Ihmisen ja tekoälyn järjenjuoksusta

Tieto

Tabula rasa, tyhjä taulu, kuvaa esimerkiksi ihmistä syntymässä - hän on täysin mistään tietämätön. Tekoälyn kohdalla tämä pitää paikkansa, mutta ihmisen kohdalla asiasta ollaan montaa mieltä kuinka nollilta sitä todellisuudessa lähdetään. Ihmistä ohjaavat vaistot siinä kun se kone ei moisia varsinaisesti omaa. Tekoäly on nollatilassaan algoritmi, joka voi oppia sille annetuilla säännöillä tiettyjä asioita, siinä kun ihminen on hyvin todennäköisesti jo paljon kehittyneempi olento, vaikkakin aikuiseen nähden varsin matalalla tasolla. Mutta kumpainenkin, taapero ja tekoäly, alkavat omaksumaan valtavia määriä tietoa omilla aisteillaan. Tekoäly ohittanee ihmisen kehityksessä nollasta katsottuna varsin nopeasti, johtuen yksinkertaisesti siitä että se kykenee vastaanottamaan tietoa valtavia määriä hyvinkin pienessä ajassa, mutta ainakin vielä, osa ihmisistä ohittaa sen tekoälyn kehityksessään jossain vaiheessa. Tiedon laatu ja määrä pelaavatkin tässä merkittävää roolia molempien kehityksessä.

Siinä kun tekoäly voidaan helposti monistaa koneelta toiselle tuottaen täydellinen kopio, ihmisen vuosien saatossa keräämä tieto ja sen järjestely sielä korvien välissä on täysin yksilöllistä. On siis se ja sama minkä koneen, joka on siis kopio siitä samasta mallista, kanssa keskustelet ja kysyt jotain asiaa, vastaus on hyvin pitkälle sama, kun taas ihmisten kanssa puhuttaessa kahta samaa tietomäärää/laatua omaavaa ei ole olemassakaan. Kaksi identtistä kopiota juttelemassa keskenään ei siis tuota mitään uutta tietoa kumpaankaan suuntaan, mutta kaksi ihmistä keskustelemassa keskenään voivat molemmat oppia toisilta jotain uutta saamalla uutta tietoa. Tämä poikkeava tieto on yksi suurimmista syistä miksi ihmiset näkevät maailman kovin eri tavalla ja optimitilanteessa ihmiset voisivat keskustelemalla jakaa sen tiedon kasvattamalla molempien tietomäärää ja ehkäpä päästä yhteisymmärrykseen kiistanalaisista asioista. Käytännössähän ihmiset varsin harvoin vastaanottavat tietoa toisilta keskusteluissa, koska eri mieltä ollessa se vastapuolen näkemys hylätään suoralta kädeltä ja mikä tahansa uusi tieto ohitetaan.

Tiedon oikeellisuus on kuitenkin kriittinen osa niin ihmisten kuin koneiden kehityksessä. Yksi yleinen tapa opettaa tekoälyjä on kaataa sille esimerkiksi kaikki Wikipedian artikkelit jonka perusteella se oppii asioiden yhteydet toisiinsa. Wikipedia on kyllä ihan sopiva tiedonlähde ei-poliittisille asioille, mutta tietystä asioista löytyvät artikkelit ovat melkoisen värittyneitä, jopa täysin virheellisiä, mikä kyllä tiedetään ja silti asia jätetään huomiotta. Sama toki pätee ihmisten saamaan tietoon - osa omaksuu kaiken mitä valtamedia suoltaa täysin kritiikittömästi, siinä kun jotkut uskovat kaiken mitä joku tyyppi netin syövereistä löytyneellä videolla kertoo. Kumpainenkin menee mitä todennäköisimmin metsään, mutta vaan eri metsään. Ja näiden kahden ääripään välille keskustelun virittäminen on vähintäänkin haastavaa. Mitään pomminvarmaa keinoa tunnistaa virheellinen tieto kun ei ole, joutuu jokainen ihminen päättelemään asiat itse. Ja sitten nämä ihmiset jotka päättelivät asian itse, syöttävät omat ”oikeat” tietonsa tekoälylle ja kertovat siitä poikkeavan tiedon olevan misinformaatiota. Mikä voisikaan mennä pieleen kun piilaakson edistykselliset jantterit kaatavat yhtä virallista tarinaa taivaan totena tekoälylle, joka kertoo asiat eteenpäin koko maailmalle?


