maanantai 14. helmikuuta 2022

Demokratian historiaa - suostumus tulla hallituksi


Käsky on käsky, tekemään tekemään?

Kun kaikkivaltias antoi vallan yhdelle, mikä siinä tavan kansalainen oli vastaan sanomaan? Tämä riitti ennen selitykseksi tottelevaisuudelle, mutta nykyään ihmiset vaativat hieman paremman syyn. Yksi yhtenäinen punainen lanka näyttää seuraavan sitä yhteiskuntien lähestulkoon ainoaa syytä totella sitä hallitsijaa: pelko. Miksi sitä hallitsijaa tuli pelätä tietenkin vaihteli, mutta syy miksi suurin osa yhteiskunnista pysyi kasassa johtui juuri pelosta sitä jotain suurempaa voimaa kohtaan. Samalla voidaan myös oppia historiasta se, että se valta on tupannut vaihtumaan kun kansa ei enää pelännytkään hallitsijaansa… tai jokin vielä suurempi voima tuli ja kaappasi vallan itselleen, yleensä väkivaltaisesti. Viisaimmat vallanpitäjät eivät sen takia esittäneetkään olevansa hallitsijoita, koska ne näkyvät johtajat voidaan tarvittaessa vaihtaa siinä kun oikea valta tuppaa kasautumaan yleensä sinne, missä resursseja on eniten. Eli yksinkertaistettuna: raha tuo vallan, vaikkei itse sitä varsinaisesti olekaan.

Siinä kun Hobbesin yhteiskuntasopimus nojasi vahvasti kristinuskoon, John Locken (1600-luvun lopulla) näki myös sopimuksen tärkeyden ja sopimuksen antamat oikeudet vaativat aina velvollisuuksia. Ilman velvollisuuksia, oikeudet ovat vain etuoikeuksia - tämä oli hänen näkemyksensä. Vaikka luonnon antamat lainalaisuudet olivatkin pyhää perää, jonkun täytyi toimia tuomarina silloin kun kahden ihmisen väliset oikeudet olivat ristiriidassa. Hobbes näki luonnon lait kaaoksena, Locke taas enemmän asioiden oikeana järjestyksenä jota piti suojella - siksi ihmiset sopivat keskenään, että osa ihmisistä tulisi toimia tuomareina jotka auttavat riitojen sovittelussa. Hallinto itsessään oli vain siksi, että se suojelisi ihmisten oikeuksia jotka toivat samalla kansalle velvollisuuksia lain mukaan.

Locken aatteen mukaan valtio itsessään oli enemmän välttämätön paha, jota kansan tuli pitää silmällä ja rehellisenä. Demokraattisesta järjestelmästä hän ei kuitenkaan puhunut, koska ymmärsi, toisin kuin valtaosa ihmisistä nykyään, että on täysin eri asia olla kansanvaltainen kuin valta jonka kansa valitsee ja pitää silmällä. Menisi kuitenkin vielä joitain aikoja, kunnes konstitutionalismi nostaisi päätään vaikka Locken ajatukset ovat hyvin lähellä tätä ajatusta. Hän kuitenkin antoi kansalaisille selvän syyn siitä, miksi kansan tulisi hyväksyä hallinta ylhäältä - se oli tietenkin heidän omaksi parhaakseen, säilyttämään heidän oikeutensa jotka kuuluivat kaikille yhtäläisesti. Ja ne oikeudet toivat siis mukana velvollisuuksia, joiden välinen suhde oli oltava ihmistä hyödyttävä ollakseen oikeamielinen. Molempien osapuolten, niin hallitsijoiden kuin alamaisten, oli siis tehtävä omat velvollisuutensa, koska muutoin sopimus olisi kelvoton. Onneksi nykyään moiset hömpötykset on unohdettu, että valtion tulisi myös tehdä mitä lupaa, eikö?


Tasa-arvo ja valaistuminen toivat mukanaan melkoisen ongelman

Enne oli paremmin - jotkut ihmiset syntyivät valtaan ja heillä oli täysi oikeus siihen koska sen hetkinen virallinen tarina niin kertoi. Ranskan vallankumous ja sitä seuranneet muutokset nostivat kuitenkin päätään ja ne päät alkoivat vaatimaan samoja oikeuksia kaikille, aivan kuten Locke oli jo kertonut niiden (ihmis)oikeuksien olevan muuttumattomia. Kun varallisuus ja omaisuus oli vain harvojen käsissä, he kykenivät ratkaisemaan ongelmat keskenään enemmän tai vähemmän sivistyneesti, mutta kuitenkin niin ettei niihin yleensä tullut kukaan väliin. Mutta kun kansa alkoi vaatimaan myös oikeutta omistaa ja tehdä sopimuksia myös keskenään, tarvittiin selvästi enemmän välimiehiä sen ihmisjoukon välisten riitojen selvittämiseen edes näennäisen yhdenvertaisesti.

