Populismia

Vaihtelevaa populismia

Populistilla tarkoitetaan yleensä poliitikkoa, joka sanoo ajavansa kansan asiaa. Useammin tarkoitetaan kuitenkin ihmistä, joka on väärää mieltä virallisen totuuden asiassa mutta kuitenkin osan kansasta kanssa samaan suuntaan puhuva politiikkaan pyrkivä jantteri. Voidakseen saada populistin leiman, olisi ensin päästävä valtaan ja näyttää miten puheet ja teot täsmäävät. Tämä ei tietenkään mediaa haittaa vaan leimaa lätkitään kaikille väärää mieltä oleville.

Pölhöpopulismia taas on luvata kuun taivaalta jos tulee valituksi. Tosin siinä kohtaa herää kysymys onko vika ehdokkaassa vai äänestäjässä jos moista uskoo? Tätä unelmahöttömarkkinointia on runsain mitoin luvassa vasemmalle kallistuvissa populisteissa. Luvataan maailmanrauhan lisäksi puhdas luonto ja ilmaiset palvelut ihan kaikille. Raha kun kasvaa puussa ja sähkö tulee töpselistä, voi pölhöpopulisti parantaa maailman kertaheitolla. Jostain syystä media ei ole ottanut tätä termiä käyttöön laajemmin.

Oikeistopopulisti on median kiertoilmaisu natsille, rasistille, fasistille ja mille tahansa väärinajattelijalle, joka ei suostu unelmahöttöä myymään. Vahvasti ladattu sana kertoo jo valmiiksi hyvälle ihmiselle että valtaan päästessään oikeistopopulisti vie kaikilta tuhkatkin pesästä, vähemmistöt hävitetään ja ilmasto lämpenee kiehumispisteeseen kuukaudessa. Medialta saatua oikeistopopulistin leimaa voikin monissa piireissä pitää sulkana hatussa ja todistaa muille olevansa ainakin joissain asioissa eriävää mieltä unelmahötön kanssa.


Opportunisti, ei populisti

Kuten jo kuntavaalien aikoihin asiasta kirjoitin, on kotimaisilla päättäjillä pitkät traditiot äänestää päinvastoin kuin lupaa vaaleissa. Koska populismin määritelmä viittaisi siihen, että luvataan tehdä mitä kansa haluaa mutta ei välttämättä tehdäkään niin, tarkoittaa tämä sitä että kaikki poliitikot ovat enemmän tai vähemmän populisteja - omalle äänestäjäkunnalle luvataan ajaa heidän asiaansa. Parempi nimitys olisikin opportunisti, joka hyväksikäyttää kansan luottamusta demokratiaan.

Tämä demokratian irvikuva onkin kerännyt puoleensa suuren joukon opportunisteja, joiden ainut tavoite on oman edun maksimointi muiden kustannuksella. Tilanne on kuitenkin hieman muuttumassa populismin osalta, koska ihmiset ovat kyllästyneet tyhjiin lupauksiin. Tähän media on kuitenkin jo löytänyt keinot ja poliitikot ovat hypänneet kelkkaan, missä ei tarvitse ottaa pienintäkään vastuuta yhtään mistään: osoitetaan ongelmia ja luodaan mielikuva että tässä on ratkaisu.

Kun ei lupaa yhtään mitään, ei voida syyttää valehtelijaksi tai takinkääntäjäksi. Nostamalla suuria yhteiskunnallisia ongelmia esiin ja lätkäisemällä mahdollisesti jonkin sortin ratkaisun kylkeen, kuitenkin lupaamatta tehdä asialle yhtään mitään, on nykypoliitikon mahdollista ratsastaa uljaalla ratsulla aina huippuvirkoihin asti lupaamatta tehdä yhtään mitään. Suuret puheet ja mitättömät teot ovatkin nykypäivän huippupoliitikon eväät hoitaa maan asioita. Kukaan ei edes huomaa niitä omia tekosia kunhan vaan puheissa on tekemisen meininkiä vaikka muille jakaa.


Mutta tarina menee vielä läpi

Missä kohtaa ihmiset sitten kyllästyvät jatkuvaan kusetukseen? Puheista päätellen mitta on ollut täysi jo vuosikaudet, teoista päätellen kaikki on varsin hyvin eikä muutosta haluta. Kerta toisensa jälkeen valtaan äänestetään opportunistien armada, joista kourallinen, jos niinkään moni, haluaisi asiaan muutosta. Näennäisdemokratia pitää kuitenkin huolen siitä, ettei muutama jäärä venettä saa edes keikutettua. Kusettaa on vaan niin paljon helpompaa kuin saada joku ymmärtämään että häntä on kusetettu.

Valemuutoksia luvataan kerta toisensa jälkeen ja jytkyt paukkuvat luoden illuusion siitä, että nyt ollaan muuttamassa Suomea parempaan suuntaan. Kerta toisensa jälkeen osa kuitenkin joutuu pettymään, kun taas monelle tämä "uusi ja mahtava muutos" tuo uutta virtaa itsepetokseen taas vuosiksi eteenpäin. Tämä helppo tapa, muutoksen lupaaminen, toistetaan aina tarvittaessa ja näin kansa pysyy tyytyväisenä. Auktoriteettiuskovaisena hyvä kansalainen puolustaa järjestelmää ja kieltäytyy uskomasta siihen, että taas on astuttu uuteen paskakasaan.

Mutta kuten sanottu, ei toista saa uskomaan että on tullut kusetetuksi. Sama juna jatkaa matkaansa, turhautuminen kiehuu kansan keskuudessa ja mikään ei juurikaan muutu. Uusia keinoja kyykyttää kansaa kehitellään jatkuvasti ja kuuliaiset orjat tekevät kuten mestarinsa heille kertoo. Onko tässä mitään järkeä? Ei, mutta toisaalta eipä tässä ole koskaan ollutkaan. Kaukana ollaan vielä siitä, että ihmiset ottavat vastuun itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Sitä odotellessa, jatketaan vaan harjoituksia kun on vieläpä noin kaunis ilma ulkona.