Sunday, August 5, 2018

Väärinajattelijat


Väärinajattelija vaiko vaan ajattelija?

Elämme kaikki median luomassa illuusiossa, missä lähes kaikki tieto esitetään valmiiksi pureskeltuna yhtenäisenä tarinana, eli virallisena totuutena. Kaikki tätä virallista tarinaa vastaan puhuvat taas nähdään, tilanteesta riippuen, populistina, salaliittoteoreetikkona, hulluna tai jonain muuna yhden termin taakse piilotettuna yhteiskunnan pohjasakkana. Ihmiset siis luokitellaan joko oikeassa oleviin tai väärässä oleviin, vaikkakin kyseessä usein ei ole mikään absoluuttisen totuuden hakeminen vaan usein vain mielipide jostain asiasta. Sananvapauden mallimaassa, eli Suomessa, virallinen totuus on ainut sallittu narratiivi ja kaikki toisin ajattelevat ovat väärinajattelijoita. Ja sen vaarallisempaa asiaa demokratiallemme ei olekaan kuin antaa väärinajattelijan päästä ääneen ja saada äänensä kuuluviin - ihmiset voisivat havahtua siihen, että jos tuo yksi tarina ei täsmää... entäs tuo toinen...?

Tämä virallinen totuus perustuu tietenkin tutkittuun tietoon ja konsensukseen että asiat ovat ihan varmasti niin kuin sanotaan. Eli joku taho on kerännyt todisteita, kasannut ne yhteen ja tehnyt niistä päätelmän. Sitten media on napannut kopin tästä "oikeasta tiedosta" ja asiantuntija toisensa jälkeen marssitetaan saarnaamaan sitä virallista totuutta. Joskus mukaan mediasirkukseen otetaan väärinajattelija, jos tarvitaan syntipukkia tai osoittaa minkälaisia (valitse loukkaava termi) nuo tästä asiasta väärinajattelijat ovatkaan. Mitä tärkeämpi aihe vallassa oleville onkaan kyseessä, sitä suuremmalla vimmalla media asiaa ajaa - ja usuttaa samalla tavallisen kansalaisen mukaan väärinajattelijoiden lynkkaamiseen. Faktojen ei parane antaa puolustaa itse itseään virallisessa totuudessa vaan siihen tarvitaan aina ihmisten apua ja vankkumatonta uskoa?

Tavalliselle ihmiselle virallisen totuuden tieto mediassa esitetään tähän tapaan: Erehtymätön Auktoriteetti 1 on täysin varma että asia on näin. Erehtymättömät Auktoriteetit 2, 3, 4 & 5 ovat asiasta samaa mieltä. Nämä esitetyt tutkitut tiedot liittyvät asiaan, mikään muu ei liity, koska E.A.1 osasi valita vain oikeat asiat. Tutkituista tiedoista ei voida vetää mitään muita johtopäätöksiä, koska myös E.A. 2, 3, 4 & 5 sanoivat niin. Konsensus on aina oikeassa ja aivan liian moni tietäisi asian olevan valhetta, jos se olisi valhetta, joten selvästi meillä on nyt kyseessä vain faktaa ja totuutta. Ja tästä seuraakin se, että itseään älykkäänä ja hyvänä ihmisenä pitävä, samoin kuin omaa julkista uraansa mahdollisesti seuraavana Erehtymättömänä Auktoriteettina haaveileva henkilö tulee poikkeuksetta päätelmään: virallinen totuus on totuus - kaikki muuten ajattelevat ovat väärässä. Kukaan E.A. asemaan päässyt ei toisin ole juurikaan ajatellut, ihan jo oman etunsa vuoksi. Mutta jos koko paketti on kerran valmiiksi pureskeltu, tarvittiinko sen hyväksymiseen itsenäistä ajattelua vaiko vain uskoa auktoriteettiin?


Purematta en sitä niele

Mihin kukin sen viivan vetää, mitä asioita kyseenalaistaa ja mitä ei, on yksilöllinen mutta vahvasti riippuva useasta ulkopuolisesta tekijästä. Yhteiskunnallinen asema, sosiaalinen paine ja saatavilla olevan tiedon rajoitteet lyövät yhdessä kapuloita rattaisiin ja kun vertaa väärinajattelua siihen helppouteen mitä virallinen totuus tarjoaakaan, ei olekaan ihme että vain harva lähtee kiviä kääntelemään. Suljettujen ovien takana useampikin saattaa todeta virallisen tarinan virheellisyyden, mutta itsesuojeluvaisto estää asioista puhumisen. Ettei asia olisi liian helppoa, on tässä vaihtoehtoisessa tavassa nähdä asioita myös toinenkin pienehkö ongelma: asiaa pitää itse tutkia ja ajatella mitä muita vaihtoehtoja onkaan olemassa.

