torstai 16. tammikuuta 2020

Mielipiteen muodostamista puutteellisin tiedoin


Mielipide on kuin ...

... jokaisella on yksi. Nykypäivänä moni muodostaa mielipiteensä asiasta kuin asiasta seuraamalla ajankohtaisia uutisia, joissa kerrotaan harmittavan usein itse uutisen lisäksi myös mitä mieltä asiasta pitäisi olla. Tämä tietysti yhtenäistää yhteiskuntaa kun kaikki ovat asioista samaa mieltä ja näin vältytään yhdeltä jos toiselta ongelmalta. Tämä ns. "virallinen tarina" jos uppoaisi koko kansaan, välttyisimme monilta kahnauksilta jotenka kaikilla olisi kivaa ja mukavaa, tai näin ainakin kuvitellaan että olisi. Mielipiteenvapaus on perustuslaissakin jo osoitettu, tosin se näyttää olevan lähinnä vitsi kun katsoo näitä nykyisiä mielipidevainoja ja ajatusrikospoliisin toimia...

Mutta onneksi meillä on sentään tiede apuna muodostamaan niitä mielipiteitä, eikös vain? "Asiantuntija kertoo" lisää kyseisen mielipiteen uskottavuutta melkoisesti ja jos asiaa on oikeen tutkittu niin sehän on sitten siinä! Paitsi että tiede ei monessa kohtaa toimi ihan tuolla tapaa. Mittaamalla muutamaa asiaa joiden riippuvuudesta itse ilmiöön ei ole mitään varmoja todisteita, valikoimalla saadut tulokset ja sitten tekemällä niistä ennusteita vuosikymmenten päähän - tämä on siis ilmastotiedettä, minkä perusteella ihmisten pitäisi nyt ilomielin maksaa kaikesta enemmän. Jos tätä "tiedettä" epäilee, se on väärä mielipide ja olet "ilmastodenialisti", koska konsensus kertoi että asia niin on eikä se ole mikään mielipide vaan tiedettä! Siis... ennustus, joka on tehty puutteellisin tiedoin. Juutottakai...

Kun media on propagandaa ja tiede poliittisesti ohjattua, mistä se oma mielipide tulisi sitten muodostaa? Siinäpä se suuri kysymys onkin, mihin ei itselläni ole antaa mitään varmaa reseptiä. Teemme kaikki päivittäin lukemattomia valintoja ja muodostamme lukemattomia mielipiteitä asioista hyvinkin vajavaisin tiedoin täysin "perstuntumalla". Joskus tämä saattaa kostautua pahemman kerran, mutta pääpiirteittäin se maailma soljuu eteenpäin enemmän tai vähemmän tasaisesti siitäkin huolimatta että emme vaivaa päätämme sen suuremmin arkipäivän asioissa... tai edes niissä isommissakin asioissa. Aina voi kuitenkin yrittää kehittää itseään, esimerkiksi funtsimalla asioita hieman tarkemmin ennen kuin muodostaa niistä oman mielipiteensä.


Puuttelliset tiedot

Tiedon analysointia ei tarvitse viedä kovin pitkälle kun kykenee jo kehittämään sitä omaa mielipiteen muodostamista. Toki aina voi käydä säkä ja se välitön perstuntuma osuu kerrasta oikeen, mutta puuttuvien tai epävarmojen lähtötietojen kanssa se mielipiteen muodostaminen on usein lähinnä uskomista jonkun muun kertomaan sellaisenaan. Eli alkuun olisi etsittävä enemmän kuin yksi lähde sille tiedolle mistä ajattelee muodostavansa mielipiteensä. Tässä onkin yksi suurimmista kompastuskivistä - onko lähde vahvistettavissa itse vai ei? Jos tieto tulee tasan tarkkaan yhdestä lähteestä eikä sitä voi mitenkään muuten tarkistaa, minkä lisäksi sen tiedon antajalla on merkittävä oma etu kyseessä että juuri se kyseinen tieto on ja säilyy, on asiaa syytä epäillä.

Jos tiedon kykenee taas kuka tahansa ja koska tahansa vahvistamaan, ei sillä valehtelulla voiteta mitään - ainoastaan se valehtelijan maine on mennyttä. Usein ollaan kuitenkin näiden kahden ääripään välillä, eli osa tiedosta on vahvistettavissa ja osa taas hämärän peitossa, jolloin voidaan pohtia sen kyseisen osan herkkyyttä. Herkkyyden analysoinnilla selvitetään kuinka kriittinen jokin tiedon osa on kokonaisuuteen eli muodostettavaan mielipiteeseen - voiko jo pieni muutos kyseiseen tietoon muuttaa koko mielipiteen ja kuinka varma se kyseinen tieto edes on? "Pienissä" asioissa jo näinkin vähin keinoin kykenee halutessaan saamaan huomattavasti selvemmän mielipiteen asiasta. Näin ollaan siis valmiita lähteä haastamaan muita omalla mielipiteellään!

