Säännöstelyllä maailmaa pelastamaan

Kaikki muutos on hyvästä?

Kun joku asia mättää, sen sijaan että sille tehtäisiin itse jotain, siihen vaaditaan muutosta usein päättäjien tekemänä. Kansan vaatiessa muutosta, on päättäjien vaikea tehtävä analysoida tilanne ja valita useista vaihtoehdoistaan miten ongelmaa voitaisiin hoitaa. Vähättelyllä päästään alkuun ja kansaa neuvotaan laittamaan asia oikeaan perspektiiviin - siis että tyhmä kansa ei tiedä ettei asia ole ongelma kuin heille itselleen, ei siihen tarvitse herroja häiritä. Uuden ongelman luominen rinnalle voi myös toimia, koska huomio keskittyy siihen uuteen asiaan ja vanha ikäänkuin unohtuu taustalle, vaikkakin sotkee asioita sielä piilossa kuten aina ennenkin. Syntipukin valinta ja huomion ohjaaminen aivan väärään suuntaan toimii myös, kunhan media on ensin onnistunut maalaamaan sopivan viholliskuvan syytettävästä tahosta. Mutta hittolainen, joskus asialle on vaan tehtävä jotain - muutos on väistämätön. Onneksi asian voi aina kääntää herrojen voitoksi?

Muutos kuulostaa hieman radikaalilta, joten miten olisi uudistus? Reformikin käy ja asioihin pyritään, mutta parantamisesta ei parane puhua kun se kuulostaisi hieman tekopyhältä siihen nähden mitä muutoksessa tullaan tekemään. Edistystä rakenneuudistuksella ja normien purulla tullaan varmasti saavuttamaan, kun taas pienempien asioiden kanssa voidaan vaikka remontoida tempauksen muodossa? Säännöstelyä vähennetään ja menoja leikataan, strategista resurssien allokointiakin suoritetaan ja joskus kansan vaan pitää kiristää vyötä kun yhteistä hyvää ajetaan. Mitä yhteistä näillä ja lukemattomilla muilla kiertoilmaisuilla sitten onkaan?

Asioita ollaan muuttamassa ja se pitää saada kuulostamaan kansalle että asiat ovat muuttumassa parempaan suuntaan. Tehokkaalla propagandakampanjalla saadaan rakennettua vaikka suuri saastuttava kaivos keskelle luonnonpuistoa, kunhan vaan muistetaan demonisoida asian vastustajat viherpipertäjiksi jotka eivät ymmärrä että taloudellinen tilanne vaatii antaa maamme luonnonvarat ylikansallisille yrityksille kun siinä sivussa muutama tyyppi saa duunin. Isolla rahalla lobataan niin kansa kuin päättäjät muuttamaan sääntöjä - ei kansan eduksi vaan maksimoimaan tulos maksajalleen. Tämä sama ilmiö on toistunut oikeastaan jokaisessa muutoksessa, kun säännöstelyä on "parannettu" tilanteeseen sopivaksi. Tutkit lähes minkä tahansa alan säännöstelyä, voit niistä huomata kuinka tietyt tahot hyötyvät ja toiset taas kärsivät. Arvannet mikä osapuoli oli säännöstelyn lobannut moiseksi?


Infosodankäynnin reformi

Infowars-bännit käynnisti jälleen uuden säännöstelyvaatimuksen ympäri maailmaa. Voiko yksityinen yritys päättää kenelle palveluaan myy ja paljonko siihen väliin saa valtio lusikkaansa mukaan sotkea hämmentämään? FB, Youtube/Google ja vastaavat ovat yksityisiä yrityksiä, kyllä, mutta niiden yhteinen asema on lähes täydellinen monopoli tiedonvälityksessä. Vaikkeivät FB ja Google olekaan saman näkyvän tahon omistuksessa, he, samoin kuin lukemattomat muut yritykset tanssivat saman pillin tahtiin ja muodostavat näin yhdessä monopolin sosiaalisessa mediassa. Väärä mielipide ja olet ulkona - yleisö tippuu miljoonista muutamiin kymmeniin jos vaihdat vaihtoehtoisiin somepalveluihin. Pitäisikö siis valtiovallan sotkeentua mukaan asiaan?