Luokkajako, vaikka se onkin nykyään monelle melkoinen punainen vaate, aiheuttikin aivan uusia ongelmia kun ihmiset eivät enää jakautuneet vain karkeasti kahteen luokkaan: ne joilla oli ja sitten ne loput. Kun alamaiseksi syntynyt tiesi ettei voisi koskaan nousta hallitsijaksi, eikä mitään sillä välillä juurikaan ollut, oli ihmisen elämä monella tapaa paljon yksinkertaisempaa ja ehkäpä jopa helpompaa. Toki niitä poikkeuksiakin oli, mutta hyvin pitkään ihmisen syntyperä ratkaisi hänen asemansa yhteiskunnassa. Se oli ”luonnollinen järjestys”, ainakin kirkon ja hallitsijoiden mukaan. Kun kuitenkin se keskiluokka, työväenluokka, alkoi vahvistumaan, myös he vaativat saada niitä oikeuksia joita ylemmällä luokalla on. Omistaminen ei ollut lainkaan itsestäänselvä osa ihmisen elämää vielä joitain satoja vuosia sitten. Ja tietysti jos WEF saa tahtonsa läpi, se on pian taas mennyttä aikaa kun tavan kansa omisti mitään - koska se tekee ihmisen iloiseksi!

Oikeat vallanpitäjät ymmärsivät tämän ongelman varsin hyvin, mutta heillä ei ollut aikomustakaan antaa hitustakaan vallastaan massoille. Näillä entisillä alamaisilla ei voinut heidän työpanoksensa lisäksi olla juuri muuta arvoa, joten miten ihmeessä heidän kanssa voitaisiin tehdä sopimuksia. Sopimukset kun ovat yhteisiä, molempia osapuolia hyödyttäviä asioita, eikä vaan yksipuolisia määräyksiä. Ihmisten oikeuksien mukana tulevat velvollisuudet eivät olleetkaan enää niin reiluja ja koko sosiaalinen sopimus-ajattelu alkoi kuulostaa tavan kansalle entistä hullummalta, koska ihmiset oikeasti pohtivat ja tutkivat näitä asioita eivätkä vaan istuneet idioottilaatikon eteen lataamaan uutta ohjelmistopäivitystä heidän ”hyvä ihminen”-käyttöjärjestelmäänsä. Itsenäisesti ajattelevaa suurta joukkoa, oppinutta ja valistunutta keskiluokkaa, vaarallisempaa entiteettiä ei vallanpitäjille olekaan maan päällä.


Mutta eihän sinua hallita, vaan sinä itse olet hallitsija!

Arvannet mihin tämä johtaa? Koska sinä päätät, sinulla on vastuu ja velvollisuus käyttäytyä välillisesti itse määräämien lakiesi mukaan! Koska sinä olet vallassa, et voi kyseenalaistaa järjestelmää kun olet itse ollut sitä ylläpitämässä! Häpeä, jos et tee kuten olet itse päättänyt ja pelkää niitä, jotka lakeja valvovat, koska he pitävät sinua herkeämättä silmällä koska vain hyvä kansalainen ansaitsee ne oikeudet. Ja vaikka et olisikaan vallassa, niin kauan kun asustelet näiden paperille piirrettyjen viivojen sisällä, sinun on noudatettava kaikkia määrättyjä sääntöjä - jos ei kelpaa niin aina voit muuttaa jonnekin muualle, eri viivan taakse. Näin se nyt on, turpa kiinni! Ei yhtään tyranniaa vaan puhdasta länsimaista demokratiaa, jonka kaikki tietävät olevan vähän särki, mutta silti paras mitä ihminen on koskaan keksinyt!

Niin no, voidaan sanoa ettei sen nerokkaampaa hallintajärjestelmää ja sokeaa suostumuksen saamista olla tähän mennessä keksitty, kuin tämä leikkisästi demokratiaksi nimetty malli joka Suomessakin on käytössä. Miksi et noudata omia käskyjäsi on aika hemmetin hyvä argumentti. Vain joku anarkisti ei kumarra enemmistön, johon itse mukamas kuuluu, käskyvaltaa ja kaikkihan tietävät että anarkismi merkitsee ainoastaan kaaosta ja paikkojen tuhoamista. Länsimaisen demokratian oikeutta valtaan ja samalla kansan suostumusta tulla hallituksi sen säännöillä vastaan on hyvin vaikea argumentoida. Kaikki kulmat on otettu huomioon ja jopa mahdolliset ongelmat on jo ennalta estetty esimerkiksi vallanjaolla ja ihmisoikeuksien julistuksilla. Kaksoisvaltio suojelee järjestelmää niin ulkoisilta kuin sisäisiltä uhilta, joten kaikki on hyvin! Demokraattinen oikeusvaltio toimii kuin junan vessa!

Toimii ainakin näennäisesti siihen saakka, kunnes se verho nostetaan pois päältä ja paljastetaan, miten järjestelmä oikeasti toimii. Sitä median luomaa illuusiota, verhoa koneiston päällä, suojellaan vaan niin monelta taholta, ettei sen paljastaminen massoille ole ihan pikkujuttu. Vastassa on kuitenkin rajattomat resurssit omaava joukko, joka on lähtenyt pönkittämään valtaansa jo kauan ennen kuin mitään keskiluokkaa oli edes olemassa. Ja nyt pitäisi uskoa, että he ovat vapaaehtoisesti antaneet valtansa kansalle? Kuulenko jo kenties huudon ”salaliittoteoriaa” tässä kohden? Ettäkö meille ei kerrottaisi kunnolla miten järjestelmämme toimii ja että jotkut tahot aktiivisesti pyrkisivät estämään tiedon leviämisen kansan keskuuteen samalla tavalla kuin Ranskan vallankumouksen aikoihin? Koska hallitsijat ovat aina pitäneet huolen siitä, että kansa omaisi tiedon kuinka he voisivat kaataa sen hallitsijan niin halutessaan, niinkö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti