Demokratian historiaa - Valistuksen aikakausi

Uusi uljas maailma, taas

Kuuluisassa esseessään ”What is Enlightenment?” vuonna 1784, Kant esitti valistuksen määritykseksi uskallusta tietää. Aikakautta leimasi vahva tunne siitä, että tietämättömyys ja taikausko olivat mennyttä aikaa ja sitä vastaan kapinoitiin. Ajanjakso josta nyt puhutaan sijoittuu sinne 1600-luvun loppuun ja ennen 1800-lukua, eli voidaan sanoa Ranskan vallankumouksen olleen sen huipentuma… tai katastrofaalinen loppu, miten asian sitten haluaakaan nähdä. Samoihin aikoihin saatiin myös se kuuluisa jenkkien perustuslaki aikaiseksi, johon näitä valistuneita näkemyksiä upotettiinkin ripakopallinen. Omalla tavalla siinä temmellyksessä syntyi tämä ”länsimainen demokratia” ja niitä rippeitä kirkon maallisesta vallasta yritettiin ravistella pois.

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja ihmisarvo yleensä saivat suurta kannatusta, eli julmat ja raa'at toimintatavat saivat väistyä. Voidaan sanoa, että liberalismi on perua näistä ajoista, mutta kuinka paljon sitä valistusta on nykyisessä liberalismissa jäljellä onkin aivan toinen asia. Yhteiskuntasopimukset olivat valistuksen alkua, siinä kun kapitalismin näkymätön käsi nappasi vallan loppuvaiheessa. Järki ja looginen ajattelu voittivat uskomukset, mutta kuinka järkeviä tai loogisia ne asiat sitten loppuviimein olivat, on jälleen keskustelun aihe toiselle päivälle. Hyvä kuitenkin on pitää mielessä se, miten tähän nykytilanteeseen onkaan päädytty.

Tiede ajoi samassa uskonnon ohi, mutta tavallaan siinä vaan muodostettiin uusi uskonto uusine pappeineen ja liturgioineen. Sinänsä ymmärrettävä jatkumo siitä syystä, että jälleen alkuperäinen materiaali oli kielellä, jota kansa ei ymmärtänyt joten se piti tulkata niiden oikeiden tahojen toimesta. Uskonnollisia tekstejä oltiin käännetty siinä vaiheessa jo yli vuosisata kansan kielelle, joten mystiikka oli hieman hälventynyt kun lähes kuka tahansa kykeni lukemaan mitä siinä kirjassa seisoo, siinä kun tieteen termejä ja monimutkaisia selitelmiä ei vielä tänäkään päivänä se tavan kansa osaa juurikaan lukea. Ja mikäs sen parempi paikka hallita tietoa ja sitä kautta kansaa kuin olla se ainoa luotettava auktoriteetti, joka kykenee ne kryptiset tulokset tulkitsemaan kansalle?


Demokratia

Mitä aikalaiset kuitenkin ymmärsivät demokratiasta oli kuitenkin se, että kansanvalta viittasi juuri Ateenan kaltaisiin järjestelmiin vuosisatojen takaa ja sen tuomia ongelmia haluttiin välttää. Kansan hallinta ei ollut mikään pieni keskustelun aihe vaan kaikki näkökulmat niin Platon kuin Aristoteleen ajoista tuli ottaa huomioon. Harvainvalta nähtiin yleisesti haluttavampana vaihtoehtona kuin kansanvalta, mutta kysymys olikin kuinka harvoille se valta tulisi jakaa että myös sen tuomat ongelmat kyettiin välttämään? Tarvittiin siis järjestelmä, joka antoi juuri sopivan määrän valtaa hallinnolle, mutta samalla piti ihmiset yhdenvertaisena sen suhteen, että se yleinen mielipide muodostui juuri yhteisestä näkemyksestä eikä vain niiden harvojen aatteesta miten asioita tulee hoitaa. Tasavalta nähtiin toimivaksi kompromissiksi näiden välille.

Useita eri ajattelijoita ottikin osaa siihen tasavallan viilaamiseen kansanvallalta näyttävään muotoon, koska hallinnolle tarvittiin oikeutus ja sitä tasa-arvoisempaa oikeutusta kuin kansan yleinen tahto saa hakea. Adam Smith ja hänen ”näkymätön kätensä” selitti kuinka yhteiskunnat muodostuvat ja rakentuvat itsestään, jolloin tarvitaan vaan jokin elin hallitsemaan ja johdattelemaan kansaa oikeaan suuntaan. Rooman ajoista taas tiedettiin kuinka korruptio vaivasi harvainvaltaa ja saattoi tuhota sen liian pitkälle päästessään. Siksi valta jaettiin myös eri hallinnon elimien välillä, että ne pitävät itsensä ja toisensa rehellisenä.

