Seteliselkärankaiset

Sirkus jatkuu…

Jälleen kerran on nähty surkuhupaisa esitys populistien esittämänä - äänestämällä valittiin uusi suuri johtaja ja sitten ei mikään muuttunutkaan. Kun puhun populisteista, tarkoitan kaikkia poliitikkoja, en vain median kännissä ja läpällä osoittamia väärinajattelijoita. Pian viikon ajan on kuultu ja nähty ensiluokkaista sirkusta ja sen jälkikauhisteluja ja jeesusteluja jokaiselta mahdolliselta taholta. Toki tämäkin teksti voidaan luokitella samaan sarjaan, tosin koetan ottaa hieman etäisyyttä tähän yksittäistapaukseen.

Yksittäistapaukseen, koska tämä sama on toistunut useampaan otteeseen hieman eri tavalla jo useampaan kertaan. Silti ihmiset jaksavat aina yllättyä kun äänestämällä politiikan koukeroissa ei se yhteispäätös oikeastaan muuttanutkaan mitään muuta kuin puhuvan pään naaman. Kun jälleen kerran valitaan ihminen, jonka puheet ja teot eivät täsmää alkuunkaan, luulisi että takinkäännöt eivät tulisi yllätyksenä? Mutta ei, yhden asian taakse kun on niin helppo mennä huutamaan että se kaikki muu unohtuu täysin. Hyvä tarina ja riittävästi median hehkutusta niin jälleen saadaan valittua ihmisiä valtaan joita ei saisi päästä päättämään muiden asioista.

Mutta näin se mediasirkus toimii - luodaan kansalle toivoa nostamalla jalustalle kaunopuheinen poliitikko, joka lupaa pelastaa koko maan ratsastamalla yhdellä tai korkeintaan muutamalla asialla. Kukaan ei huomaa tahi välitä että muut ajetut asiat ovatkin täsmälleen samaa kuin ne kaikki muut valtapuolueiden lupaukset. Mutta miksi välittää? Nyt on tekemisen meininkiä ja kun media kertoo että valittiin populisti valtaan, sen täytyy olla hyvä asia kun noin kovasti syytetään. Juu, onhan se, jos unohtaa mitä se populisti tarkoittaakaan: sanat ja teot ei täsmää.


…kansan kustannuksella

Kyllähän viihdettä on hyvä olla, leipää ja sirkushuveja osattiin kansalle jakaa jo ammoisista ajoista lähtien. Siinä vaan unohdetaan se pikkuseikka, että tämänkin sirkuksen maksaa kansa omasta selkänahastaan. Kun jälleen kerran annetaan valita huonoista vaihtoehdoista se (muka)vähiten huono, saatiin taas vaihteeksi yhdistelmä valehyvää ja paljon samaa vanhaa paskaa. Asiat eivät siis selvästi ole vielä läheskään riittävän huonosti, että hyväksyttäisiin se karu tosiasia, että kaikki nykyiset (ja toki menneetkin) valtapuolueet eivät yksikään aja kansan asiaa.

Valtapuolueiden ainut tehtävä on jakaa kansalta varastamansa rahat kansan valitseman voimasuhteen mukaan puolueen omille eturyhmille. Mukana on myös oltava se pakollinen protestipuolue, jonka tarkoituksena on ylläpitää illuusio siitä, että joku muka ajaa kansan etua sielä eduskunnassa. Hiljainen hyväksyntä, eli äänensä antaminen yhdellekkään valtapuolueista, tarkoittaa että antaa siunauksensa tälle rosvoukselle. Se on toki jokaisen oma valinta haluaako kaataa omat rahansa kankkulan kaivoon.

Jo useamman vuosikymmenen kestänyt ihmiskauppa saavutti 2015 tapahtuneen invaasion myötä oivallisen keinon lyödä uusi sumuverho kansan silmien eteen. Normaalin varastamisen päälle voitiin ”hyvien ihmisten” avustuksella viedä tuhkatkin pesästä ja polkea oman kansan köyhät kyykkyyn, samalla varmistaen että tuleva oppositiojohtaja tulee saamaan suuren kannatuksen. Loistava vedätys, ei siinä, ja sama meno tullee jatkumaan vielä vuosia. Euroopassa huomattiin tämän ihmiskaupan olevan ilmastohuijauksen ohella tehokkain tapa lypsää jokainen penni kansan kukkarosta ja vielä saada kansa pyytämään lisää selkäsaunaa itselleen.


Seteliselkärankaisten aikakausi

Toisen maailmansodan jälkeen saatiin aikaiseksi loistava illuusio hyvän demokratian voitosta natseja vastaan. Uusia hyvän ja pahan välisiä leikkitaisteluja keksitään sitten tarvittaessa lisää, että voidaan oikeuttaa varastaminen ja nöyryyttäminen. Tämä on mahdollistanut uuden seteliselkärankaisten ”rodun” kehittyä kansan keskuuteen - rahasta työkseen valehteleva ihminen (homo politicus mulkvisti). Ja miten kansa on reagoinut tähän uuteen ilmiöön? Hurraamalla, kun voidaan hyveliputtaa milloin mistäkin asiasta.

Jos länsimaisella demokratialla olisi mitään tekemistä alkuperäisen ajatuksen eli kansanvallan kanssa, ei asiat ehkä olisi ihan näin päin prinkkalaa. Ehkä sielä eduskunnassa on kourallinen ihmisiä, jotka luulevat ajavansa kansan asiaa, mutta kokonaisuutena ei edustuksellinen demokratia ole muuta kuin naamioitu diktatuuri. Rahalla saa ostettua minkä tahansa päätöksen ja kun seteliselkärankaiset lyövät tyhmät päänsä yhteen, on se idioottimaisten ideoiden kirjo lähes rajaton kun ollaan muiden taskuista ottamassa omille kavereille.

Onko se päivä, kun tavalliset ihmiset nousevat sortajiaan vastaan sitten tulossa? Toki, jokainen sivilisaatio on tähän mennessä romahtanut ja tulee romahtamaan omaan mahdottomuuteensa. Tuleeko yksikään nyt elossa oleva sitä näkemään onkin taas toinen asia. Huxleyn ja Orwellin oppikirjojen yhdistelmästä luotu orjuus tulee vielä näkemään huippunsa ennen tätä romahdusta, ellei ihmiskunta herää ennen sitä. Siihen asti siis hukuttakaamme itsemme viihteeseen, annetaan pelolle valta ja kulutetaan ne loputkin maapallon resurssit kulutusjuhliessa kuin viimeistä päivää. Tai sitten tehdään asialle jotain?