Laillisen ja moraalisen eroista

Laillinen vai laiton?

Yhtä hitaasti on harva kirja edennyt itsellä kuin Larken Rosen ”The Most Dangerous Superstition”, eli vaarallisin taikausko. Ei siksi että kieli olisi jotenkin hankalaa tai että kirja olisi tylsä, vaan siksi että jokaisen kappaleen jälkeen pysähtyy pohtimaan asiaa ja kun oikein pohdituttaa, sitä alkaa kirjoittamaan niitä itselleen auki. Olen kyllä Rosen puheita kuullut aikaisemmin, mutta ainakin tämä opus on itselle siitä jännä, että en ole juurikaan asioista eri mieltä mutta en ole aikaisemmin nähnyt asioita selitettävän noinkin suorasanaisesti. Anarkismi olisi varmaan osuvin nimitys hänen aatteelleen, minkä vuoksi suurin osa ihmisistä kavahtaakin mitään siihen viittaavaa ja jättänee kirja hyllyyn. Sehän on laiton ja vaarallinen näkemys! Siis että on laitonta, ettei ole hallitsijoita? Entäpä jos se anarkismi vaan on myyty meille vääränä sekä melkeinpä laittomana asiana ja päälle vielä anarkismi yleensä ymmärretään ”paikat paskaksi” tai antifasismina, joidenka kanssa sillä on varsin vähän yhteistä. Koska eiväthän ne vallanpitäjät vallastaan meille valehtelisi, vaikka se laillista olisikin valehdella…?

Orjuus oli aikoinaan laillista eikä sitä liioin pidetty millään tavalla moraalittomana omistaa muita ihmisiä. Sekä lait että ihmisten moraaliset näkemykset ovat siis aikojen saatossa muuttuneet melkoisesti. Toisen ihmisen tappaminen on myös yleensä väärin, moraaliton teko, mutta laillista se on monessa kohtaa. Miten asia joka on väärin voi olla laillista ja päinvastoin? Monelle viinan juonti on väärin, mutta täysin laillista, siinä kun kannabiksen käyttö voi olla oikein, mutta laitonta. Päinvastainen moraalinen näkemys on tosin yleisempi, mutta niin on lainsäädäntökin poikkeava paikasta riippuen, joten mitään yhteistä linjaa ei ole olemassa. Sääntöpohjainen järjestelmä, joka tämä meidän tasavaltammekin on, nojaa kuitenkin ainoastaan laillisen ja laittoman erottamiseen toisistaan - mitään väliä oikealla ja väärällä ei ole itse järjestelmälle. Ja tämä on varsin pelottava asia siksi, että meillä on suuri määrä ihmisiä joille on yksi hailee onko jokin asia oikein vai väärin, ainoastaan sillä on väliä onko se laillista vai ei.

Vielä kun lakeja voidaan tulkita varsin vapaasti, ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on kovalla koetuksella. Otetaan esimerkiksi tämä meidän hallintojärjestelmä. On paljon asioita joita ihmiset pitävät vääränä, pahana, laittomana, halveksuttavana tai jonain muuna negatiivisena asiana. Heillä ei tulisi pieneen mieleenkään tehdä näitä asioita toisille, eivätkä he hyväksyisi kenenkään muunkaan tekevän niitä asioita. Mutta kappas: pim! valtio saa niin tehdä koska se on laillista! Kun siis ryhmä ihmisiä yhdessä päättää, että jokin asia on laillista, täysin riippumatta siitä voisiko kukaan heistä itse niin tehdä, he ovat oikeutettuja tekemään sen ja vaikuttamaan kaikkiin ihmisiin karttaan piirretyn alueen sisäpuolella, mutta ei milliäkään sen alueen ulkopuolella. Kelaa ihan rauhassa mitä se ”laillisuus” merkitsee. Joku kuvittelee että paperille kirjoittamalla jonkin asian muuttuvan oikeasta vääräksi tai toisinpäin ja sitä varten voidaan vieläpä palkata ihmisiä pakottamaan muita tottelemaan. Ihan tuosta noin vaan, kun se on oikeutettua?


Eettisen ja moraalisen ero

Kaikkea ei tietenkään lakiin tarvitse kirjoittaa, vaan riittää että yhdessä sovitaan eettiset säännöt, eli mikä on kaikille oikein tai väärin. Mutta kun eettisiä sääntöjä ei voida laillisesti pakottaa, ihmiset mieluummin tekevät lakeja määräämään miten muiden tulee elää. Koska laillinen oli siis oikeudenmukaista niin kaikki laiton on väärin, vaikka se oman moraalisen näkemyksen mukaan ei olisikaan. Ihminen siis tuomitsee oman kykynsä tuomita asioita ja antaa sen vallan itsensä ulkopuolelle, koska se on hyvän kansalaisen merkki ja oikein. Kun laki ja käsitys oikeasta ja väärästä ovat ristiriidassa, siitä aiheutuukin jos jonninmoisia ongelmia joita ihminen joutuu sitten sisällään ratkomaan. Nykyään kannattaa olla ennemmin väärän kuin laittoman kannalla, koska väärän teon voi aina selittää itselleen tai vaikka vetää kunnon kännit niin se unohtuu, siinä kun lain kanssa voi joutua kunnolla vaikeuksiin.