Koska uskontojen vallasta oli tuossa vaiheessa jo yli tuhat vuotta käytännön kokemusta, tiedettiin jo varsin hyvin kuinka (taika)uskoon perustuva hallinto onnistui luomaan lähes rajattomasti kärsimystä kansalle. Se, että kansa tämän hyväksyi olikin yksi uskontojen suurimpia saavutuksia, mistä myös otettiin opiksi. Moderni ihminen ei ollut enää niin halukas elämään köyhyydessä ja kurjuudessa, vaikka sillä kuinka taivaspaikan sanottiinkin aukeavan, vaan mukavuudenhalu kasvoi kun ihmiset alkoivat huomaamaan kuinka ylellistä elämää ne korkeammat herrat ovat eläneet ja hekin olivat kuuleman mukaan paikkansa ansainneet tuonpuoleisessa. Vanhasta siis opittiin ja ne virheet myönnettiin, mikä mahdollisti todellisen kehityksen ja valistuneen näkemyksen niin menneestä, nykyisestä kuin tulevasta. Siinä vaan oli yksi hienoinen ongelma…


Kuka oppi ja mitä?

Kansa ei oppinut mitään vaan ainoastaan ne vallanpitäjät noukkivat rusinat pullasta. Uskontojen vaikutus huomioitiin, mutta siitä lähinnä otettiin niitä hallintakeinoja mukaan, ei niinkään moraalisia ja eettisiä näkemyksiä. Oliko tämä hyvä veto unohtaa ne ”kristilliset arvot” onkin sitten taas toinen keskustelu. Valistuksen aikaan kristinuskon vaikutus valtaan oli kuitenkin vielä niin merkittävä ja uskonnon asema vielä verrattain kova, ettei sitä kannattanut unohtaa vaan käyttää hyväksi niitä tarinoita, joita aikaisemmin oltiin kerrottu kansalle haettaessa hyväksyntää ja oikeutusta valtaan kansan yli. Kun puhui korkeista arvoista ja teki ne ”pahat” teot piilossa niin kuva ulospäin oli silti vielä oikeamielisestä johtajasta, kuin suoraan yläkerrasta oikeutettuna!

Yksinkertaistettuna, valistuksen ideologia vallasta oli se, että hallitsijat vaihdetaan usein, jolloin ne eivät ehdi korruptoitua. Kansa valitsee ne hallitsijat, jolloin hallitsijoilla on kansan antama mandaatti tehdä asioita kuten he itse haluavat - ”kansanvalta”. Yleinen mielipide on otettava siksi huomioon, että kukapa ei haluaisi tulla uudelleen valituksi, mutta kuten Suomessakin on nähty, osa poliitikoista haluaa valtaan tehdäkseen muutoksen ja sen jälkeen lähtevät vetämään koska heidän työnsä on tehty eikä uusintaa tarvita. Hallinnon on suojeltava itseään niin ulkoisilta uhilta, kuin myös itseltään - myöhemmin tämä muotoutui kaksoisvaltion ideaksi. Ja kun kansa oli tottunut alistumaan ja kumartamaan herrojaan, muutos aikaisempaan oli lähennä kosmeettinen.

Sinänsä lähes kaikki valistuksen ajan ideat olivat päteviä ja heidän visionsa maailmasta täysin ymmärrettävä (kannatettavakin varmasti joidenkin mielestä), mutta heiltä puuttui kyky ennustaa tulevaa ja mihin heidän ideansa voisivatkaan johtaa jahka teknologia kehittyisi tietyillä alueilla. Tästä ennustamattomuudesta heitä ei voida tietenkään syyttää, mutta samalla osoitetaan varsin kouriintuntuvasti se historiasta oppiminen - kuka oppii ja mitä. Suurin haaste vallanpitäjille on aina ollut sielä huipulla pysyminen, koska hetkellinen valta on vielä suhteellisen helppo saavuttaa. Mitä valistuksen ajan ajattelijoilta puuttui ja mitä vallanpitäjät tarvitsivat olikin tiedon hallinta. Massamedia ratkaisi nämä ongelmat, vallanpitäjille. Samalla kun se vei kansalta lopunkin päätäntävallan omiin asioihinsa. Netti taas mahdollisti jälleen sen vallan kansalle, mutta kuten aina, vallanpitäjät eivät sitä ole hyvällä katsoneet.