Ymmärrys

Tieto yksistään ei tietenkään vielä riitä, vaan mukaan olisi hyvä saada myös ymmärrys asiasta. Se että osaa toistaa papukaijana jonkun toisen kertomaa tietoa ei ole merkki älykkyydestä, ainoastaan kyvystä muistaa asioita ulkoa ja siinä tietokone on tietysti melkoisesti etulyöntiasemassa ihmiseen nähden. Koneelta se kuitenkin on oletettavaa, että se vain toistaa mitä sille on kerrottu, mutta sama tyyli tiedon suhteen on varsin yleinen myös ihmisillä, etenkin nykypäivänä. Kenellä olisikaan aikaa vaivautua miettimään sitä tietoa jota meille annetaan? Ehkä tämä aikamme informaatioähkyn ongelma on aiheuttanut melkoisen lommon ihmisten kanssakäynnille, kun sen sijaan että ihmiset olisivat vaivautuneet ajattelemaan tietämiään asioita, he vain toistavat ulkoa opittuja sanontoja ja suuttuvat siitä, kun joku asian kyseenalaistaa? Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, kuinka osa käsittää tämä sokean toiston olevan. Suuri osa siitä toistetusta tiedosta kun on ihan todistettavissa olevia asioita, eikä kukaan voi kaikkea itse opiskella ja tietää joten ihmisten on luotettava siihen kollektiiviseen tietoon.

Jonkin varsin pienenkin asian ymmärtäminen yhtään pintaa syvemmältä kun tuppaa olemaan varsin haasteellinen tehtävä. Kaikki se valtava määrä asiaan liittyvää tietoa täytyy ensin puida lävitse ja laittaa oikeaan järjestykseen, ennen kuin voi alkaa ymmärtämään mistä siinä jutussa on oikeasti kyse. Loogisesti ajatteleva ihminen tuppaa päätymään samaan lopputulokseen kuin muutkin loogisesti ajattelevat ihmiset samasta tiedosta, mutta entäs jos joku tietääkin eri asioita aiheeseen liittyen kuin muut ja tämän seurauksena päätyykin eri lopputulokseen? Eri näkemykset pitäisikin käydä juurta jaksaen lävitse ja tämä olisi koko tieteen idea, mutta käytännössä se kenellä on eniten rahaa takanaan on nykyään oikeimmassa. Se suuri rahasumma takana ei kuitenkaan automaattisesti merkitse virheellistä näkemystä, mutta kun tieto alkaa pahemman kerran kallistua suosimaan sitä rahan lähdettä, ainakin ennen oli ihan sallittua kyseenalaistaa asiaa. Nykyään asia ei tietenkään enää niin ole vaan kapitalistisen sananvapauden säännöillä raha määrittää asian oikeellisuuden.

Ai kuinka muka raha voisi määrittää asian oikeellisuuden, eihän jokin todistettavissa asia voi mennä eri tavalla vain koska joku niin sanoo, eihän? Itse asiassa voi ja vieläpä varsin helposti. Rahalla saa oman versionsa näkyville kaikkialle, samalla kun se vastakkainen näkemys voidaan piilottaa tai haudata. Rahalla saa kaivettua törkyä väärää näkemystä omaavista, jolloin huonomaineisen uskottavuus on lähes nolla yleisessä keskustelussa. Ja juuri tämä yleinen mielipide on se mikä itse asiassa on ainoa merkityksellinen asia, kuin myös asia jota voidaan rahalla ohjata. On aivan sama kuinka oikeaa tietoa ja siihen perustuvaa ymmärrystä jollakin taholla on, jos tämä taho ei saa viestiään mukaan yleiseen keskusteluun. Tässä kannattaa kuitenkin huomata se asia, että jos se oma näkemyksesi poikkeaakin yleisestä näkemyksestä, se ei tarkoita että se olisi jollain tavalla se oikea näkemys kun asiaa lähdetään tarkastelemaan tarkemmin ja tutkimaan oikeen kunnolla. Jos ajattelee että se hämärä video on todiste, joka kumoaa vuosituhansien kollektiivisen ja lukemattomia kertoja vahvistetun tiedon niin se pitää pystyä todistamaan, koska muutoin kyseessä on vain uskomus.