Mistäköhän johtuu että meille opetetaankin että lait ovat tärkeimpiä, sen jälkeen ulkoa annetut eettiset säännöt miten toimia ja vasta ihan viimeisenä saamme olla asioista itse omaa mieltämme, tosin emme saa tuomita ketään tai mitään koska se kuuluu jollekin toiselle taholle, joko tuomarille tai omalle yliolennollemme? Kaikki muut ovat oikeutettuja tuomitsemaan asioita paitsi me itse. Tai no siis ei muut ihmiset, ainoastaan auktoriteetit… jotka ovat ihmisiä joilla on oikeutetusti valta tuomita muita heidän näkemyksensä mukaan, jota heillä siis pitänyt liioin olla koska ne säännöt tulevat ainoastaan ihmisten ulkopuolelta. Eikös? No onneksi sentään ne lait ovat tarkkaan harkittuja yhteisen edun kannalta, eikä lainkaan lobattuja hyödyttämään harvoja muiden kustannuksella… huh huh, melkein ehdin jo huolestua että joku voisi laillisesti vetää välistä ja manipuloida kansaa uskomaan että on oikein vaikkapa varastaa tai tappaa vain koska pieni ryhmä ihmisiä niin sanoo ja sitä meille toistetaan totuutena.

Uskonnot ovat usein olleet esittämässä omia eettisiä näkemyksiään ja kun uskonnon johtajat ovat omaksuneet auktoriteetin aseman ja joskus myös pyövelin oikeudet, muutaman ihmisen tulkinnat ovatkin muuttuneet elämää korkeammaksi olennoksi joka päättää kenellä on oikeus hengittää. Nykyään tästä ollaan vähitellen luovuttu ja näiden uskontojen eettisiä sääntöjä ei ole niin nuukaa noudattaa, etenkään jos ei usko kyseisen pyhän kirjan oppeihin muutoin. Jokaisen oma tulkinta ja moraali on kuitenkin lähes aina huono juttu, koska eihän ihminen voi itse tulkita pyhää eettistä säännöstöä vaan jokaisen on noudatettava sitä sillä ainoalla oikealla tavalla… jonka joku muu on tulkinnut oikeaksi. Vaikeaksi on mennyt tämä oikean ja väärän määrittäminen, eikö?


Onneksi hyvä ja paha ovat sentään kaikille selvää pässinlihaa!

Kyllä, nekin piti tähän soppaan vielä lisätä. Hyvän palkkio ja pahan tuomio odottavat sitten sielä tuonpuoleisessa, tai sitten jo elämän aikana, ehkäpä siksi ettei tuonpuoleista ole olemassakaan? Karman laki ja muut vastaavat näkemykset oikeiden asioiden palkitsemisesta ja väärien rankaisemisesta ja tuomitsemisesta taitavat kuulua varsin monen ihmisen maailmankuvaan. Jos ei muuten niin ainakin laillisen ja laittoman muodossa, koska yksi niitä harvoja syitä uskoa tähän nykyiseen järjestelmään on sen oikeudenmukaisuus - sääntöjen tottelevaisuudesta jos ei nyt palkita niin ainakaan ei rangaista. Jos rikolliset saavat rauhassa tehdä mitä lystäävät, miksi ihmeessä itse noudattaisit lakeja?

Mutta entäs jos niitä lakeja on ollut tekemässä pahoja ihmisiä ja ne on tehty heidän etuaan vain ajamaan? Olisiko silloin hyvän ihmisen syytä asiaa vastustaa, vai tuleeko niitä lakeja noudattaa täysin riippumatta siitä mitä ne ovat? Ovathan ne lait kuitenkin käyneet laillisen koneiston läpi ja ovat täten oikeutettuja sääntöjä päättämään sinun asioistasi. Siis vaikka ne sotivat täysin omaa moraalista käsitystäsi vastaan, valtiolla on laillinen oikeus rangaista sinua oikeassa olemisesta ja palkita muut vääristä teoistaan. Koska valtiolla on valta sinun ylitsesi, oikeutetusti ja laillisesti. Heidän itsensä tekemien lakien mukaan…

Jos tätä laillisuutta lähtee perkaamaan yhtään pintaa syvemmälle, koko sääntöpohjaisen järjestelmän hulluus tulee varsin nopeasti vastaan. Vielä kun niistä säännöistä päätetään kilpailun perusteella ja kilpailuhan on aina niin helvatan reilua, miten ihmeessä ihmiset voivat olla edelleen yllättyneitä siitä kuinka lainsäädäntömme on monelta kohdin täysin mielipuolista. Mielipuolista, mutta laillista ja oikeutettua, koska tasavallassa niin päätettiin ja demokraattisen prosessin tuloksella se oikeutettiin. Päälle vielä suurin osa päättelee mikä on oikein ja mikä väärin sen perusteella mitä media heille kertoo. Jos yleisen mielipiteen mukaan kansanmurha on ihan okei, täytyyhän sen niin olla koska … enemmistön päätöksellä se on laillista, tietenkin! Meneeköhän se nyt ihan oikein, mitä meinaat? Ihmisellä on siis kaksi vaihtoehtoa, tekeekö oikein vai sen mikä on laillista, jos ne ovat ristiriidassa keskenään. On kuitenkin aina muistettava, että muiden huomioon ottaminen ei ole sama kuin auktoriteetin käskyn noudattaminen. Sinä olet kuitenkin aina vastuussa omista teoistasi ja tekemättömyyksistäsi, ei yksikään ulkopuolinen auktoriteetti tai muu. Tein mitä käskettiin on valinta.