Demokratian historiaa - Yhteiskuntasopimus

Miksi osa johtaa ja osa tottelee?

Useiden vaalien alla olen ottanut asiaksi kysellä valtaan halajavilta, että miksi koet olevasi oikeutettu valtaan muiden yli. Suurin osa on kieltänyt sitä haluavansa, eivätkä usein nähneet asemaa, jolla on valta määrätä muiden ylitse ilman heidän suostumusta, olevan millään tavalla ”valta muiden yli”. En tiedä sitten miten nämä ihmiset vallan tai mahdollisen tulevan ymmärtävät (koska he eivät vastanneet vaan luikkivat pakoon), mutta nähdäkseni sen selvempää esimerkkiä vallasta toisen yli ei olekaan kuin tehdä päätöksiä mihin toinen ei voi vaikuttaa ja vieläpä omata pakkokeinot varmistaa että se toinen tekee tai sitten itkee ja tekee. Osa kuitenkin myönsi valta-asemansa, mutta sillähän oli yksinkertainen ja luonnollinen selitys: kansan tahto!

Kaivetaan kuitenkin taas aikojen takaa näkökulmaa asiaan ja peilataan sitä hieman jo nykyään unohdettuun oikeutukseen, eli että se oikeutus olisi sopimus niin hallittujen kuin hallittavien välillä. Hobbes, jonka aivotuksia olen edellisen kerran pohtinut artikkelissa ”Demokratian historiaa - oikeutus valtaan”, piti luonnollista järjestystä kaaoksena ja yhteiskunnan koheesiota selvänä merkkinä Jumalan tahdosta. Nyt kun korkeammat voimat ovat taas palanneet päätöksentekoon VKK:n muodossa, olisi ehkä syytä hieman vilkaista miksi ihmeessä uskontojen näkemyksiä halutaan nostaa pöytään puhuttaessa maallisesta päätöksenteosta?

Yksinkertaistettu selitys on se, että kristinusko on vaikuttanut ”demokraattiseen ajatteluun” lännessä pian sen pari vuosituhatta. Kuninkaat olivat Jumalan asettamia ja epätäydellisten ihmisten luomat lait olivat yritelmiä pyhään ja hyvyyteen, koska ainoa tapa säilyttää järjestys ja yhteiskuntarauha oli pakottaa ihmiset siihen. Kristinusko oli tähän ihmisten hallintaan hyvin toimiva väline, koska ihmiset uskoivat pappien käskyjen olevan juuri se ”Luojan tahto” ja kumartaminen ylemmilleen oli suuri hyve. Jako oli selvä, hallitsijat ja hallitut… ja koska se oli niin päivänselvä jako, sen täytyi olla tietenkin ylemmän tahon sanelema laki, eikös?


Surkea sopimus

Sopimuksia pidetään lainvoimaisena yleensä lähinnä silloin, jos ne on tehty kumpaakaan osapuolta pakottamatta ja niin että molemmat osapuolet hyväksyvät sen kaikki ehdot. Toisen osapuolen pimittäessä tietoa, joka liittyy oleellisesti sopimukseen pidetään yleensä petoksena (paitsi jos se on lääkeyhtiön salailua, jolloin se on ihan ok) johon viranomaisten kuuluu puuttua ja rangaista rikkonutta osapuolta, korvaten sille rikotulle osapuolelle mahdolliset vahingot. Tähän ajatukseen ylemmästä tahosta jolla on oikeus puuttua ihmisten välisiin asioihin tavallaan koko idea ainakin nykyään oikeutetuista hallitsijoista perustuukin. Tarvitaan joku taho, joka pitää ihmiset rehellisenä.

Hallitsijat ovat siis vain luonnollinen osa toimivaa yhteiskuntaa, siinä kun puhtaasti luonnon lakeja noudattava yhteiskunta olisi jatkuvan kaaoksen partaalla. Luojan tahto siis. Ymmärrettävä näkökulma joka oli vuosisatoja se ”oikea” näkemys oikeutetusta vallasta muiden yli - ihmiset olivat antaneet vapaaehtoisesti vallan jollekin taholle, että tämä taho kykenee pitämään lain ja järjestyksen yhteiskunnassa. Ihmiset kun ovat syntyjään kieroja, jotka tekevät kaikkensa omaa etua ajaakseen jolloin tarvitaan joku pitämään jöötä! Ajatus taisi jäädä puolitiehen, kun ihmiset laitettiin sitten itse niitä lakeja myös tekemään ja valvomaan? Varmasti omaa etua ajavia tahoja kurissa pitääkseen annetaan joillekin ihmisille (jotka myöskin ajavat varmasti omia etujaan) valta kaikkien yli. Mikä voisikaan mennä pieleen?

”Jos et äänestä, et voi valittaa!” on siis juuri tähän oikeutukseen perustuva aate, joka jättää siis sopimusten perusidean pois argumentoidessaan kyseessä olevan sopimuksen joka kaikkia sitoo. Näin on siis sovittu, joten näin tehdään, pulinat pois! Koska kyseessä on demokratia, enemmistön tekemä sopimus on pätevä myös vähemmistölle. Kun enemmistö päättää luovuttaa valtansa taholle, jolla on sitten oikeus rangaista heitä jos he tekevät itse väärin, se on ainoa oikea tapa muodostaa yhteiskuntaan rauha, eli saletisti ”Herran tahto”. Enemmistö siis sopi että: ”Juu, pitäkää te ylhäiset herrat omaisuutenne ja ryöstäkää meiltä tuhkatkin pesästä kunhan lupaatte suojella meitä toisiltamme!” Miksi? No koska elämä maan päällä on tuskaa ja kärsimystä, kuoleman jälkeen tulee paratiisi, jolloin ällös huoli mitä maan päällä tapahtuu - se on Luojan tahto, kertoi papisto matkallaan pankkiin.


Onneksi nykyään moinen roska ei uppoa enää kansaan!

Jokainen itseäänkunnioittava aatesuunta on kuitenkin kehittänyt vielä paremman ja oikeudenmukaisemman selityksen sille, miksi osa hallitsee ja loppuja hallitaan. Riippuu siis keneltä kysytään, mikä on se syy miksi osa ihmisistä on oikeutettu valtaan muiden yli. Anarkismi on niitä harvoja aatteita, jotka eivät nosta ketään muiden ylitse, mutta koska anarkismi tarkoittaa nykyään lähinnä paikkojen rikkomista ja kaaosta, ei kukaan halua tulla leimatuksi anarkistiksi. Moderni ihminen kuitenkin ymmärtää, ettei yhteiskuntasopimus voi olla validi syy koska ei itse ollut mukana sopimassa asioista, vaikka käykin joka kerta vaalien yhteydessä luovuttamassa oman ja muiden vallan pienelle ryhmälle ihmisiä ja sitten kutsuu sitä demokratiaksi. Miten mulla on semmoinen tunne, ettei nämä äänestämällä vaikuttajat oikeen ymmärrä mitä se kansanvalta merkitsee…

Lait ovat kuitenkin se ainoa yleisesti hyväksytty tapa säilyttää yhteiskuntarauha ja syy siihen on hyvin yksinkertainen: kilpailu. Jokainen tietää, että kilpailussa on pakko olla säännöt, koska muutoin osa huijaa siinä kilpailussa ja se ei ole silleen olleskaan kivaa. Laittamalla hevosenpäänkokoisia puhekyvyttömiä taaperoita karsinaan ja odottamalla hetki, voidaan huomata kuinka he luovat keskenään sanattomat säännöt ja kykenevät lähes saumattomaan yhteistyöhön vaikka se ulkoa katsottaessa saattaisikin näyttää kovin kaoottiselta ensialkuun. Aikuiset tarvitsevat kuitenkin tiukat säännöt pystyäkseen leikkimään keskenään, koska se alkukantainen yhteistyövietti on korvautunut kilpailulla. Ja ihan jokainen aikuinen tietää, että kilpailussa huijaaminen on helpoin tapa voittaa siinä. Ihan jokainen.

Ja sitten nämä älykkäät ihmiset antavat pienelle ryhmälle ihmisiä vallan heidän ylitseen - oikeuden muuttaa pelisääntöjä haluamallaan tavalla eli huijata ihan miten lystäävät. Ja sitten ollaan äimän käkenä kun ne vallanpitäjät niin tekevät?! Mitä helvettiä nyt oikeasti?! ”No mutta kun tämä on demokratiaa…” - ei kun se ei ole, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Demokratiassa kansan yleinen mielipide luo ne säännöt, ei se pieni joukko jonka kansa äänesti hoitamaan sitä yhtä tehtävää ja maksaa vielä palkan siitä. Sääntöjä ei myöskään luo media, ei ne vaikuttajien vaikuttajat ajatushautomoissaan eikä yksikään muukaan ulkoinen valta. Se ”demokratia” oli se yhteiskuntasopimus jonka kansa aikoinaan hyväksyi, vaikka ymmärsi että ihminen epätäydellisenä olentona menee senkin sopimuksen pilaamaan. Harvinaisen typerä sopimus, vai oliko?