Vogelfrei

Vapaa kuin taivaan lintu

Vogelfrei, eli vapaasti saksasta käännettynä "linnun vapaus", oli joskus kauan sitten neutraali tai ehkäpä positiivinen asia. Ehkä "vapaa kuin taivaan lintu"-sanonta tulee näiltä ajoilta, eikä sen hieman uudemmasta, tosin jo nyt vanhasta, merkityksestä. Valtakunnankirous eli valtakunnanpanna (saks. Reichsacht) julisti ihmisen lainsuojattomaksi, jolloin hänestä tuli vapaata riistaa. Henkilö oli oikeudellisesti kuollut ja hänet sai kuka tahansa päästää päiviltä niin halutessaan - eihän kuollutta voinut enää tappaa? Vapaasta linnusta vapaaksi riistaksi, hienoinen muutos sanan merkityksessä, eikö totta? Onneksi noista ajoista ollaan päästy eroon, ainakin osittain. Lainsuojattomaksi julistaminen oli kirjaimellinen kuolemantuomio noihin aikoihin, nykyään lähes samankaltaista kohtelua (poislukien tuo lopettaminen) "nauttii" muutkin kuin vain keisarin julistamat henkilöt.

Yhteiskunnasta ulos suljetaan jatkuvasti useita ihmisiä, hyvinkin vaihtelevista syistä. Rikoksen tehneistä osa saa päälleen kirouksen, siinä kun osa pääsee ministeriksi tai muuhun huippuvirkaan. Huonon maineen voi saada myös vähemmistä töppäilyistä, eikä naamakerroin tai suojaväri liioin ole harvinaisia syitä joutua tietyllä alueella kaikkien välttelemäksi. Eipä siinä kovin kaukana olla valtakunnankirouksesta jos pääsee median lynkkaamaksi missä syyllisyys päätettiin toimituksessa, ei oikeudessa. Mutta kuten myös ennen, niin kuin nykyäänkin, ne kaikista vaarallisimmat ja halveksutuimmat rikolliset eivät tarttuneet säilään ja vuodattaneet viattomien verta vaan he järisyttivät yhteiskunnan perustoja kukin omalla tavallaan - he olivat... ajatusrikollisia.

Väärinajattelu ja sen törkeä muoto, eli väärästä asiasta puhuminen/kirjoittaminen, on varma konsti päästä kaikkien paskalistalle. Kansahan ei moisesta yleensä ollut moksiskaan, mutta valtaa pitäville nämä ajatusrikolliset eli vapaasti (kuin taivaan lintu) ajattelevat ja kulkevat ihmiset olivat jatkuva uhka heidän luomalleen pakotetulle yhteiskuntarauhalle. Ja kun ihmiset kykenevät nykyään kommunikoimaan keskenään silmänräpäyksessä jopa toiselle puolelle maapalloa, aiheutti tämä paljon harmaita hiuksia vallanpitäjille. Siksi yhteiskuntaan oli kasattava uudelleen tämä lynkkausmentaliteetti, tällä kertaa vääriä mielipiteitä kohtaan. Oikea ja väärä mielipide vaihtelevat suuresti vallassa olevien tarpeiden mukaan, mutta jokainen "hyvä ihminen" tietää mikä on oikea ja mikä on se väärä mielipide. Tällä lynkkausmentaliteetilla on tosin useita vakaviakin yhteiskunnallisia vaikutuksia, joita tarkastellaan hieman tarkemmin.


Vapaan sanan haudalla

Kun väärä mielipide tai kanta on ennalta määrätty, voi olla varma että yhteiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan. Enää ei "paras" mielipide nouse pinnalle ja ohjaa kohti parempaa tulevaisuutta, vaan ylhäältä saneltu mielipide ohjaa kansaa kohti herrojensa tarkoitusperiä mikä ei koskaan johda mihinkään positiiviseen muutokseen koko kansalle. Muutama tulee kyllä tällä tavalla elämään entistä yltäkylläisemmin, mutta se tapahtuu aina muiden kustannuksella. Kun sana on vapaa, voidaan jokainen mielipide perata sille tasolle että voidaan tehdä valistunut arvaus kannattaako tätä uutta mielipidettä noudattaa vai pysyä vanhassa kiinni. Uusi mielipide kun ei automaattisesti koskaan tarkoita parempaa mielipidettä, ainoastaan poikkeavaa mielipidettä. Ehkä uudelle mielipiteelle ei vaan ole vielä kehitetty oikeaa argumenttia?