Useampikin virallisen totuuden tarina alkaa kompuroimaan jo lähtömetreillä, kun mukaan otetaan (tahallaan?) pois jätettyä tietoa asiasta. Virallisen totuuden johtopäätös siihen valituista tiedoista voi olla hyvinkin "oikein", mutta jos kokonaiskuvasta on jätetty kriittisiä osia pois, muuttuu oikea johtopäätös hyvin kyseenalaiseksi johtopäätökseksi. Näitä epämiellyttäviä yksityiskohtia koetetaan usein piilotella ja paljastuttuaan niiden todenperäisyyteen hyökätään kaikin keinoin. Olisihan se melkoisen nöyryyttävää jollekin professorille huomata, että koko elämäntyö onkin puppua? Tosin jos kyseessä olisi oikea tiedemies, moinen virhe korjattaisiin oma-aloitteisesti ja uusi korjattu versio laitettaisiin jakoon. Niinhän sen tieteen pitäisi toimia... mutta niin ei virallisen totuuden tarinassa juurikaan tapahdu. Entä onko ne puuttuvat tiedonmuruset sitten niitä oikeita faktoja vaiko fiktiota? Tapauskohtaisesti - kyseessä voi olla kumpi tahansa. Hyvänä indikaattorina voidaan pitää sitä, että asiaa ei saa tutkia joltain kantilta - silloin virallinen totuus on lähes satavarmasti keksittyä tarinaa, syystä tai toisesta, tavalla tai toisella.

Yksi suuri ja toistuva looginen virhe usealla valheelliseen tarinaan uskovalla on se, ettei ymmärretä että tarinat ovat kuin ketjuja - jos yksikin linkki on mahdoton, koko tarina, niin uskottava kuin se muilta osin onkin, ei voi pitää paikkaansa. Jos asiassa jahtaa totuutta, olisikin tarinan virheen paljastuttua koetettava selvittää mikä siinä kohdassa mättää, eikä koettaa löytää jotain uutta asiaa todistamaan niitä muita (tapahtuma)ketjun osia todeksi. Virallinen totuus usein vetää kahleellaan ihmistä kuin pässiä narusta ja hyvä ihminen katkoksen huomatessaan paikkaa sen vähin äänin ja toivoo ettei kukaan sitä huomaa. Totuus taas antaisi tukevan ketjun kahden pisteen välille ja jokainen voi itse valita seuraako sitä vai ei. Ehkä tämä onkin se suurin ero totuuden ja virallisen totuuden välillä? Toiseen saat valita uskotko vai et, toiseen uskot tai itket ja uskot.


Toisinajattelua

Jos eläisimme maassa, jossa olisi sananvapaus, ei olisi olemassa väärinajattelijoita vaan toisinajattelijoita yleisestä näkemyksestä. Mutta koska ainut tapa säilyttää valedemokratia on rajoittaa sananvapautta, saamme nauttia tästä sananvapauden irvikuvasta. Moni kuvittelee, että osa maamme puolueista tahi edustajista ajaisi sananvapautta, mutta tämä ei pidä paikkaansa. He ajavat vain rajoitettua mielipiteenvapautta, missä nykyiset rajoitukset ovat heitä vastaan ja haluttu muutos on "väärän" uudelleenmääritelmä, ei sananvapaus. Ja miten tämä kaikki onnistutaan muka piilottamaan, kaikkihan sen tietävät ettei Suomessa rajoiteta sananvapautta? Virallisen totuuden tarinoilla, median illuusiolla, portinvartijoilla ja lopuksi päälle vielä kansa, joka on indoktrinoitu puolustamaan kolmea edeltävää kynsin hampain.

Jos taas asuisimme vapaassa maassa, ei mikään aihe olisi kielletty. Jokainen tarina voitaisiin tutkia perinpohjin ja selvittää ovatko ne tarinoiden poikkeavuudet semmoisia, jotka ketjun katkaisevat. Koska kukaan ei voi tietää tahi ymmärtää kaikkea, olisi jokaisen asian selvittämiseen aina tarvesta suurelle joukolle ihmisiä eri elämän aloilta. Yhteistyöllä voisimme ratkaista ongelmat niin, että se lopputulos olisi vähintään siedettävä kaikille. Mistäs sitä tietää vaikka löydettäisiin jopa hyviä ratkaisuja vanhoihin ongelmiin? Mutta valtaapitävät eivät halua ratkaista ongelmia - tyytyväinen kansa kun saattaisi ryhtyä itsenäiseen ajatteluun ja huomata koko kusetuksen. Tästä esimerkkinä voidaan pitää näitä eläköityneitä entisiä virallisen totuuden kannattajia - järkevää ja kriittistä ajattelua löytyy heti kun kahleet on katkaistu eikä se oma tulevaisuus ole ihan niin suuressa vaarassa kun potkuja ei voi enää saada.

Samaa mieltä olevien kanssa on helppo jutella ja aina voi oppia uutta kun tietoja vertaillaan. Mutta eri mieltä olevan kanssa keskustellessa voisi jompi kumpi, tai molemmat, huomata jotain merkittävällä tavalla uutta mitä ei tullut ennen edes ajatelleeksi. Kommunikoimalla voitaisiin moni asia oikaista, mutta useimmiten se erimielisen kanssa keskustelu lähtee elämään aivan omaa elämäänsä ja johtaa lähinnä entistä suurempiin riitoihin. Jospa se toinen, eri mieltä oleva ei olekaan väärinajattelija vaan toisinajattelija? Koskaan kun ei voi varmasti tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Ja silloinkin, mitä oikea ja väärä edes tarkoittaa? Totta ja epätotta? Vaiko siihen omaan arvomaailmaan peilautuvaa "hyvää" ja "pahaa"?

No comments:

Post a Comment