Wednesday, April 19, 2017

2017 vai 1984?

Isoveli valvoo

Orwellin oppikirjassa 1984 kerrottiin malliesimerkki dystopiasta ja kuinka se luodaan. Kuvitteellinen järjestelmä, missä valta oli keskitettynä yhdelle taholle joka valvoi kaikkea ja kaikkia. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt kirjan mallista, samoin kuin massamanipulaation tekniikat. Tietyt asiat ovat silti hyvinkin lähellä nykypäivää, vaikkakin asiat ovat hyvin peiteltynä ja naamioituna. Ei piilossa vaan suoraan silmiemme alla - silti emme huomaa niitä pieniä seikkoja, jotka yhdessä luovat kokonaisvaltaisen vallan ihmisistä.

Koska tuttu asia on turvallinen, ei olekaan ihme että niin monta eri elokuvaa dystopiasta on tehty. Vaikka niitä kaikkia voidaankin pitää myös varoituksena, on elokuvien sanoma vain hämäämässä kertomalla mikä on sitä oikeaa vääryyttä, mitä pitää vastustaa. Isoveli valvoo kymmenillä kameroilla talossa ja kansa seuraa televisiosta ihmisten toilailua - normaalia viihdettä vai jotain muuta? Ihmiskunta onkin hybridisodassa itseään vastaan ja isoveli kerää voitot taskuunsa laillisesti ja kansojen hiljaisella hyväksynnällä. Vapaus, samoin kuin vastuu, on annettu muiden käsiin jo kauan sitten.

Kun televisiot katsovat katsojiaan ja puhelimet kuuntelevat kaiken, samalla kun kertovat missä puhelin milläkin hetkellä on, on kansa tarkasti valvonnan alla. Sosiaalinen media tallentaa jokaisen klikin ja tietokoneet kertovat ohjelmiston valmistajalleen jokaisen näppäimen lyönnin "palvelun parantamiseksi". Pitäisikö kaikki dataliikenne avata valtion varmistettavaksi, ettei vaan pääse terroristit iskemään? Entä jos seurattaisiin autojen liikkeitä ihan vaan verotuksen vuoksi? Mutta mitä isoveli kaikella tällä tiedolla tekeekään? Valvonta ja tiedon keräys on vasta osa kokonaisuutta...


Hyvä-veli verkostoilla valta

Onko sielä kaiken taustalla sitten joku yksittäinen taho tai aate, sitä on vaikea sanoa ja vielä vaikeampi varmistaa. Ehkä kaiken takana onkin vain verkosto ahneita ja pelkkää omaa etua ajavia ihmisiä? Raha ja valta, niistä kilpaillaan kaikkia muita vastaan mutta samalla ollaan mukamas kavereita muiden samaten ajattelevien kanssa - tikari valmiina selkään painettavaksi kun mahdollisuus siihen paljastuu. Kenenkään ei tarvitse hallita kokonaisuutta vaan järjestelmä suojelee ja korjaa itsensä. Tavalliset ihmiset tekevät kaikkensa suojellakseen järjestelmää, koska niin on opetettu.

Suomessa näitä verkostoja on kaikkialla. Koska korruptiota ei meillä täällä edes tunneta, on se kavereiden kanssa suhmurointi maan tapa. Kun kuvittelee pääsevänsä isompiin piireihin, on valmis myymään vaikka oman äitinsä, omasta maasta puhumattakaan. Kilpailu siitä, kuka on kaikista suosituin "röyhkeä ja ahne", käydään näissä lavastetuissa talent-Suomi kisoissa, mitä leikkisästi vaaleiksikin kutsutaan. Kansa saa valita kenen hyvä-veli verkosto saa seuraavan kauden aikana varastaa heidän taskuistaan ne loputkin rahat. Ja sitten aina ihmetellään miksi mikään ei muutu...

Koska nämä hyvä-veli verkostot peittävät alleen koko maailman, ei niitä voida purkaa ilman suurempaa muutosta. Ehkä niiden purkaminen on oikeastaan täysi mahdottomuus? Jos yksi linkki pettää, toinen ottaa sen tehtävän ja sama meno jatkuu. Neoliberalismi kuvaa hyvin nykyisen verkoston toimintatapoja ja sitä voidaan pitää nykyisessä järjestelmässä jopa oppikirjana. Moniko verkostossa mukana oleva edes käsittää toimiensa laajemmat vaikutukset? Tuskin kovinkaan moni. Riittää että muutama ihminen, kaikista ahneimmat ja röyhkeimmät, tökkivät alaisiaan oikeisiin suuntiin ja järjestelmä hoitaa itse itsensä kuntoon.


Suojaan, karkuun vai vastaan?

Hommaamalla mökin jostain korven keskeltä, sähköttä ja ilman mitään modernia teknologiaa, voi järjestelmää koettaa paeta. Piiloutuminen on jo astetta haastavampaa, kun ainakin Suomessa pitäisi jokaisen rehellisen kansalaisen kertoa ainakin summittainen sijaintinsa valtiovallalle. Vastustaminen on ehkä kaikista vaativinta ja sen seuraamukset voivat puraista pahemman kerran. Jo pelkkä virallisen totuuden kyseenalaistaminen voi johtaa vaikeuksiin tässä sananvapauden mallimaassamme.

Ei olekaan ihme, että maassamme leijuu hiljainen hyväksyntä verkostojen korruptiolle. Onkin helpompaa yrittää napata verkosta kiinni ja liittyä mukaan kuin yrittää tehdä asialle jotain. Raha ja ahneus ovat vahvoja motivaattoreita. Valta ehkä sitäkin voimakkaampi motiivi. Valtaa vain vallan vuoksi taisi myös Orwell kirjoittaa. Vallan kahvassa haluaa roikkua lähes jokainen poliitikko, mutta pyrkyreitä on entistä enemmän myös kirkon suunnassa. Papit ja piispat kilvan kurkottavat kohti maallista mainetta ja valtaa, samoin kuin muiden uskontokuntien vastaavat "hengelliset" johtajatkin... aivan kuten heidän pyhät kirjansa käskevätkin?

Onko peli sitten jo menetetty? Vaikea sanoa ja pahalta näyttää, se on selvää. Jos yhtä asiaa pystyisi muuttamaan, jolla olisi suurin vaikutus oikaista tilanne, sanoisin sen olevan kilpailu. Kun ihminen ei kilpaile enää toista vastaan vaan tekee yhteistyötä, on mahdollista saavuttaa paljon enemmän kuin mitä nykyinen kilpailuhullu yhteiskuntamme koskaan kykenee. Suunta on kuitenkin päinvastainen ja tulee aiheuttamaan ainoastaan enemmän kärsimystä ja tuhoa. Kuitenkin jokaisella on käytössään se oma valinta miten toimii. Kenen pussiin sinä pelaat ja kenen kustannuksella?

No comments:

Post a Comment