Nykypäivän erehtymätön filosofia

Enne oli paremmin!

Ajalta ennen Kristusta ei ole hirvittävän paljoa jäänyt ihmiskunnan kollektiivista tietoa talteen, jos vertaa sitä nykypäivään ja esimerkiksi kuinka paljon uutta videomateriaalia ihmisten tavallisesta elämästä ladataan jo pelkästään yhdessä päivässä Youtubeen. Joitain merkittävämpiä asioita on säilynyt monella eri tavalla, joista yksikään ei tietenkään pääse lähellekään videoiden tarjoamaa ajankuvaa, mutta joista voidaan kuitenkin saada pieni kuva mitä se elämä oli silloin joskus. Mutta kuinka oikean kuvan se näihin päiviin säilynyt tieto sitten oikeasti antaa? Jos nyt esimerkiksi marginaalinen Woke-uskonto olisi se, jonka doktriinit säilytettäisiin jälkipolville ja kaikki muut ajankuvat katoaisivat tallennetusta historiasta, kuinka sekopäiseltä ihmiskunta vaikuttaisikaan jo muutaman sadan vuoden päästä täällä tallaaville ihmisille? Vai kävisikö niin, että ihmiskunta ottaisi sen historian täydestä todesta ja ainoana oikeana, koska ”niin on aina tehty”?

Mitä siis luullaan tiedettävän noista lukemattomista eri kulttuureista ja elämän filosofioista vuosien takaa saattaa olla enemmän tai vielä enemmän värittynyt ajan kuva. Vain tietyn tyyppiset ihmiset kun omasivat niin ajan kuin varallisuuden tallentaa päivänselviä asioita jälkipolville. Nykypäivässä onkin se etu, että lähes kuka tahansa pystyy samaan - selfiekameralla video tehden ja ladaten kaiken maailman nähtäväksi! Voi pojat siinä on tulevilla historioitsijoilla ihmettelemistä, JOS se materiaali säilyy. Se säilyminen kun ei ole mikään kiveen kirjoitettu asia, kun puhutaan suuresta määrästä peräkkäin olevia ykkösiä ja nollia tallennettuna jonkun muun tietokoneelle. Kaikki se digitaalinen tieto kun on yhden sähkö- tai magneettipulssin päässä muuttua hauskasta kissavideosta verkonpainoksi. Ne oikeasti tärkeät asiat kun olisi syytä kirjaimellisesti hakata kiveen tai vastaavaan ajan hammasta kestävään muotoon.

Tarkastellaan nyt kuitenkin pikkuisen niitä lukemattomia eri filosofioita, joiden mukaan ihmiset elivät sitä elämäänsä. ”Sejase”-laisuus antoi kansalle ne yhteiset säännöt, jonka mukaan kansa tunnisti ne ”hyvät kansalaiset” niistä muista ja se kertoi kuinka heidän kanssaan tuli toimia. Uskonnon vaikutus eri kulttuureissa vaihteli vahvasti, mutta sen erottaminen irti siitä kulttuurista on yleensä mahdotonta - joko tietoisesti tai tietämättä, uskonnot muokkaavat sitä kulttuuria. Jälkikäteen tutkittaessa osa menneistä elämäntavoista saattaa nykypäivänä kuulostaa julmalta tai jopa absurdilta, mutta niihin aikoihin se nyt vaan oli se tapa olla ja elää - sen aikaisten hallitsijoiden sääntöjen mukaan. Yksi asia kuitenkin taisi yhdistää niitä kaikkia kulttuureja, jonka jokainen aikalainen myös tiesi satavarmasti: se oli se ainoa oikea tapa elää… paitsi tietysti niiden mielestä, jotka seilasivat vastavirtaan.


Virallinen tarina

Voidaanko tätä nykyistä kulttuuriamme ja niitä arvoja edes summata siihen muotoon, että sitä voitaisiin kutsua elämänfilosofiaksi? Yksilökeskeinen tapamme antaa jokaisen tehdä miten lystää kun vaikuttaa kovin kaoottiselta, kun sitä vertaa niihin vanhoihin näkemyksiin. Tämä yksilökeskeisyys, individualismi, antaa kuitenkin vääristyneen kuvan nykypäivästä, koska kansat ovat edelleen lähes yhtä kollektiivisia kuin ennenkin - ainoastaan ne asiat, joissa yksilö saa oikeasti päättää itse ovat muuttuneet. Nyt yksilö saa (ainakin lännessä) päättää mitä vaatteita käyttää, mitä urheilujoukkueita kannattaa, mitä ruokaa tunkee naamaansa ja mitä katsoo televisiosta. Rajoitettuja yksilönvapauksia tosin jo nuokin, koska valinta tulee tehdä aina annetuista vaihtoehdoista, jos haluaa kuulua joukkoon. Joku aivan muu kuin itse antaa ne sallitut vaihtoehdot. Valinta on silloin lähinnä vain illuusio, uskottelemaan että sinä päätät.