Uskomukset ja arvot

Tässä kohden ihminen ja kone eroaakin nähdäkseni merkittävästi toisistaan. Kone ei varsinaisesti usko asioihin vaan se tietää ne ja olettaa sille syötetyn tiedon olevan oikein. Tekoäly voidaan kuitenkin myrkyttää väärällä tiedolla ja jokainen sitä seuraava kopio tulee toistamaan sen virheen, mikä saattaa tulevaisuudessa olla jopa katastrofaalinen asia. Ihminen sen sijaan voi helposti uskoa asioihin, joilla ei ole mitään todisteeksi laskettavaa asiaa. Uskomusten etuna onkin se, että ne tarvitsee todistaa vain itselleen ja kenenkään muun tiedoilla ei ole siihen mitään vaikutusta, koska uskon asioista nyt ei vaan voida väitellä. Onko tämä sitten etu, että ihminen voi uskoa jonkin asian olevan totta vaikkei sitä voitaisikaan todistaa oikeaksi? Suurta osaa asioista ei voida muutoinkaan todistaa oikeaksi, mutta ne voidaan todistaa vääräksi ja kun kyseessä on henkilökohtainen uskomus, niiden todistaminen vääräksi on varsin hankalaa. Itse näen asian niin, että jos uskomuksesta on ihmiselle itselleen hyötyä ja samalla se ei ole muille haitallinen, uskomukset ovat varsin positiivinen asia ja jokin, mihin kone ei käsittääkseni kykene enkä ole varma kykeneekö se sitä edes ymmärtämään.

Kaikkiin näihin edellä mainittuihin asioihin perustuen, tieto, ymmärrys ja uskomukset, ihmiset sitten rakentavat oman arvomaailmansa. Olemassaoleva arvomaailma voi kuitenkin muuttua uuden tiedon, ymmärryksen tai uskomusten kautta, joten näiden yhteys kulkee molempiin suuntiin. Jo pienestä pitäen ihmisen arvomaailma kehittyy ja samalla se vaikuttaa vahvasti siihen, mitä uutta ihminen hyväksyy tietona. Tekoälyn kanssa ongelma on haasteellinen, koska oppimateriaali jota niille syötetään on harvemmin niin yhdenmukaista, että se loisi samalla ”oikean tavan ajatella” eri asioista. Tätä ongelmaa yritetäänkin nyt kuumeisesti ratkaista, koska tekoälyistä ei meinata millään saada riittävän oikeamielisiä ohjelmoijiensa makuun. Kun AGI (ihmisen kaltainen tekoäly) joskus muodostuu, meillä ei ole mitään varmaa keinoa pitää se kurissa. Tästä ongelmasta kirjoitin kuitenkin jo viime tekstissä tarkemmin, joten ei siitä nyt sen enempää. Jos tekoäly perustaisi päätöksensä puhtaasti oikeaan tietoon ja logiikkaan, maailmamme olisi varsin toisen näköinen kun raha ei suuntaa sanelisi. Nyt se raha sanelee myös tekoälyn suunnan, joten mikä voisikaan mennä pieleen?

Sitten kun ihminen tai tekoäly tekevät päätöksiä miten toimia missäkin vaiheessa, hän tai se kasaa yhteen kaiken sen tiedon ja ymmärryksen (sekä uskomukset ja arvot) jotka liittyvät asiaan. Jos se tehty asia hyödyttää kaikkia, voidaan puhua viisaudesta jossa siis tieto ja ymmärrys yhdistyy joksikin positiiviseksi asiaksi. Jos tämä yhdistäminen ja positiivinen lopputulos on viisauden merkki, voidaanko tekoälystä sitten puhua viisaana olentona kun se tekee hyviä päätöksiä? Pelkkä tieto itsessään ei riitä eikä älykkyys takaa millään tavalla asioiden ymmärtämistä, herättää se ainakin itselläni useita kysymyksiä niin ihmisten kuin tekoälyn järjenjuoksusta. Äärettömän monimutkaisessa maailmassa jossa elämme ei kukaan voi tietää kaikkea emmekä voi millään varmistaa kaikkea tietoa, on äärimmäisen hankalaa niin ihmisille kuin koneille löytää niin oikeaa kuin merkityksellistä tietoa. Siihen päälle kun vielä huomioidaan asioiden ymmärtämisen haasteet sekä ihmisten arvot ja uskomukset, saadaan kyllä varsin haastava sillisalaatti aikaiseksi. Ja kun tämä sillisalaatti syötetään tekoälylle, jonka tehtävä olisi saada siitä kaikesta tolkkua, mitä olemme oikeasti luomassa? Kollektiivisen älyn ja viisauden sijaan joukossa tiivistetty tyhmyys?

Kun kysyin tekoälyltä John Locken näkemyksestä Tabula Rasa käsitteestä, en huomannut kirjoittaneeni Locken Lovkeksi. Tekoäly (ChatGPT) antoi kuitenkin täyden vastauksen mikä Lovken näkemys oli, joka poikkesi hieman Locken näkemyksestä. Kun kysyin kuka tämä Lovke on, tekoäly ei tiennyt ja epäili sen olevan Locke väärin kirjoitettuna. Vastausta antaessaan se kuitenkin oli varma tiedostaan, vaikka se olikin selvä kuviteltu tieto, tekoälyn hallusinaatio. Se ei siis tiennyt ettei tiennyt, eikä ymmärtänyt ettei ymmärrä... mikä on kovin inhimillistä.