisin, propagandalla. Ei siinä etteikö sitä propagandaa olisi osattu tehdä aikaisemminkin, mutta 1900-luvun alun jälkeen sanonta "kaikki media on propagandaa" ei ole yhtään liioiteltua. Televisio, internet ja mitä seuraavaksi nyky-somen jälkeen tuleekaan ovat kaikki vain saman tiedonvälityksen jatkumoita. Sillä pienellä erolla että netissä kuka tahansa voi toimia julkaisijana, ainakin vielä.
"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" - vanha sananparsi joka pitää paikkansa kautta historian. Jokainen vallanpitäjä on halunnut aina oman virallisen tarinansa kansan kuultavaksi ja jokaisen kauden omat propagandistit ovat herrojensa tahtoon vastanneet. Siksi tämän päivän tiedonvälityksessä onkin huomioitava ero alustan ja julkaisijan välillä - ennen nettiä oli olemassa lähinnä julkaisijoita ja alustaksi voitiin kutsua lähinnä puhujanpönttöä markkina-aukiolla. Tiedon julkaisija kun vastaa sanomasta, vaikka päällään, kun alusta jättää vastuun sanojalle. Propagandan historiassa kansalla on siis ollut hyvin rajoittuneesti alustoja joilla voisi saada sanansa kuuluviin. Julkaisijat ovat taas perinteisesti olleet vallanpitäjien puolella, ihan omaa etuaan ajatellen.
Onko propagandan historian tuntemisesta sitten jotain apua nykypäivän asioihin? On ja ei, kuten yleensäkin. On, jos haluaa ymmärtää kuinka muinaisesta ilmiöstä on kyse ja miten tietoa on käytetty niin "hyvään" kuin "pahaan". Ja ei, koska keinot ovat muuttuneet ja kehittyneet aikojen saatossa niin runsaasti, että vanhojen mestareiden teoksia lukemalla ei jää paljoa hyödyllistä tietoa käteen. Siksi tämänkin tekstin olisi voinut typistää tl;dr - muotoon: "kaikki media on propagandaa, natsit eivät propagandaa keksineet". Mutta ehkä joku tämän pitkän raapustuksen lukenut innostuu propagandasta ja sen historiasta? Itse koetan lukea kaikki mahdolliset vanhat teokset tästä asiasta... uudemmat kirjat kun tuppaavat olemaan lähinnä propagandaa propagandasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti