Länsimainen demokratia todistaa historiasta oppimisen

Vallanpitäjät kyllä oppivat historiasta

Lähdetään siis purkamaan kirjaa ”A HISTORY OF WESTERN POLITICAL THOUGHT” - J.S.McClelland, joka lähtee Kreikasta yli 2000 vuotta sitten, Platon ajoista. Ateenan demokratiasta tässä länsimaisessa demokratiassa on jäljellä nimi ja Rooman tasavallasta taas lainattiin parlamentti, mutta miten ihmeessä tästä nykymallista tuli tämmöinen ideologioiden sillisalaatti johon kansa edelleenkin niin vahvasti uskoo? Kuten tekstissä ”Demokratiaa rautalangasta” jo mainitsin, useampikin kirja politiikasta ja sen historiasta on työn alla ja haluan nähdä kuinka oma näkemykseni muuttuu aina uuden tiedon mukaan. Tämä teksti on siis ensimmäinen askel tällä tiellä jonka toivon myös antavan muillekin kuin itselleni eri näkökulmia tähän aiheeseen.

Platon Valtio luokitteli demokratian yhtä pykälää tyrannian yläpuolelle, eli hyvin etäälle optimaalisesta järjestelmästä. Aristokratia filosofikuninkaineen on se paras mahdollinen malli johtaa kaupunkivaltiota, mikä oli niihin aikoihin hyvin pitkälti se suurin hallittavissa oleva yksikkö. Aristokratia kuitenkin rappeutuu timokratiaksi, jos siitä ei pidetä huolta ja sen seurauksena vähäisemmät filosofikuninkaat kaappaavat vallan ja rikkaudet. Timokratia siis alkaa muistuttamaan enemmän ja enemmän oligarkiaa, jossa kaikki valta on niillä joilla on suurin omaisuus. Nykyään puhutaankin oligarkeista, joiden yhteenlaskettu omaisuus on yli 90% kaikesta koko maailman omaisuudesta. Mitä luulet, ovatko he valmiita luopumaan omaisuudestaan ja vallastaan jos enemmistö sitä vaatii? Se nimittäin on se demokratian syntyprosessi - kansa ei hyväksi varallisuuden keskittymistä ja enemmistönä ottaa sen itselleen.

Mutta enemmistö, lauma, on … tylysti sanottuna tyhmä kuin saapas. Äkkipikainen ja väkivaltainen, toki, sekä äkkiä katsoen arvaamaton, mutta osaavissa käsissä johdateltava ja ohjailtava. Mikä tekeekin siitä laumasta loistavan työkalun vallan kaappaamiseen ja pitämiseen. Oikealla tarinalla voidaan suuri joukko ihmisiä saada kannattamaan tyranniaa, joka Platon asteikolla olisi se kaikista huonoin malli. Siitä en ole eri mieltä lainkaan ja tämä ”pandemia” on osoittanut, kuinka helposti kansa saadaan kannattamaan tyranniaa. Sielä taustalla ei kuitenkaan ollut kansanvalta, josta tämä tyrannia nousi, vaan tarkasti luotu illuusio demokratiasta, jonka oligarkit ovat itse luoneet vanhasta oppimalla. Eli vaikka nykyiset näkyvät johtajamme tyranniasta käyvätkin, emme ohittaneet demokratiaa siinä Platon ketjussa vaan saimme vain pientä esimakua siitä, mihin järjestelmämme kykenee uhattuna.


Rusinat pullasta

Täytyy nimittäin muistaa, että vaikka tämä länsimainen demokratia onkin selitettävissä jo Platon opeilla, eli yli 2000 vuotta vanhoilla teksteillä, ovat vallanpitäjät keränneet muistiinpanoja aina tähän päivään saakka. Kun sitä jenkkien perustuslakia 235 vuotta sitten ruuvattiin kuntoon, heillä oli jo siinä vaiheessa useiden vuosituhansien opit takana kuinka luoda ”täydellinen” järjestelmä. Ja siitä tämä ”länsimainen demokratia” on vielä kehittynyt eteenpäin, vahvistaen sitä illuusiota kansanvallasta. Kansalta ei haluta eikä tarvita kuin legimiteetti, oikeutus valtaan, kaikki muu kyllä osataan hoitaa. Kun orja haluaa olla orja, mitäs sitä asemaansa siitä muuttamaan? Katsotaan kuitenkin nyt ensin niitä rusinoita, joita Platon ajoista on pullasta nypitty tähän nykyiseen malliin.

Aloitetaan vaikka näkyvästä vallasta, eli tästä poliittisesta sirkuksesta ja äänestelystä yms. mukaan kuuluvista rituaaleista. Aristokratian toimivuus ideaalivaltiossa luotiin niin, että pieni ryhmä ihmisistä koulutettiin suojelijoiksi ja koulutuksessa pisimmälle päässeet olivat niitä johtajia, filosofikuninkaita. Heidän allaan toimi avustava luokka, joka muodostui koulutuksessa johtajaksi kelpaamattomista, mutta silti ”hyvistä” ja koulutetuista ihmisistä, jotka sitten johtivat esimerkiksi poliisia ja armeijaa. Juuri tämä eliittien oma koulutus nimittäin kopioitiin suoraan länsimaiseen demokratiaan. Tosin sillä erotuksella, ettei sen koulutuksen tarkoitus ollut luoda ”hyviä”, oikeamielisiä, ihmisiä, vaan mahdollisimman tehokkaita näkyviä johtajia - puhuvia päitä.

Jo tuolloin ymmärrettiin kokemuksen opettamana, että yhtenäinen kansa tarvitsi yhtenäiset arvot joiden saavuttamiseen tarvittiin jokin yhteinen aate, kuten vaikkapa uskonto. Nykyisistä uskonnoista ei siihen enää ollut, joten eri ryhmittymät pyrkivätkin nykyään luomaan uskonnon kaltaisia ideologioita, joita saarnaamaan kansalle he kouluttavat näitä puhuvia päitä. WEF:n YGL-ohjelma on juuri tällainen järjestelmä, missä koulutetaan suuria johtajia johdattamaan kansakuntia haluttuun suuntaan. Koulutuksella ei ole tarkoitus luoda oikeamielisiä johtajia, vaan karismaattisia puhujia joita kansa voi palvoa idoleinaan. Sofisti olisi ollut Platon aikana sopiva nimitys niille opettajille, jotka loivat uusia puhuvia päitä sekä antoivat niitä suuria puheita kansakunnille. Juuri tämä koulutettujen puhujien luokka onkin se, mikä ohjaa poliittista keskustelua länsimaisessa demokratiassa. Eri koulukuntien saarnaajat kilpailevatkin osin keskenään kenen aate pääsee milläkin hetkellä eniten kansan yleisen mielipiteen muokkaajaksi. Sofistin ja filosofin ero tuleekin siinä, että sofisti voi olla puhujana paljon hienostuneempi ja oppineempi, täten voittaen kansan suosion puolelleen, mutta heille se ideologia on jotain opittua ja jos sitä lähdetään haastamaan ei se opittujen fraasien toistaminen enää tilannetta pelastakkaan. Ja juuri siksi ei mediassa asioista keskustella, vaan saarnataan niitä oikeita ideologioita.


Vanhoista oppiminen on sekä mahdollisuus että uhka

Yhdistämällä rajattomat resurssit loputtomaan vallanhimoon saadaan aika tarkka stereotyyppi niistä oikeista vallanpitäjistä, jotka maailmaa ohjaavat. Heillä on ollut hyvin aikaa ja varallisuutta etsiä ne kaikki keinot kasvattaa sitä omaa valtaansa, joten ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä kuinka tämä nykypäivän ”demokratia” on niin loppuunsaviilatun oloinen illuusio kansanvallasta. Jos ne vallanpitäjät olisivat joutuneet tyhjästä tempaisemaan tämän järjestelmän, en usko että he olisivat tässä näin hyvin onnistuneet verrattuna vuosituhansien tuomiin oppeihin ja muiden tekemien virheiden tutkimiseen. Historia on siis samalla tuominnut ihmiskunnan toistamaan ne kaikki kauheudet, koska vain en huipulla olevat ovat oppineet siitä historiasta?

Oligarkit siis ovat onnistuneet luomaan järjestelmän, joka ulkoisesti saadaan näyttämään demokratialta ja ylläpitämään ”oikeaa keskustelua” lähettämällä omat saarnaajansa puhumaan omistamissaan medioissa. Virallinen tarina, se Overtonin ikkunan sallittu alue, kyetään pitämään tarkasti paikoillaan median avulla kun ennen jouduttiin laittamaan ”omat miehet” jokaisen instituution johtoon varmistamaan se oikean aatteen leviäminen. Tästä omien miesten johtoon sijoittamisesta on puhuttu paljon esimerkiksi jenkeissä, missä sekä koulujärjestelmä että lääketiede kaapattiin erään Rockefeller-nimisen jantterin toimesta hyvän aikaa sitten. Koko länsimainen arvoyhteisö seurasi pian perässä ja ne samat arvot löytyvät edelleen juurtuneena koko yhteiskunnan perustaan. Ja tämän osoittaminen on tietenkin samojen tahojen omistaman median mukaan ”salaliittoteoriaa”, vaikka asia on ihan faktuaalisesti osoitettavissa.

Tämä suuri julkinen salaisuus kuitenkin jatkuu kaikessa rauhassa, koska yksikään taho ei omaa resursseja eikä motivaatiota nousta sitä valtaa vastaan jonka nämä oligarkit ovat vuosituhansien saatossa kerryttäneet. He ovat olleet jokaisen sodan takana, rahoittamassa molempia osapuolia tai valloittamassa itselleen kilpailijoidensa resursseja. Syy, miksi yksikään taho ei ole onnistunut nousemaan yksin valtaan, on juuri ne kilpailijat. Yksikään ideologia ei ole noussut uudeksi maailmanlaajuiseksi valtauskonnoksi. Yrittämistä se ei tietenkään estä, minkä vuoksi eri aatteiden sofistit saarnaavat päivittäin sitä oman ideologiansa ylivertaisuutta. Kiinan totalitaristinen järjestelmä näyttää pärjäävän siinä kisassa erittäin hyvin ja kotisohvallaan, idioottilaatikko alttarinaan, länsimaiset ihmiset eivät malta odottaa tilannetta, missä valtio kantaa kaiken vastuun heidän elämästään. Vai viekö voiton kenties teknokraattien utopia, nyt kun media kiikuttaa ”asiantuntijoita” valittelemaan kuinka poliitikot eivät heitä kuunnelleet vaan tekivät itse päätöksiä uskomatta oikeaan tieteeseen?! Yksi asia on varmaa - kansalta ei kysytä, vaan haetaan ainoastaan oikeutus: äänestämällä.