Sananvapauden rajamailla

Sananvapaus joko on tai ei ole

Jos asiaa katsotaan kriittisesti ja jako on kyllä/ei, sananvapautta ei ole oikeastaan missään maassa. On rajoitettuja, paljon rajoitettuja ja täysin hallinnon määräämiä "sananvapauksia", mikä on sinänsä mielenkiintoista koska samalla huudetaan "ihmisoikeudet!" vaikka sananvapaus on yksi niitä harvoja ihmisoikeuksia maan päällä, loput ovat lähinnä kuvitteellisia (ihmisoikeuksista olen kirjoittanut aikaisemmin näissä artikkeleissa). Eli ihmisoikeuksia arvostetaan vain rajoitetusti, mutta niihin vedotaan kun joku asia ei mene kuten haluaisi? Miksiköhän sitä tulisi kutsua jos haluaa tietoisesti kieltää joltain yksilöltä tai ryhmältä ihmisoikeuden, vedoten ihmisoikeuksiin?

Noh, ei ihmisoikeuksista sen enempää vaan tarkastellaan ensin sananvapauden rajoja. Suomessa perustuslaki (jota ei valvota) antaa kaikille yhtäläiset sananvapaudet, mutta samaan hengenvetoon huomauttaa että niitä vapauksia voidaan rajoittaa mielipuolisesti (kuten kaikki lait yleensäkin) sen mukaan mistä suunnasta tuulee. Eli kiellettyä on uhkailu, loukkaaminen, salassa pidettävän tiedon levittäminen ja rikokseen yllyttäminen, niin yksilöitä kuin suojattuja ryhmiä vastaan. Hyvin siis lähti heti alkuun, kun rajoitetaan vain tietyt tapaukset ja toiset taas sallitaan muuten samankaltaisessa tapauksessa, mutta näinhän ne lait on yleensä kirjoitettu. Jos näitä lakeja noudatettaisiin lain sanan mukaan, voitaisiin vielä kuitenkin puhua oikeusvaltiosta, vaikka sananvapaudella oltaisiinkin jo pyyhitty persettä.

Erilaisia lakeja sananvapautta rajoittamaan nähdäänkin melkoinen kirjo ympäri maailmaa. Moderni trendi on kuitenkin se, että sananvapautta halutaan rajoittaa kaiken maailman "vihapuhetta" estävillä pykälillä, mikä on itsessään lähes täydellinen keino vallan väärinkäyttöön, mihin sitä onnistuneesti käytetäänkin useassa kohtaa. Joissain maissa rangaistaan heti sanomisen jälkeen, kun taas esimerkiksi yksi versio on antaa sanoa vapaammin mutta rangaista jos uhkaus toteutuu omasta tai jonkun muun toimesta. Voit siis toivoa pahaa toiselle, mutta jos joku muu käy vetämässä sitä toista turpiin, olet myös itse siitä vastuussa kun kiihotit kolmannen osapuolen tekoon. Ei haukku haavaa tee, joten tekoon yllyttäminen ei vielä ole rangaistavaa mutta jos joku tekee niin olet myös siitä vastuussa on nähdäkseni ihan toimiva pykälä.


Mitkä ovat sitten ne oikeat rajat sananvapaudelle?

Vapaa ja toimiva yhteiskunta ei tarvitse mitään sananvapauden rajoituksia. Saa sanoa jos on tarve, mutta poistamalla tarve poistuu myös se syy sanoa pahasti. Tästä ollaan toki melkoisen kaukana, joten keskitytään enemmän nykyiseen menoon. "Hyvä ihminen" ei tietenkään tee pahoja tekoja, eli uhkaile ja solvaa muita ihmisiä - paitsi tietysti niitä, joita saa vapaasti solvata ja toivoa kaikkea mahdollista pahaa. Lakiin harvemmin erotellaan ihan jokainen asia jota saa lyödä kuin vierasta sikaa, koska se saattaisi herättää epäilyksiä. Tämä jako jätetään aina sen hetkisen oikeuslaitoksen päätettäväksi.

Salassa pidettävän tiedon kanssa asiat ovat helposti rajattavissa, tosin jälleen oikeuslaitos saa päättää kuka saa piiskaa ja kuka taas ei. Mutta mikä on sitten riittävän suuri uhkaus, loukkaus tai väkivaltaan yllyttäminen, mistä tulisi rangaista? Suora väkivallalla uhkaaminen tai hengenlähdöllä vihjailu on varmasti monelle selviä "kyllä, rangaistavaa!"-puhetekoja. Tekojahan ne eivät ole, vaan sanoja ja lähes jokainen osaa erottaa näiden kahden välisen eron (paitsi silloin kun oma idoli sanoo yhtä ja tekee toista, silloin leikitään tyhmää). Riittääkö siis alempi rangaistus sille joka sanoo kuin sille joka tekee? Riippunee siitä tehtiinkö teko sanomisen vuoksi vai ihan omasta tahdosta, jolloin taas herää se kysymys oliko se sanominen sitten rikos laisinkaan?