Entäs sitten yksilö, joka on merkattu ajatusrikolliseksi? Duuni menee alta, poliisi saattaa käydä kantamassa putkaan ja kaverit vaihtavat maisemaa kun eihän lainsuojattoman kanssa parane kaveerata. Tämä pelote on jo omiaan vaimentamaan yhden jos toisenkin suun ja sillä jo hukataan osa mahdollisista hyödyllisistä mielipiteistä. Itsesensuurilla karsitaan moni sana muiden korviin kantautumasta. Entä jos ei pelota vaan sanoo kuitenkin? Uhmaa vai rohkeutta, vaikea sanoa mikä kenelläkin täsmää parhaiten syyksi tieten tahtoen tuoda julki omaa vääränä pidettyä mielipidettä. Vallassa oleville pelottavaa onkin jos ajatusrikollinen osoittaa julkisesti mielipiteensä ja ihmiset toteavat väärinajattelijan olevan oikeassa. Siksi median onkin päivittäin ylläpidettävä illuusiota yhtenäisestä kansasta jolla on yksi, oikea, mielipide.

Samalla mikään ei voi estää väärää mielipidettä omaavaa henkilöä radikalisoitumasta ja päätymästä pisteeseen missä sanat vaihtuvat teoiksi näkemäänsä vastustajaa vastaan. Silloin valtaapitävien väkivaltakoneisto eli virkavalta puuttuu peliin, valikoivasti. Kun se "ei nyt ihan oikea" mielipide on kuitenkin samassa linjassa valtaapitävien kanssa, on radikalisoituminen oikeastaan positiivinen asia. Etenkin jos tämä viha suuntautuu niitä vallalle vaarallisia vääriä mielipiteitä kohtaan on lähes varmaa että asiaan ei puututa vaan jopa kannustetaan. Pelolla pidetään ihmiset kurissa ja vihaa ohjaamalla saadaan kansa tekemään mitä halutaan. Näinkin monimutkaisten asioiden yhteydet tiedetään tarkkaan ja niitä manipuloidaan jatkuvasti - oikea ja väärä, ystävä vai vihollinen... Mutta tämäkin on väärä mielipide, tietysti, tosin narrille se vielä suodaan... ehkä?


Vapaus on pelottava asia...

... niin yksilölle kuin valtaapitäville. Mitä se vapaus, tai vielä tarkemmin linnun vapaus sitten onkaan? Jokainen määrittää sen tietysti itse, omalle kohdalleen. Yksi pitää vapautena äänestää neljän vuoden välein uusi orjuuttaja varastamaan puolet tienaamastaan. Toiselle vapautta on valita kymmenestä eri jugurttipurkista juuri se haluamansa maku. Kolmas haukkuu kaikki "vastustajansa" alimpaan helvettiin ja kutsuu sitä sananvapaudeksi. Linnun vapaus taitaisi olla... matkustella miten ja minne haluaa ja paskoa niiden päälle joista ei pidä?

Mutta jos on koko elämänsä elänyt muiden käskytettävänä ja sääntöjä noudattaen, mikä tahansa vapautta muistuttava asia voi olla hyvinkin pelottavaa. Mitä jos ottaakin vaikka vastuun itsestään ja valitsee vapaasti mitä itse haluaa tehdä tahi sanoa? Ei mitä muut käskevät tai olettavat sinun tekevän/sanovan, vaan juuri sen mitä itse meinaa? Ja vastuulla taas tarkoittaa sitä, että kantaa itse seuraukset omista päätöksistään, ei siitä että joku ulkopuolinen taho on määrittänyt kielletyt asiat jotka eivät istu ollenkaan omaan oikeudentajuun. Linnun vapauteen meistä tuskin kovin moni tulee pääsemään, mutta ehkä riittää että saa edes vapaasti ajatella mitä haluaa? Sanoa niitä ajatuksia ei enää vapaasti ainakaan Suomessa saa sanoa.

Entä sinä... Mikä on vapautta? Oletko vapaa vai kahlittuna? Jos kahleita ei näe, onko siltikin kahlittuna? Onko vankila jonka seinät ovat kaukana ja katto korkealla vankila ollenkaan? Vaikka sitä omaa toimintaa ja sanaa ei rajoiteta juuri tällä hetkellä, suunta koko Euroopassa on vahvasti kohti tiukkaa poliisivaltiota jossa ajatuspoliisi on joka kulman takana. Lainsuojattomalla ei oikeusturvaa juurikaan ole, vaikka paperilla laki on kaikille sama. Linnun vapautta ollaan jakamassa jos mielipide on väärä tietyistä asioista. Vielä toki ehtisi asialle jotain tekemään, mutta se vaatisi kansan nousevan valtaa vastaan. Ja se jos mikä ei käy ollenkaan päinsä... vallassa oleville. Onko siis paluu keskiaikaan, valtakunnankirouksiin ja feodalismiin vääjäämätön? Vai tarttisko tehdä jotain?