Sata vuotta propagandaa yhteistyötä vastaan

Daavid vastaan Goliat

Pohjana tälle pohdinnolla ovat tällä kertaa Alex Careyn kirja ”Taking the Risk Out of Democracy - Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty” ja Herbert Marcusen essee ”Repressive Tolerance” joka on kolmasosa kirjasta ”A Critique of Pure Tolerance”. Vaikka kirjoilla onkin kovin eri aihe, päätyvät ne molemmat hyvin pitkälti samaan näkemykseen: kansaa kustaan systemaattisesti linssiin. On aivan turha leikkiä mitään demokratiaa kun ne opettajien opettajatkin ovat tässä vaiheessa jo käyneet läpi sen saman mankelin, joka on Careyn mukaan saanut alkunsa 1800-luvun lopulla jenkkien ison rahan aivotuksista. Missä vaiheessa muu maailma saatiin indoktrinoitua samaan malliin, se varmasti vaihtelee maakohtaisesti melkoisen suuresti, mutta tämä meidän ”länsimainen demokratia” on hyvin pitkälti tuotosta siitä, kuinka iso raha osti koko demokraattisen järjestelmän ja käänsi sen omaa etuaan ajavaksi sirkukseksi.

Liberaalin demokratian aate on vahvistunut viimeisen sadan vuoden aikana melkoisesti. Eli siis se, että maan suunnan tulisi määrittyä kansan yleisen mielipiteen mukaan. Samassa ajassa yritysmaailma on kasvanut ja vahvistunut räjähdysmäisesti ja kuten varallisuudella on kapitalistisessa mallissa tapana, se hillo on pakkautunut hyvin harvojen käsiin. Ja siitä hillosta on lohkaistu melkoisen suuri siivu yhteen ainoaan tarkoitukseen: propagandaan, jolla varmistetaan ettei kansa sekaannu yritysten valtaan. Varovainen arvio olisi, että noin 10% siitä kaikesta varallisuudesta käytettiin alkuvaiheessa siihen mielipiteen muokkaukseen, enkä usko että se summa siitä ainakaan olisi vähentynyt vuosien saatossa. Jos siis merkittäviä summia on käytetty pitkiä aikoja kansan manipulointiin, voidaanko sitä yleistä mielipidettä pitää millään tavalla kansan mielipiteenä?

Juuri tähän manipuloinnin ongelmaan niin Marcuse kuin Carey ottavatkin kantaa. Koko idea kansanvallasta kun perustuu juuri siihen, että nämä yksilöt joilla on oikeus vaikuttaa, kykenevät itsenäiseen ajatteluun ja sen perustana on puolueeton ja faktapohjainen tieto. Jos puolueetonta tietoa ei ole saatavissa, toiseksi paras vaihtoehto on vahvasti puolueellinen tieto mutta monesta eri suunnasta katsottuna. Mutta kun joka ikinen suunta on vahvasti vääristynyt sen ison rahan propagandan ansiosta, ei järjestelmämme ole millään muilla kuin ison rahan omilla mittareilla kansanvaltainen. Eipä siinä, ei sen kuulukaan olla kansanvaltainen, koska tasavaltojahan ne kaikki ovat täällä lännessä. Oikeutus sille vallalle vaan otetaan kansalta, sen ison rahan propagandan saattelemana. Täytyy kyllä nostaa hattua sinne strategikoille, sen verran nerokas kusetus tämä kertakaikkiaan on. Yleinen mielipide ja poliitikkojen näkemykset kun ovat saman porukan ohjauksessa, voidaan sanoa että taivas on rajana mihin voidaan vaikuttaa yhteiskunnassa.


Oikeiston ja vasemmiston harha

Ennen kuin päästään pureutumaan siihen propagandaan itseensä, pitää ensin päästä kärryille poliittisen järjestelmän tavasta ohjailla sitä kansakuntaansa. Tasavallan idea sieltä jenkkien suunnasta oli alunperin se, että luodaan perustuslaki suojaamaan kansaa vallalta, mutta ei anneta valtaa kansalle koska pääpiirteittäin tavan kansa on… vähintäänkin tietämätöntä. Sen sijaan maata johtamaan valitaan ne kaikista parhaimmat, hyveellisimmät miehet, joilla on omien yhteisöjensä vankkumaton tuki takanaan koska silloin he voivat vääntää ne päätökset rautalangasta omilleen. Hyveellisyys muuttui kuitenkin propagandan ansiosta hyvin nopeasti suosiokilpailuksi ja siinä kisassa hyveet taisivat jossain vaiheessa unohtua? Tasavallasta tuli siis Idols-kisa jossa eniten huomiota saavat yleensä voittivat… eli se, kenellä oli hilloa kampanjoida. Ja missäs sitä rahaa taas olikaan jaettavaksi mielipidemuokkaukseen? Kannattaa olla oikeaa mieltä tietyistä asioista jos haluaa saada koneiston tuen itselleen.

Syy miksi ne teollisuuspohatat aikoinaan vaihtoivat kyynelkaasun propagandaan oli se, että ammattiliittojen kurissapito oli paljon tehokkaampaa iskemällä kansan yleiseen näkemykseen liitoista, kuin antaa pamppua muutamalle lakkoilijalle. Toisen maailmansodan aikana propagandaa liittoja vastaan hieman himmailtiin koska se olisi sotkenut sotapropagandaa ja punaisen pelon lietsontaa, mutta sen jälkeen lyötiin iso vaihde silmään. Yleisen mielipiteen muokkauksen lisäksi yritykset pommittivat omia työntekijöitään liittojen vaaroista kertovilla julkaisuilla ja olivathan ne liitot vaarallisia, koska niitä samaan aikaan myyrättiin kaikin keinoin ison rahan toimesta. Opposition hallinta onnistuu kuulemma parhaiten johtamalla sitä itse. Mutta aina välillä sinne liittoihin, samoin kuin tasavallan porteille pääsi niitä hyveellisiä ihmisiä sotkemaan pakkaa. Täytyi siis päästä eroon niistä hyveellisistä tyypeistä. Tai ainakin rajoittaa niiden lukumäärää indoktrinoimalla ihmiset uskomaan johonkin eri ”puoleen” tässä sirkuksessa.

Vuosisata kapitalismin ihanuutta saikin oikeiston uskomaan siihen, että kavereille antaminen kansalta ottamalla on hyvä poliittinen strategia, siinä kun vasemmisto keskittyi ensisijaisesti kansalta ottamiseen ja sitten vasta kavereille antamiseen. Jostain syystä nykyään kansa kutsuu tätä ”vihervasemmistoksi”, vaikka ei se eroa millään tavalla oikeiston ajamasta politiikasta - neoliberalismi on se kantava aate läpi koko poliittisen kentän. Toki joitain poikkeuksellisia yksilöitä vielä on olemassa, mutta heidät on niitattu uuskielen ansiosta seinään: sosialismi ja kommunismi ovat nykyään kirosanoja, ei aatteita joiden avulla tämäkin maa saatiin aikoinaan kukoistamaan (Pohjoismainen malli, eli sosiaalidemokratia). Nykyinen työväenpuolue SDP oli esimerkiksi kärjessä ajamassa sairaanhoitajien 48a pakkopykälää läpi, joten siinä nähdään kuinka sitä kansaa suojattiin vallalta. Meidän oppositio-oikeistohan on lähinnä kritisoinut hallitusta siitä, että se ei ole tehnyt tarpeeksi suuria kurituksia kansalle… Vasemmistoa, sen sanan vanhassa merkityksessä, Suomessa ei ole enää vuosiin näkynyt.


Kuka enää on sen pienen ihmisen puolella?

Meneekin jo surkuhupaisuuden puolelle, kun ihmiset jotka kertovat ymmärtävänsä koko rahan luonteen ja ongelman, eli mm. pankkijärjestelmän herkkuineen, uskovat he silti suurelta osin siihen ison rahan kertomaan tarinaan mikä on hyvää ja mikä pahaa aatetta poliittisella kentällä… ja tietenkin uskovat siihen suurimpaan vitsiin, että ison rahan säännöillä lassipallon pelaaminen on keino voittaa se iso raha omassa pelissään. Pelaajia onkin kentällä nykyään paljon ja kaikista alimmassa kastissahan tässä ovat anarkistit, koska heidän mukaansa kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden yli. Tämä siksi, että anarkisteja ei kiinnosta kuka pyrkii valtaan heidän ylitseen, siinä kun paljon hyödyllisempi tapa jakaa se kansa on kertoa, että ”oikeaa mieltä olevilla” on oikeutus valtaan koko kansan ylitse. Ja kun koko poliittinen kenttä uskoo siihen neoliberaalien unelmaan, eli että kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat, saadaan keskenään kisaava joukko puolueita joiden ainoa ero on siinä, kuka se on se kaveri jonka taskuja täytetään ensimmäisenä.

Ettei tämä dystopia olisi liian helposti oikaistu, hiljaa hivuttamalla etenevän ”vihreän siirtymän” ideologia suurine nollauksineen ja digitaalisine identiteetteineen vaikuttaa olevan se ison rahan seuraava askel. Vaikka globalisaation ihanuus avasikin markkinat ja mahdollisti ennennäkemättömät voitot suuryrityksille, se avasi samalla sen suurimman uhan isolle rahalle: sananvapauden ja keinot levittää sitä sanaa välittömästi ympäri maailmaa. Itseään kovin suvaitsevaisena pitävät tahot haluavat nyt hiljentää kaikki riitasoinnut, koska ne oikeasti uhkaavat heidän valtaansa. Toki samaa sensuuria harrastavat myös ne, jotka pyrkivät valtaan omia aatteitaan ajamaan, mutta resurssien määrä tuppaa ratkaisemaan sen, kuka ja mitä saa sanoa - kapitalistinen sananvapaus on länsimaisen demokratian suurin hyve. Eli siis se, että kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa.

Niin kauan kuin yhteiskunta kokee tarpeelliseksi aseistaa ja kouluttaa osan kansasta käskystä tukkimaan ihmisten turvat väkivalloin (poliisi ja armeija), ei tähän tilanteeseen taida tulla suurempaa muutosta. Vallanpitäjät käyttävät aina väkivaltamonopoliaan niitä vastaan, jotka uhkaavat heidän valtaansa. Oli se sitten yksittäinen väärää mieltä oleva, pieni ryhmä tai jopa kokonainen kansakunta joka uhkaa oikean vallan asemaa, ne tavan kansalaiset tulevat vuodattamaan verta herrojensa käskystä. Miksi? Koska ihmiset uskovat olevansa hyviä ihmisiä kun he noudattavat vallanpitäjien määräyksiä. Siis niiden, jotka ovat vuosisatoja ohjailleet kansoja sieltä takaa ja tuoneet ne ”suuret johtajat” keulakuvaksi, kun sille on nähty tarvesta. He kyllä nostavat sankarin jalustalle, kun kansa sitä tarvitsee. Ja sitten kertovat, kuinka kansan uhrautuminen on jälleen kerran tarpeen, yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Mitä meinaat, miksi ihmeessä se iso raha olisi propagoinut jo vuosisadan sitä vastaan, että ihmiset yhdistyisivät ajamaan oman kansan etua sen muutaman edun sijaan?