Politiikka on vain vanhojen ideoiden kierrätystä

Paras voittakoon?

Kun poliitikko antaa tulikivenkatkuisen saarnan kansalle ja kertoo asioiden olevan päin vittuja kansan itsensä vuoksi, moni pyörittelee silmiään. Augustinus, siinä 400 jKr. hujakoilla, tuskin teki asiasta kännykkävideota ja käytti sanaa ”vittu” ihan yhtä useasti (12x) seitsemän minuutin avautumisessaan, mutta ajatus hänellä oli täsmälleen sama: ylhäältä rangaista koko kansaa kollektiivisesti, käyttäen siihen lakeja huonoimmilta mahdollisilta johtajilta. Oli siis korkeamman voiman aikomus nostaa valtaan tyrannit rankaisemaan pahaa kansaa. Vanhassa vara parempi? Jos se toimi selityksenä silloin, mikäettei se nytkin menisi läpi selityksenä? Eri aikakausien suuret ajattelijat ovat aina tutkineet edeltäjiensä töitä ja jalostaneet ajatuksiaan niiden mukaan. Toisaalta taas eri aikakausien johtajat ovat vaan kopioineet haluamansa asiat ja tehneet mitä lystäävät.

Suurimmalle osalle johtajista kun se kaikista tärkein asia on ollut löytää se oikeutus niille kaikille toimille. Ilman hyvää syytä joutua tottelemaan se enemmistö kun saattaisi kyllästyä asemaansa ja tehdä asialle jotain. Kun ne oikeutukset alkavat jossain vaiheessa pettämään, vallanpitäjät eivät keinottamaksi tietenkään jää vaan kaivavat vanhat klassikot kuten ”hajota ja hallitse” käyttöön. Pientä hajaannusta ja itse luotuja sisäisiä vihollisia on toki syytä pitää jatkuvasti pinnalla, että kansa muistaisi asemansa eikä lähde saamaan omia ajatuksia. Kaikki tämä on tietenkin vain vanhasta opittua ja sen kierrätystä ajan kuvaan sopivin keinoin. Mutta keneltä opittua? Lähes jokainen valtakunta kun on aikojen saatossa romahtanut ja aiheuttanut yllin kyllin tuskaa ja kärsimystä, jolloin voisi pohtia myös kuka tahallaan kopioisi toimimattomia järjestelmiä?

Länsimainen poliittinen aatemaailma ammentaa suuren osan pohjastaan antiikin Kreikasta, niin Platolta kuin Aristoteleelta. Mutta länsi jonka tunnemme ei kuitenkaan etsi hyveitä noilta ajoilta vaan ne hyveet on hyvin pitkälle lainattu uskonnoista hieman myöhemmältä ajalta - kristinuskosta. Tottelevaisuus, nöyryys, sokea luottamus ylempänä oleviin voimiin sekä kärsimyksen hyväksyminen osana elämää koska paratiisi odottaa kuoleman jälkeen. Siitä ei paljoa kovempaa sarjaa saa kerättyä tyrannien työkalupakkiin? Kyllähän ne antiikin ajankin filosofiat toki myös kelpasivat ja toimivatkin vuosisatoja, ellei vuosituhansia, kansojen hallintaan. Keneltähän ne muuten oli sitten kopioitu? Kun kerran kaikki ajatussuuntaukset ovat pohjimmiltaan vain kopioita aikaisemmista…


Herran haltuun

”Näin se nyt vaan on” oli Kreikassa luonnon laki tai jumalten tahto, siinä kun kristityille se sama asia on usein Jumalan tahto. Joskus ne entiset muuttumattomat ja ikuiset lainalaisuudet taas muuttuivat vaan ihmisten luomaksi sattumanvaraiseksi tapahtumaksi, joka myöskin vaan sitten sattui vaan olemaan. Ehkäpä juuri siksi ihmiskunta tarvitseekin niin filosofeja kuin uskonoppineita, koska he kykenevät päättelemään nämä asiat ajan kuvaan sopivaksi? Nimittäin juuri siitä on kysymys - ihmiskunta ja ajatukset kehittyvät jatkuvasti, tosin ei millään tavalla lineaarisesti ja joskus palataan tuhansien vuosien taakse ottamaan uutta vauhtia jo kertaalleen toimimattomaksi havaituista asioista. Mutta sitähän se ihmisen elämä taitaa ollakin… opitaan virheistä, niin omista kuin muiden. Ja joskus kokeillaan sen sadannennen kerran että eikö se vieläkään toimi, vaikka sitä toimimattoman toistamista hulluutenakin voidaan pitä

Toisin kuin Koraani, Raamattu tunnustetaan olevan ihmisen kirjoittama, lukemattomia kertoja editoitu ja leikkailtu sekä kielestä toiseen käännetty teksti. Mutta ennen kaikkea, ne kaikki eri uskontojen pyhät kirjat ovat ihmisten tulkintoja asioista. Siis aivan samoin kuin vaikkapa ne Platon ja Aristoteleen tekstit, ihmiset ovat tulkinneet sen sanoman juuri sillä omalla tavallaan. Joidenkin ihmisten tulkintoja ja jatkojalostuksia on sitten arvostettu, kun toisten tulkinnat ovat päätyneet muiden hullujen horinoiden kanssa samaan unholaan. Mitä luulet, kuka on ollut yleensä se joka päättää mikä tulkinta on oikein ja mikä väärin? Olisiko se ollut jokin suuri neuvosto kaikkein hyveellisimpiä ihmisiä, vaiko kenties se kaikista ahnein ja vallanhimoinen paskiainen, joka näki loistavan tilaisuuden kasvattaa omaa valtaansa?

