Valistuksesta kohti liberalismia

Kivinen polku

Ennen kuin päästään edes lähelle tätä nykyistä progressiivista, edistyksellistä, maailmankuvaa, ihmiskunta on käynyt läpi useita eri kehitysvaiheita hallinnon ja hallinnan oikeaoppisuudesta. Demokratia taisi lässähtää Ateenaan, koska selvästikin se oli huono systeemi koska Ateena jyrättiin. Tasavaltakin vaati selvästi viilaamista, koska Rooma kaatui. Monarkiat toivat vakautta, mutta kuninkaiden omalaatuiset näkemykset oikeasta ja väärästä vaihtelivat niin kovasti että yhtä varmaa kantaa sen hyvyydestä ja toimivuudesta ei voida antaa. Kirkko oli vielä muka sekoittamassa soppaa joka välissä ja ”auttoi” luomaan erilaisia yhteiskuntasopimuksia. Nämä sopimukset näkivät jo ihmisillä olevan oikeuksia, mutta oikeuksien mukana tuli velvollisuuksia. Ja sitten tulikin valistuksen aika, jolloin ne oikeudet nousivat keskiöön hallinnon olemassaolon syyksi.

Valistuksen ajan ajatus jota jenkkien itsenäisyyden julistus kiteyttää on hyvin yksinkertainen: hallinto on suojaamassa ihmisten oikeuksia, olivat ne sitten luonnon tai Jumalan antamia. ”Life, liberty and pursuit of happiness” - elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu ovat asioita, joita hallinnon pitää mahdollistaa kaikille. Toisaalta taas jenkkien perustuslaki, kymmenen vuotta myöhemmin, laittaa enemmän painoa omistukselle ja sen suojelemiselle, mutta ne perusoikeudet ovat silti vahvasti läsnä. Jenkkilä onkin hyvin poikkeava maa muihin nähden juuri sen vuoksi, että sen lainsäädännön kuin kansan ”hengen” olemus kiteytyy juuri tuohon Thomas Jeffersonin ”elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu”. Onko asia enää nykyään niin on toinen juttu, mutta vielä männävuosina ihmiset olivat valmiita taistelemaan noiden arvojen puolesta.

Siinä kun Rooman aikaan ja vielä vuosisatoja senkin jälkeen, kansa voitiin jakaa kahteen luokkaan: niillä joilla on ja niillä joilla ei ole. Rikkaat ja köyhät, ei juuri mitään niiden välillä. Toki rikkaita oli monen tasoisia ja köyhyydenkin raha hieman häilyvä, mutta verrattuna nykypäivän keskiluokkaan, sitä ei ennen vaan ollut. Valistuksen ajan tuomat muutokset olivat se hetki, kun ihmiskunta sen kahtiajaon sijaan jakautuikin useampaan luokkaan varallisuutensa mukaan. Nykypäivän kapitalisti osaa yhteiskuntaluokasta puhumisen tietysti heti yhdistää Marxiin ja sosialismiin/kommunismiin, mutta tämä varallisuuden jako ja sen mukana vääjäämättä tuleva vallan jakautuminen (vaikka varallisuus onkin vain resurssi, mutta yksinkertaistetaan hieman) on vanhempaa perua ja joka ravistelee yhteiskuntia edelleenkin. Kun nokkimisjärjestys ei ole itsestäänselvä, ihmiset saavat hulluja ideoita kuten että kaikki ovat yhdenvertaisia?!


Valistuksen rippeet varisevat

Siinä kun valistuksen ajan ajattelijat osasivat vielä perinpohjaisesti perustella omat näkemyksensä, minkä esimerkiksi ns. ”The Federalist Papers” (suomeksi: Federalistikirjoitukset) todistavat, en olisi niinkään varma että liberaalit ajattelijat yhteiskuntamallejaan aivan samalla tasolla kykenivät selittämään. Mallina voidaan ottaa vaikkapa Federalistikirjoitusten näkemys, jonka mukaan valtiolla oli kolme valtaa: sotilaallinen, laki ja järjestys sekä varainkeruu (esim. verotus ja rahan luominen) joista ilman viimeistä ei kahta muuta voinut olla - yksinkertainen ja elegantti selitys, eikö? Oma kantani tästä valistuksen ”suosimisesta” johtuu tosin siitä, että näitä liberaaleja ajatuksia ja hajattelijoita ei ole tullut luettua läheskään yhtä paljon kuin sitä ennen tulleita, joten ehkäpä tässä matkani varrella tulen muuttamaan näkemystäni radikaalisti ja muutan kantani jopa edistykselliseksi! Hieman epäilen, mutta eipä sitä koskaan tiedä? Mitäkummaa se liberalismi ja liberaalit ajatukset oikein sitten muuttivat niistä valistuksen ajan hyveistä? Eikö ne elämä ja vapaus semmoisenaan piisaa?

Valistuksen ja liberaalien ajatusten ”väliin” mahtuu kuitenkin vielä ainakin yksi merkittävä aatesuunta, utilitarismi, joka pyrkii mittaamaan konkreettisesti ”hyvinvointia” eri mittareilla. Nykyään se hyvinvointi mitataan omaisuudella - BKT:lla ja muilla vastaavilla tavoilla, koska raha tuo onnen, vai kuinka se meni? Näkemys sinänsä on ymmärrettävä ja helpottaa merkittävästi hallintoa. Miten muka voitaisiin mitata hallinnon onnistumista mahdollistamaan ihmisten onnellisuus? Kun asiat voidaan näyttää paperilla, numeroilla ja tilastoilla, ei pitäisi olla kenellekään epäselvää onko hallinto onnistunut tai epäonnistunut? Tietysti mitä ja miten mitataan, samoin kuin miten tilastot ja vastaavat esitetään, voidaan saada tulokseksi että tämä nykyinen Marinoidin hallitus on kaikkien aikojen paras! Ja kuka sitä on kiistämään, koska se on objektiivinen näkemys eikä lainkaan subjektiivinen ja tulkinnanvarainen…

Valistuksen aikaa, jolloin järki ja logiikka olivat ne suurimmat hyveet, vaivasi kuitenkin muutama ”pikkuseikka”. Järkeilyllä, yhdistettynä terävään kielenkäyttöön, voitiin osoittaa muiden näkemysten ongelmia niin moraalisissa kysymyksissä, sosiaalisessa järjestyksessä ja politiikassa itsessään. Mutta tavallaan aivan samoin kuin miksi liberalismi hävisi edistykselle, valistuksen ajan ajatuksista puuttui se selvä suunta - mikä on se utopia, jonka tämä ideologia tuo tullessaan? Vastustajan tai paremminkin olemassaolevan järjestelmän kritisointi on tärkeä osa kun etsitään ongelmakohtia joille pitäisi jotain tehdä, mutta se ei itsessään vielä tarjoa niitä ratkaisuja. Ja saadakseen kannatusta, täytyy tarjota niitä ratkaisuja eikä vaan osoittaa niitä ongelmia muualla, tai myös siinä omassa ajatusmallissa. Oliko ihminen nimittäin järkevä olento lainkaan, etenkin ollessaan laumassa…


Voimmeko edes tietää?

Jos nimittäin kaikkea tietoa voidaan kyseenalaistaa ja mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan, miten ihmeessä voimme kertoa sen järjen ja logiikan olevan oikeutus vallalle kun se perustuu tietoon jonka todenperäisyyttä emme voi tietää? Ennen olikin paremmin, kun tiedettiin ilman pienintäkään epäilystä sen Jumalan sanan olevan se ”tie, totuus ja elämä”! Tätä varmaa tietoa, jota papit tulkitsivat virheettömästi pyhistä teksteistään, ei tarvinnut kyseenalaistaa ja erehtymättömät kaapumiehet tekivät kaikkensa tehdäkseen elämästä maan päällä mahdollisimman… helvettiä, koska kristityille se kärsimys oli oleellinen osa tätä kurjaa elämää. Tässä ei-niin-valistuneessa näkemyksessä oli kuitenkin se kriittinen ero, minkä vuoksi se sai niin laajaa kannatusta: se oli varma ja vakaa, ilman kyseenalaistamista.

Epävarmuus kun on enemmistölle myrkkyä missä tahansa asiassa. Asioista on tiedettävä se totuus, tai ainakin semmoinen tarina joka kelpaa eikä mitään hullua salaliittoteoriaa, joka osoittaa ne loogiset virheet ja epäjohdonmukaisuudet siinä virallisessa tarinassa. Vaikka valistuksen aika toikin paljon hyvää ja auttoi löytämään ne vanhojen järjestelmien kipukohdat, ne korjaukset niihin ongelmiin eivät usein olleet niin kauhean valistuneita vaan hyvinkin käytännönläheisiä ja ihmismäisiä: päättäjät vetivät ihan täysillä kotiinpäin. Kunhan vaan osasit perustella kantasi että se kuulosti hyvältä, satuilu kelpasi ja selvästikin enemmistölle haitallisia ja vähemmistölle hyvinkin hyödyllisiä sääntöjä raapusteltiin paperiin kansan hurraamana. Järki kun ei taida kuitenkaan pärjätä tunteelle?

Mitä enemmän ihminen siis oppi itsestään, sitä vähemmän se huomasi voivansa luottaa siihen järkeensä koska tunteet pelasivat niin suurta osaa ihmisen elämästä. Minkä tahansa poliittisen järjestelmän luominen puhtaasti järjen varaan oli täten mahdotonta, tai siihen ainakin taidettiin päätyä kun ne järjen hippaleetkin karistettiin pois siitä poliittisesta ajattelusta. Ihminen pääsi jälleen olemaan ihminen - itsekäs, epäluotettava ja kaikesta kilpaileva olento, joka myy vaikka mummonsa jos siitä saa jotain hyötyä itselleen. Länsimainen individualistinen ihminen on kuitenkin vallanpitäjien onneksi helposti ohjailtavissa tunteilla, koska järjenkäyttö on vaan sallittua, ei pakollista. Toki ilman tunteisiin vetoavaa massaviestintää ei se kansan ohjaaminen ole niin helppoa. Onneksi noihin aikoihin oli jo sanomalehdet keksitty, eikä tiedon lähteenä ollut enää tarkkaan harkitut ja huolella käsin kopioidut kirjat. Jännää kuinka se valta on aina pakkautunut sinne, mistä kansa saa sen ”oikean tiedon” ja muodostaa yleisen mielipiteensä, eikö?