Demokratian historiaa - kollektivistien yhteiskuntasopimus

Yleinen tahto

Jatketaanpa demokratian luurankojen kaivamista kaapista. Jos Hobbes tai Locke eivät oikeen iskeneet vielä perusteluiltaan niiden vahvan uskonnollisen latauksen vuoksi, kenties Jean-Jacques Rousseau (1700-luvun puolen välin tienoilla) omalla sosiaalisella sopimuksellaan saa sinut vakuuttuneksi siitä, että oikeastaan vapautta on antaa valtansa pois ja tehdä kuten kaikki muutkin? Vaikka läntinen maailma oli kovasti menossa kohti individualistista näkemystä, yhteiskunnat vaativat ainakin väitetysti kollektivismia kukoistaakseen. Organisaatio, eli yksilön ja yhteisön yhdistelmä vaatii paljon enemmän… organisointia, verrattuna yksinkertaiseen ja todella tehokkaaseen kollektiiviseen ideologiaan: kaikki tekevät samalla tavalla, tai itkevät ja tekevät.

Demokratia kuuluisi pohjimmiltaan olla yleisen mielipiteen tulkkaamista yhteisiksi säännöiksi ja juuri tämä näkemys myös Rousseaulla oli - samalla se oli myös oikeutus valtaan niille jotka valittiin hallitsemaan, kuin myös se yksilön velvollisuus noudattaa niitä sääntöjä koska oli sitä kollektiivia jonka sääntöihin oli vaikuttamassa. Kansan yleinen tahto loi yhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan, jota ei tulisi kenenkään järkyttää. Toki yhteiskunnat kehittyvät ja näkemykset muuttuvat, mutta se tapahtuu vaan luonnollista tahtiaan eli kääntyy yleensä kuten valtamerilaivat. Yksilö, joka löytää itsensä pyrkimässä muuttamaan sitä laivan suuntaa on juuri siinä samassa asemassa kuin yksilö soutuveneensä kanssa sen valtamerilaivan edessä. Opetelkaa uimaan jos meinaatte yleistä mielipidettä vastustaa.

Yleinen mielipide, massojen tahto, on kuitenkin oikukas mitä Rousseau piti todisteena sen vapaudesta. Yksilöt, jotka eivät halunneet sen yleisen tahdon valtaan alistua saivat kuitenkin vapaasti valita mitä tekevät. He voivat antaa itsensä tulla suostutelluksi siihen tahtoon, he voivat suksia kuuseen ja etsiä paremman yhteiskunnan tai muodostaa oman sellaisen, he voivat jatkaa uhmaamistaan ja tulla yhteiskunnan sylkykupiksi, he voivat koittaa pitää etäisyyttä ja olla halveksittu tai pilkattu kylähullu tai sitten heidät pitää pakottaa tekemään mitä yleinen tahto määrää. Ja jos ei tee eikä itke ja tee, saunan takana on tilaa. Ihanan liberaali näkemys, eikö? Toki tämä on juuri se kollektivistien ideologia - yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun vuoksi.


On vapautta ja on vapautta

Tähän saakka tämä esitetty ”demokratia” ei juurikaan eroa totalitarismista, mutta se johtuu vain siitä että ihmisillä on erilaisia käsityksiä mitä ”vapaus” merkitsee. Jokaisella yksilöllä on vapaus lähteä lätkimään tästä ”demokratiasta”, siinä kun totalitarismissa sekin on kielletty ja estetty. Yksilöllä on myös mielipiteenvapaus, eli vapaus omista mielipiteistään! Eräs herra Sir Isaiah Berlin pohti asiaa esseessään ”Two Concepts of Liberty”, jakaen vapauden kahteen kategoriaan: negatiivinen ja positiivinen vapaus. Jo tässä voidaan huomata hienoiset eroavaisuudet kielien välillä, koska ”freedom” ja ”liberty” tulkataan yleensä vapaudeksi, vaikka niillä englanniksi puhuttaessa tarkoitetaankin kahta hieman eri asiaa. Liberty on enemmän valtion antama vapaus, oikeus, ehkäpä etuoikeus.

Negatiivinen vapaus voitaisiin kääntää myös rajoittamattomuudeksi. Olet vapaa tekemään juuri sen mitä haluat, ilman minkään tai kenenkään estämättä. Käytännössä täysin rajoittamatonta vapautta ei tietenkään ole, koska erilaiset lainalaisuudet (esim. fysiikan lait) estävät ihmisiä tekemästä asioita, tai ainakin tekevät niistä erittäin hankalia suorittaa. Yhteiskunnasta puhuttaessa näillä vapauden rajoituksilla usein tarkoitetaan lakeja ja säännöksiä, jotka kieltävät ihmisiä tekemästä tiettyjä asioita. On kiellettyä tappaa tai varastaa, mutta silti ihmiset niin tekevät eli rajoitukset ovat vain siellä omassa päässä. Yhteiskunnan kannalta se oma pää tulisi kuitenkin pitää kylmänä ja noudattaa niitä annettuja rajoitteita. Sananvapaus nähdään usein sen rajoitteiden kautta ja sen ollessa ihmisoikeus, voidaankin peilata yhteiskuntaa sen kunnioituksella ihmisoikeuksiin.