Kun muistetaan että päättäjien tehdessä "parannuksia" säännöstelyyn, tapahtuu sama lobbausilmiö ja parannuksesta tuleekin vain entistä suurempi etu niille, joita tällä säännöstelyllä muka piti suitsia. Nyt kun lähes jokainen taho vaatii "parempia pelisääntöjä" sosiaaliseen mediaan, on siinä vaarana että saadaan juuri mitä tilattiin - reformi huonosti toimivasta tiukemmin säänneltyyn versioon, jonka säännöt on rahalla viilattu juuri kuten rahoittajat haluavat. Periaatteessa hyvin tehty säännöstely estäisi informaatiomonopolit ja pitäisi sananvapauden elossa, luoden mahdollisuuden tasa-arvoiseen yhteiskuntaan missä asiat voitaisiin keskustelemalla ratkaista. Käytännössä vaan taitaa käydä niin, että saadaan esimerkiksi paperille asti termi "vihapuhe", jolla voidaan vaimentaa kaikki väärät mielipiteet. Kun se on lakiin asti kirjoitettu, kaikkien on noudatettava samoja sääntöjä... myös niiden vaihtoehtoisten tiedonvälityskanavien.

Eli sen sijaan että vaaditaan päättäjiltä reformia, mitäs jos muutettaisiin omia kanavia? Kyllä, säännöstelyllä olisi estettävä tapaukset, missä esimerkiksi pankki ei suostu antamaan tiliä väärän mielipiteen omaavalle ihmiselle - se kun on syrjintää ja laki sen jo kieltää. Mutta tiedonvälitykseen on lukuisia eri keinoja ainakin vielä olemassa, koska säännöstelyä ei ole saatu vielä kansan hurraamana tehtyä. Jokaiselle media-alustalle on siis räätälöitävä se oma sanoma sopivaan muotoon ja ohjattava ihmiset sille omalle suosikkikanavalle ei pakolla vaan tuottamalla se sisältö siinä "oikeassa" muodossa alustaan nähden. Vaivalloista? Kyllä, varmasti. Mutta riski aiheuttaa koko tiedonvälityksen kuristava reformi pienenee kummasti. Selvät pelisäännöt ovat toki kaikkien etu, mutta selvissä pelisäännöissä on se vika ettei niihin voida piilottaa sitä todellista päämäärää yhtä helposti... siis sitä, että väärinajattelijat halutaan vaimentaa ja vain virallinen totuus sallitaan.


Mitä siis tehdä?

Siinäpä se vaikea kysymys onkin. Mukautua kieroihin sääntöihin, vaatia sääntöjen muuttamista vaiko tehdä uusi peli mihin osallistua? "Yhteisönormeihin" mukautuminen vesittäisi sanoman, poliitikoilta ei voi odottaa muuta kuin muutosta huonompaan ja oman pelin tekeminen on vaivalloista ja yleensä kallista. Täysin omaa peliä ei tarvitsisi tehdä monessa tapauksessa, koska vaihtoehtoja nykyisiin somemonopoleihin on jo olemassa. Yhtä hyviä vaihtoehtoja? Ei, vielä, eikä tulekaan jos niihin ei saada riittävästi väkeä. Siksi nyt ajetaan täysin purjein säännöstelyä että saataisiin myös tulevat somemonopolit ja vapaa informaationlevitys aisoihin. Kieroa peliä, vai mitä?

Jokainen joutuu siis itse valitsemaan annetuista vaihtoehdoista sopivimman tai sitten tekemään sen radikaalin tempauksen, eli keksimään uuden vaihtoehdon. Jatkaakko siis loputonta banaanikierrettä somessa, vaihtaa alustaa, lopettaa koko sometus vaiko mitä? Entä onnistuisiko muutos politiikan kautta jos ensin korjattaisiin nämä "demokratian" ongelmat? Paljon siis avoimia kysymyksiä, joihin vastausta pitäisi funtsia hieman enemmänkin.

Ja kun asiaa on tarpeeksi funtsittu yhdessä, pitäisi asialle sitten myös tehdä jotain... yhdessä. Mutta mites teet ja milläs saat ihmiset edes puhumaan asioista, kun media, niin perinteinen kuin some, on lähinnä yhtä vastakkainasettelua ja toisten muroihin kuseskelua? Noh... Haasteita pitää elämässä ollakin, muuten se olisi tylsää ja merkityksetöntä, vai mitä? Totuus (niin lähelle kuin sitä suinkin voimme päästä) ja vapaa sana, niistä itse lähdin asiaa ratkaisemaan. Kaukana vielä toki ollaan "hyvästä ja toimivasta mualimasta", kuten kymmenet lukijat (sen verran yleisöä tällä blogilla on tällä hetkellä) ovat jo varmasti myös itse huomanneet, mutta kyllä tämä tästä... pikkuhiljaa. Kaik yhes koos, silleen tulee hyvä, eikö totta?