Kunnianloukkaukset taas ovat ainakin Suomessa puhtaasti painotetulla nopalla pelattavaa arpapeliä, missä sanoja vaikuttaa joissain tapauksissa enemmän kuin sanottu asia tai sanotun kohde. Kansanryhmän kiihotukset taas ovat yleensä tarkasti rajattuja, täysin yksipuolisia ja lain sanan vastaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan, joissa annetaan mitätön sakkotuomio uhrittomasta rikoksesta. "Kiellettyä vihapuhetta" siis, eli kuvitteellinen sananvapauden raja jota ei ole edes vaivauduttu lakiin kirjaamaan (ja toivottavasti ei tulla koskaan kirjaamaankaan). Riippuen sitten keneltä kysyy, Suomen lainsääädäntö on joko "riittävä" tai "osittain puutteellinen", mitä tulee sananvapauden väärinkäytöstä rankaisemiseen. Oikea vapaushan olisi saada sanoa mitä haluaa, mutta itse kieltäytyä sanomasta koska kunnioittaa toisia... tai pelkää kuollakseen, miten asia nykyään menee.


Niin että mikä se oikea raja sitten on?

Riippuu keneltä kysytään. Jokainen kun määrittelee itse mikä on oikein ja mikä väärin, jolloin mikä tahansa lakiin kirjattu rajoitus on väistämättä oikea tai virheellinen sen mukaan keneltä kysytään. Jos siis lakia ei kyetä kirjoittamaan niin selvästi, että kuka tahansa voi ne rajat siitä nähdä, on kyseessä mielipuolinen laki? Vai muistaako joku tapauksen, missä säännöstelyllä on onnistuttu korjaamaan jokin ongelma? Osittain paikkaamaan, ehkä, mutta korjaamaan toimivaksi, ei juurikaan. Vielä jos sananvapaus määritellään ihmisoikeudeksi, olisi sen rajat oltava kaikille samat...

Selvittääksesi kuka sinua hallitsee, kysy ketä et saa kritisoida... Voltairen nimiin usein (virheellisesti) liitetty mutta Kevin Alfred Stromin sanoma lausahdus pitääkin hyvin paikkansa. Kritisointi on kuitenkin eri asia kuin uhkailu ja solvaaminen, mutta tämän eron häivyttäminen on mahdollistanut nykyisen sananvapauden tilan. Sosiaalinen media, joka toimii usein lakien vastaisesti vallanpitäjien tahdosta aiheuttaakin tässä sananvapaudessa sen suurimman sekaannuksen - ennakkosensuuri on kiellettyä, mutta sanotusta voidaan rangaista. Sosiaalinen media vaan tekee molempia, lainvastaisesti. "Yhteisönormit", joita joukko työhönsä palkattuja ihmisiä valvoo, ohittavat Suomen lainsäädännön ja siitäkös kansa vasta kimpaantuukin, jonka johdosta se puhe senkus kovenee kritisoinnista uhkauksiksi ja solvauksiksi.

Jos ihmisten annettaisiin oikeasti puhua keskenään, väittäisin että nykyisiä lakeja rikkovat tapaukset vähenisivät jo huomattavasti eikä uusia "vihapuhelakeja" edes tarvittaisi tilanteen korjaamiseen. Pahoin kuitenkin pelkään, että nämä "kansan"edustajamme tulevat keksimään ja moukaroimaan uusia lakeja, joita voidaan sitten soveltaa täysin mielipuolisesti edistyksellisen oikeuslaitoksemme toimesta ja kaikki vallanpitäjien mukaan väärät mielipiteet tullaan kieltämään. Auttaisiko sitten näihin "edustajiin" vetoaminen? En usko, koska nykyiset ja tulevat lait on suunniteltu vallanpitäjien etua ajatellen, ei kansan etuja huomioiden. Mikä siis ratkaisuksi? Sananvapaus. Käytetään vapauttamme kritisoida ongelmia aiheuttavia asioita, kukin omien taitojensa mukaan. Loukkaamiset, uhkaukset ja solvaukset kuuluvat toki sananvapauteen, mutta niiden käyttö on aina vapaaehtoista... eikä meillä mitään sananvapautta edes ole, joten ei kannata hakata omaa päätään seinään kun tietää missä se raja on, oli se kuinka epäoikeudenmukainen tahansa.