Tämä nykyinen virallisen tarinan uskonto ei itse asiassa eroa niistä wanhoista kulttuureista niinkään suuresti. Toki ne haluttavat hyveet ovat vaihtuneet ja ennen paheina pidettävät asiat ovatkin nyt positiivisia asioita - ahneus, kunnianhimo ja ylpeys nostaa ihmiset lehtien kanteen muille esimerkillisinä yksilöinä, siinä kun ennen moinen tyyppi oltaisiin saatettu ajaa ulos kaupungista tai kivittää nuorisoa pilaamasta. Vain yksi totuus asioista suvaitaan, kuten ennenkin, tosin ennen se oli ”jumalten sanelemaa” ja nyt se on ”tieteen konsensus”. Uskonnot taas ovat tainneet säilyä hyvin samankaltaisina (kansojen ohjailuun luotuina järjestelminä siis) ja uskovaisten vakaumus vaihdellut laidasta laitaan. Politiikka, eli kuinka kansaa tulee johtaa ja yhteisiä asioita hoitaa, on myös kaikille päivänselvä asia: demokratia on paras ja se merkitsee että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Nämä ja lukemattomat muut asiat ovat totuuksia, joita ei parane kyseenalaista…

…koska niitä kyseenalaistavat ihmiset ovat pahoja syntisiä, vääräuskoisia, hörhöjä, hulluja ja tietenkin ajan kuvaan sopivia salaliittoteoreetikoita. Aivan siis kuten ennenkin, ne väärää mieltä olevat, valtavirrasta poikkeavat, ovat yhteiskunnan hylkiöitä. Väitetään, että yhteiskunnan käyttäytyminen näitä poikkeavia kohtaan kertoo, kuinka sivistynyt kyseinen yhteiskunta on. Ottaen huomioon, että ihmisten listimistä kadulle väärästä katseesta johtuen pidetään pahana asiana, nyky-yhteiskuntamme esittää kuitenkin sen vahvimman hyväksytyn rangaistuksen väärästä näkemyksestä niille, jotka kehtaavat sen näkemyksensä tuoda julki. Murhaajat ja raiskaajat pääsevätkin usein vähällä - heidät passitetaan linnaan sovittamaan tekonsa. Mutta väärää mieltä julkisesti oleminen on kuin entisaikojen kuolemantuomio: yhteiskunta sylkee ulos, estää pääsyn palveluihin ja esittelee jokaisen lehden kannessa näitä pahoja syntisiä ja vääräuskoisia ihmisiä kuin heillä olisi rutto joka voi tarttua jo pelkästä katseesta.


Edistystä vai taantumusta?

Kumpaan suuntaan ihmiskunta on siis todellisuudessa mennyt? Olemmeko kehittyneet, edistyneet, osoittaen henkistä kasvua kanssaihmisiä kohtaan? Vaiko kenties taantuneet vieläkin alemmalle tasolle, missä noitana polttaminen olisi armollinen tuomio väärää mieltä olemisesta, nykyisen julkisen häpeän sijasta? Kun katsoo tuonne julkisen keskustelun likaviemäriin, eli sosiaaliseen mediaan kuten Twitter ja FB, en ole lainkaan varma että olemme kehittyneet paljoakaan niistä ajoista, kun Ug kolautti Mugia halolla kalloon ja näin todisti argumenttinsa voittajaksi. Vai onko se niin, että kun välittömän palautteen uhka katoaa, ihmiset eivät enää osaa kertoa kantaansa yhtä hienovaraisesti ja tarkasti? Tätä on kait jopa tutkittu, miksi se osittainen anonymiteetti sekä fyysinen etäisyys tuo ihmisistä ne vähemmän sosiaaliset puolet esiin…

Tästä kaikesta herääkin sitten kysymys että mitä sitten? Onko sillä väliä millä tavalla se yhteiskunta on ja elää, kunhan elää? Kulttuurirelevatismi on huono juttu, eikä ole olemassa ”hyvää” tai ”huonoa” tapaa elää, ainoastaan erilaisia kulttuureja! Ihan yhtä sivistynyttä on vain kumartaa syvään, doksata vastapuoli, käydä pyyhkimässä turpaan tai käydä ampumassa/puukottamassa se vastapuoli. Millään ei ole mitään väliä, kunhan vaan kaikki tekevät miten herrat käskevät. Ja milläs se herrojen valta tulee? Rahalla. Tämä olisi se aito ja oikea edistyksellinen näkemys asioista. Kansa saa elää kuten lystää, kunhan noudattaa alati muuttuvia sääntöjä ja uhrihierarkiaa, siinä kun vallanpitäjät saavat tehdä kansalle myöskin mitä lystää, kunhan se oikeutetaan mediassa.

Jos tuo edellinen kappale kuulosti kovin kakofoniselta niin kuulit sen aivan oikein, tai siis sillä tavalla jolla halusin sen esittää. Osa varmasti saattaa pitää moista menoa täysin loogisena kehityksenä ja hyväksyttävänä, ellei jopa haluttavana asiana. Siksi kysynkin: Mitähän hittoa niihin historiankirjoihin jääkään tästä nykyhulluudesta? Tämä ”pandemia” on nostanut esiin niin monta epäkohtaa ettei uskoisikaan ja silti se enemmistö vaan nyökyttelee asialle. Miksi? Yksinkertaisesti ja alimpana sekä näkyvänä tasona vastaus on: media. ”Kello on kaksitoista ja valtakunnassa kaikki hyvin” julistaa media. Ja vain ne hullut yhteiskunnan hylkiöt uskaltavat sanoa että ”ei muuten ole”. Johon sivistynyt hyvä ihminen reagoi vaatimalla päätä vadille niin väärää mieltä olevalta, kuin niiltä, jotka kehtasivat sen sanoman hyvän ihmisen korviin kantaa. Ihan helevetin sivistynyt ja edistynyt tämä yhteiskuntamme, paljon korkeammalla tasolla kuin ne alkukantaiset kulttuurit jotka arvostivat hyveitä kuten viisaus, tyyneys, rohkeus ja oikeudenmukaisuus … Mutta mistäs minä tietäisin. Kukin tavallaan.