Lähes poikkeuksetta kun näitä historian suuria ajattelijoita tutkii, heidän tarinansa risteää jonkin keisarin, kuninkaan, paavin tai jonkun muun vastaavan vallanpitäjän kanssa. Joku taho siis näki arvoa heidän tulkinnassaan ja näkemyksessään siitä, miten sitä enemmistöä voidaan oikeutetusti ohjata juuri haluttuun suuntaan. Nykypäivänä on siis runsaasti valinnanvaraa ja uusia tulkitsijoita löytyy vallan salien hämäristä nurkista, avustajina merkkihenkilöille. Toki osa tulkitsijoista on onnistunut antamaan myös kansalle hieman takaisin, mutta yksikään uusi idea vallasta ei etene jos siitä ei ne sen hetkiset vallanpitäjät hyödy. Vai onko kenties niin, että nämä Augustinuksen kaltaiset suuret ajattelijat ovat olleet korkeampien voimien johdattelemia ja saaneet näkemyksensä kuin kanavoituna suoraan totuuden lähteeltä?


Valaistuksen aikakausi

Ei siinä, paljon on näkemyksiä ja tulkintoja jotka olisivat oikeasti yhteiseksi hyväksi (tai ainakin siihen suuntaan) säilynyt vuosien saatossa ja uusia näkemyksiä ja tulkintoja ilmaantuu koko ajan. Joidenkin mukaan ihmiskunta on kollektiivisesti heräämässä ja nousemassa korkeammalle tasolle, jossa ne totuus ja hyvyys oikeasti ottavat vallan tähän nykyiseen… vitun helvettiin, jonka vallanpitäjämme ovat vuosisatojen saatossa onnistuneet rakentamaan. Ei tarvitse kovinkaan syvältä nimittäin kaivaa että huomaa kuinka perseellään asiat oikeasti ovat sille alemmalle 99.99% kansasta joka omistaa vain ne jämät. Mutta koska vallanpitäjämme ovat oikeasti oppineet historiasta, he ovat kyenneet noukkimaan ne rusinat pullasta ja luomaan parhaat mahdolliset järjestelmät pitämään kansat alistettuna.

On paljon ihmisiä, jotka ovat myös varmoja siitä, että vastaus kaikkiin ihmiskunnan ongelmiin löytyy uskontojen pyhistä teksteistä. Huomioitavaa on myös se, että monet vahvasti uskoon tukeutuvat näkevät myös kaiken sen korruption itse uskontojen omissa instituutioissa. Ihminen voi siis helposti pitää kirkkoamme pahuuden pesänä ja kirkon saarnaamaa uskontoa Luojan lahjana. Paradoksaalista? Ehkä ei niinkään, vaan ymmärrys kuinka ihminen epätäydellisenä olentona menisi satavarmasti mokaamaan myös järjestäytyneen uskonnon ja päästämään johtoon ne kaikista pahimmat ihmiset. Koska se on vain looginen päätelmä epätäydellisen olennon kirjoittamasta kirjasta ja sen miljoonasta eri tulkinnasta, joista se oma on juuri se ainoa oikea?

Entäpä jos ihmiskunta oikeasti oppisikin historiastaan, eikä vain ne vallanpitäjät jotka käyttävät historiasta opittua luomaan vain entistä ”parempia” järjestelmiä kuten vaikkapa tämä ”länsimainen demokratia”? Jos sana olisi vapaa ja kaikilla siihen vapaa pääsy, mitä voisikaan tapahtua? Niin kauan kun suuret sopimukset tehdään salassa, tietoa pimitetään ja keksinnöt sekä innovaatiot pidetään lukkojen takana kunnes niille keksitään tapa maksimoida tuotot, on ihmiskunta edelleen keskellä pimeää keskiaikaa, jossa mielipuoliset hallitsijat tekivät kaikkensa vain omaksi edukseen ja kansa eli nälkäkuoleman partaalla täydessä pimennossa. Vallanpitäjille suurin kauhistus onkin itsenäisesti ajatteleva ja vapaa olento… joten olisiko pikkuhiljaa aika tämän Homo sapiens sapiens rodun pikkuhiljaa alkaa käyttäytyä nimensä mukaisena ajattelevana ja viisaana ihmisenä? Kultakalan poliittinen muisti ei toki auta asiaa…