Mutta isommissa, usein globaaleissa asioissa, siihen omaan mielipiteeseensä on hyvä ottaa myös muutama muu seikka huomioon vaikka lähteet on jo varmistettu ja ne on todettu kelvolliseksi. Info/hybridisodassa, mitä suurvallat keskenään jatkuvasti harrastavat, on hyvä muistaa se, että suurikin tapahtuma on usein vain pieni osa suurempaa peliä. Jos joku maa esimerkiksi tunnustaa tehneensä jotain "väärin", se voi olla myös viesti vastapuolelle - omien kykyjen paljastaminen kun on usein suuri virhe valtapelissä. Muiden lavastaminen, syyttely ja kampittaminen kun on se tapa miten sitä valtapeliä pelataan. Ja kun emme oikeasti tiedä osallisia ja heidän "puoliaan", voivat kahden vastakkaisen puolen toimet näyttää kuin he puhaltaisivat yhteen hiileen ... ja päinvastoin.


Ja jos ei muuta niin aina siitä saa edes riidan aikaiseksi!

Muodosti sen kuvan miten tahansa, on jokainen mielipide kuitenkin ihmisen oma. Kyllä, se voi olla ulkoa syötetty ja omaa siinä ei ole kuin se, että siihen itse uskoo, mutta silti se on sen yksilön oma mielipide. Ja niistä mielipide-eroista saa aina riidan aikaiseksi, se on lähes taattua. Kukaan ei voi kaikkea tietää, joten jokaisen oma mielipide jokaisesta asiasta on muodostettu edes osin puutteellisin tiedoin. Kun ne kaksi eriävää mielipidettä sitten lopulta törmäävät, tarjotaan siihen usein kahta konstia selvittämään asia - huutokisa tai puukkohippaset! Eikun siis nyt meni aiheen sivuun, tarkoitus oli sanoa että "nähdä asia toisen kannalta" ... pahoitteluni.

Nähdä asia toisen kannalta? Millä ihmeellä? Olemme kaikki erilaisia ja koska jo perususkomuksemme eroavat joskus hyvinkin suuresti, millä ihmeellä me muka kykenisimme näkemään asian "toisen kannalta"? Yksi näistä kyvyistä joka mahdollistaa sen ainakin osittain on empatia. Ihminen siis kykenee tuntemaan miltä se asia toisesta tuntuu. Ei siis näkemään asiaa samalta kannalta, mutta tuntemaan mikä vaikutus sillä toiseen on. Tämä kuitenkin usein jää kokonaan väliin ja tilalle tulee sympatia/myötätunto. Siinä ennakolta päätetty asetelma saa ihmisen kuvittelemaan sen toisen asemaa ja "näkemään asian siltä kannalta". Eli esimerkiksi "tuo raasu uhri mahtoi nyt kokea asian niin kauheana että minun on pakko hyväksyä mitä hän sanoo" tai päinvastoin ajateltuna "tuo paha natsi on automaattisesti väärässä ja ajattelee tuolla lailla koska on niin paha ihminen!" Huomannet ongelman sekä eron sympatian ja empatian välillä?

Empatia on kuitenkin sen verran vaativa asia, että puukkohippasten sijaan suosittelisin sitä toiseksi parasta vaihtoehtoa - sananvapautta. Ihmiset ovat noin yleensä kykeneviä tuomaan ne omat mielipiteensä julki, toki vaihtelevalla tarkkuudella. Jos se "vastapuoli" vieläpä edes yrittää saada selvää mitä se toinen oikeasti yrittää kertoa, siinä on vaarana että saadaan keskustelu aikaiseksi. Ja kun riittävän kauan asiasta keskustellaan, on mahdollista että kumpikin osapuoli oppii oikeasti jotain uutta ja mahdollisesti ymmärtämään miksi se toinen omaa niin vahvasti eriävän mielipiteen. Mutta tätä ei vallanpitäjien suunnalta haluta, koska siinä on vaarana että se virallisen tarinan mukainen mielipide korvautuu ihan väärällä mielipiteellä. Siksipä turvat tukkoon, sananvapaus pois ja kuunnelkaa vain mitä käsketään! Mielestäni tuo on erittäin vaarallinen suunta yhteiskunnalle... mitä itse ajattelet asiasta?

2 kommenttia:

  1. Kun on päivittänyt mielipiteensä aina kun siihen on tullut mahdollisuus, sekä elänyt tarpeeksi pitkään on hyvät mahdollisuudet ymmärtää eri mieltä olevia hyvinkin laajasti, kun on itse ajatellut aiemmin samansuuntaisesti. Porukassa pähkäilyt mist ei opi uutta on tylsiä, ja omas piäs pähkäilyt edistyy kun piäsee pähkäileen asiaa eri kulmasta pähkäilleen kanssa. Perintö aarteeina mielipiteitään tiukasti suojeleva keskustelija on turhin ja kiukkuisin joita tulee vastaan ja heidät on helppo tunnistaa jo eka lauseesta, ja enempäää ei suosiolla kantsi ottaa vastaankaan. Keskustelun osapuolet kun ymmärtävät sananvapauden on se aina antoisaa ja sivistynyttä vaikka aihe olisi kuin haastava.

    VastaaPoista