Positiivinen vapaus taas kertoo mitä sinä saat tehdä, sen sijaan että mitä sinä et saa tehdä. Asia voidaan nähdä esimerkiksi niin, että positiivinen vapaus on kuin itse määrittämäsi uudenvuodenlupaus jonka pitämiseksi koko yhteiskunta sitten tulee jeesaamaan. Sinulta ei siis kielletä asioita, suoraan, mutta saat tehdä vain niitä sallittuja asioita johon sitten kaikki tulevat auttamaan! Tavallaan tämä ajatus vapaudesta on juuri se, mihin kollektivistit maailmankuvansa perustavat - kaikki tekevät vain sallittuja asioita jolloin ei tarvitse edes kieltää mitään. Kollektivisteille on nimittäin sanomattakin selvää kaikille, että tehdään vaan niitä sallittuja asioita. Yhteiskunnassa kun sallitaan vain yksi virallinen tarina niin sen tarinan Overtonin ikkunan sisällä kaikki mielipiteet ovat sallittuja, mitään sen ulkopuolelle jäävää ei huomioida millään tavalla. Tämä on se kunniasäännöstö mitä mediakin noudattaa (Omerta), joka vaalii kansan yhtenäisyyttä samalla väittäen olevansa vapaa.


Mikä voisikaan mennä pieleen?

Kaikki toimiikin siihen asti hyvin, kunnes mukaan yhtälöön otetaan ihminen. Itsepäinen, omaa etua ajava ja vieläpä usein kilpailua kannattava yksilö kun heitetään sinne yhteiskuntaan, oikeastaan kaikki voi mennä päin helvettiä kun koko järjestelmä perustuu lakeihin ja määräyksiin. Kun ne vallanpitäjät alkavat tekemään lakeja omaksi edukseen, lopputulos on aina kaikkea muuta kuin kansan yleisen tahdon mukainen. Mutta kun se valta on pakkaantunut ja ne oikeat vallanpitäjät ovat oppineet kuinka sitä yleistä tahtoa, yleistä mielipidettä, oikeen ohjataan niin sen nyt ei pitäisi tulla kovinkaan suurena yllätyksenä että asiat menevät lähes täsmälleen kuten se ohjaaja haluaa. Ei siis lainkaan miten se kansan yleinen tahto sanelisi, mutta kansa ei sitä tiedä tai ymmärrä koska se uskoo päässänsä juoksevien ajatusten olevan heidän omiaan.

Mielen manipulointiin ja massojen ohjailuun tarvittava tietotaito on aina ollut vallanpitäjille kultaakin arvokkaampaa. Tiedolla ja sen hallinnalla on aina kyetty ajamaan suuria joukkoja ihmisiä haluttuun suuntaan, joten se oikea valta on aina löytynyt sieltä, missä on opittu niin omista kuin muiden virheistä - historiasta. Tietämättömyys on nykypäivänä kuitenkin oma valinta, vaikkakin se voittajien kirjoittama historia onkin kovin värittynyttä. Asioiden ymmärtäminen onkin sitten aivan toinen juttu ja jokainen ihminen ymmärtääkin asiat sillä yksilöllisellä tavallaan. Mutta siinä tullaankin samalla koko ongelman hyvinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, jonka aikaisempia tekstejäni lukeneet saattavatkin jo arvata?

Sananvapaus. Ei siis se, joka määrittää mikä on sallittua sanoa vaan se, että jokaisella on oikeus puhua suunsa puhtaaksi. Muut voivat sitten itse vapaasti päättää uskooko ja kuunteleeko mitäkin tahoa, mutta kun aktiivisesti tiettyjä mielipiteitä lähdetään tukahduttamaan, ollaan hyvin lähellä totalitarismia. Rousseaun yhteiskuntasopimus avaakin tien ja oikeutuksen totalitaariselle demokratialle, mikä vastaa pelottavan tarkasti tätä nykypäivän ”länsimaista demokratiaa”. Tämän päivän sananvapaus sallii vain ”oikeat” mielipiteet, koska muut tuhoavat sen koheesion jonka yleinen tahtotila vaatii toimiakseen. Mutta jos jonkun asian voi tuhota totuudella, se ansaitsee tulla tuhotuksi totuudella, eikös? Totuus kun on se, että hallitseva luokka on korruptoitunut niin pahasti, ettei nykyistä järjestelmää voi ”korjata”… koska se ei ole rikki, vaan toimii juuri kuten se on suunniteltukin. Muutaman eduksi, pitämään kansa tottelevaisena.