Uutta, ainutlaatuista, tärkeää ja arvokasta tietoa

Maailma on tietoa täynnä

Tieto on valtaa, mutta kaikki tieto ei ole keskenään saman arvoista. Uutta, ennenkuulumatonta ja ainutlaatuista tietoa pidetään usein haluttavana, jopa arvokkaana, vaikka käytännössä sen tuottaminen on naurettavan helppoa ja nopeaa. Otetaan esimerkki: minulla on tuossa vieressä olevassa nenäliinapaketissa vielä kaksi räkäliinaa jäljellä. Uutta? Kyllä, et varmasti tiennyt paketista, saatikka paljonko sielä oli jäljellä niitä liinoja. Ennenkuulumatonta ja ainutlaatuista? Kyllä, ehdottomasti! Kukaan muu ei olisi voinut tätä tietoa sinulle kertoa. Vähintään yhtä tärkeää tietoa kertoo mediamme päivittäin...

Mikä sitten on tärkeää tietoa? Tämä vaihteleekin suuresti, eikä asia ole lainkaan yksiselitteinen. Tietyn pörssikurssin nousu voi olla yhdelle erittäin tärkeä tieto, siinä kun valtaosalle se on yhtä hyödyllinen ja tärkeä kuin ne mun räkäliinat. Toisaalta taas tärkeäkin tieto ihan jokaiselle ihmiselle saattaa vaatia oikean ajankohdan ollakseen tärkeää. Uutisia pidetään yleensä tärkeänä tietona, mutta mitä nykyään uutisina kaupataan, on usein jotain ihan muuta. Uutta ja ennenkuulumatonta toki, mutta tärkeää ne uutiset hyvin harvoin ovat.

Entäs se arvokas tieto? Jos ennalta saisi oikeat lottonumerot niin se vasta arvokasta tietoa olisikin? Ehkäpä se ihmisen oma arvomaailma määrittelee sen, mikä on arvokasta tietoa? Esimerkiksi tieto siitä, miten voi selviytyä luonnon antimilla olisi arvokasta tietoa, jos yhteiskuntarakenne romahtaisi. Tällä hetkellä kyseinen tieto ei ole juurikaan tärkeää, saatikka uutta tai ainutlaatuista, mutta sitä voi silti pitää arvokkaana tietona jos se paha päivä joskus sattuu kohdalle. Ihmiskunnan kaikesta kerätystä tiedosta vain hyvin pieni osa on tärkeää ja vielä pienempi osa arvokasta. Ainutlaatuista, toki. Sanotaan että jokainen ihminen on laulun arvoinen, eli jokainen elämä on ainutlaatuinen ja siitä voi jotain oppia...


Ja se maailman tieto kasaantuu

Ihmiskunta on kasannut talteen vuosien saatossa melkoisen määrän tietoa. Osa tästä on onnistuttu kadottamaan tai tuhoamaan niin vahingossa kuin tahallaan, mutta suuri määrä tietoa on säilynyt ja uutta tietoa kertyy jatkuvalla syötöllä. Osa tiedosta on tärkeää ja jopa arvokasta, joten ihmiskunnalla on kaikki hyvin - tietovarallisuutemme kasvaa jatkuvasti! Yleisen käsityksen mukaan kehitymmekin jatkuvasti ja kerrytämme sitä valtavaa tietomäärää, jonka avulla voimme ratkaista lähestulkoon kaikki ongelmat. Käytännössä tilanne on kuitenkin aivan toinen.

Pieni joukko ihmisiä päättää mikä on tärkeää, mikä arvokasta ja mikä tulisi salata kansalta. He voivat kertoa tarinaa, jossa sen räkäpaperin määrä on arvokas tieto ja kun riittävän moni toistaa sitä, se muuttuu todeksi. Siitä valtavasta tietomäärästä suodatetaan vain pieni osa kansan tietoisuuteen ja monessa kohtaa se oikeasti arvokas tieto, vaikkakin vielä olemassa ja löydettävissä kun tietää mistä etsii, on haudattuna sinne informaatiotulvan pohjalle. Tärkeää nykypäivänä on kuulemma urheilu ja viihdeohjelmat, arvokasta taas tietää kuka julkkis on kenen kanssa ja minkälainen perse niillä on. Kuka voitti minkäkin vuoden kuviokellunnan S&M kisat onkin ihan elintärkeää ja arvokasta tietoa, kertoo mediamme.

Konsensus ja vahvistettu tieto ovat myös lännessä suuressa arvossa. Viralliset tahot pitää saada nyökytelemään tiedolle, ennen kuin sitä voidaan pitää totena, saatikka tärkeänä tai arvokkaana. Asiantuntijoiden tehtävä ei ole enää etsiä sieltä tietomassoista tärkeää ja arvokasta tietoa ja kertoa sitä kansalle, vaan heidän tulee toistaa haluttua tarinaa yhdessä suin. Kukaan uraansa ajatteleva asiantuntija kun ei lähde median konsensusta vastaan sotimaan ja vaatimaan oikeasti arvokkaan tiedon esittämistä, jos on siellä suljettujen ovien takana päätetty että mikä on se virallinen totuus ja se esitetty asia ei siihen sovi. Ihmistä, jonka elinkeino perustuu siihen ettei jotain asiaa ymmärrä, on hankala saada ymmärtämään asia.


Asiantuntijoita tarvittaisiin

Kuitenkin niitä asiantuntijoita, oikeita semmoisia, tarvittaisiin kaivamaan ne arvokkaat asiat sieltä suuresta tietomäärästä. Tiedemiehet tutkivat asioita, mutta eivät tiedä kuinka tärkeitä heidän tekemänsä löydökset ovat suuressa kuvassa. Näin siis jos tiedettä tehtäisiin kuten sitä kuuluisi tehdä, ei tällä nykytyylillä missä tulos tiedetään ja enää ei tarvitse kuin löytää (tai tekaista) todisteet. Mutta kun kaikilla on oma lehmä ojassa ja kaikesta tulee kilpailla keskenään, ne oikeat helmet jäänevät sinne valtaisan tietomassan alle hautautuneeksi ja saammekin sen sijaan tarkkaan harkitun asiantuntijalausunnon siitä, miksi ne juuri tietynlaiset kengät eivät sovi juuri tuon värisen puvun kanssa yhteen.

Journalistit ovat tässä myös paljon vartijana - media määrittää sen kuka tietää ja mitä tietää. Portinvartijan rooli on aina kuulunut medialle vaikka agendajournalismi onkin tehnyt mediasta enemmän pillipiipareita, jotka johdattavat yleisöään haluamaansa suuntaan. Media kyllä kertoo sitä uutta, tärkeää ja arvokasta tietoa yleisölleen, mutta se tärkeys ja arvo eivät usein ole sinne yleisön suuntaan vaan median ajaman agendan eduksi. Harmittavan moni pienmedia onkin kopioinut agendajournalismin isommilta kilpailijoiltaan, mikä on toki resurssien valossa ymmärrettävää - kun tekee yksin tai pienellä porukalla jotain asiaa, sitä mieluiten tekee semmoista josta itse pitää ja kannattaa.

Tässä paljastuukin ehkä se suurin syy sille, miksi ne vaihtoehtomediat eivät pärjää isoille medioille kilpailussa: kansa kaipaa uutisia, eli niitä uusia, tärkeitä ja arvokkaita tiedon murusia. Ja ennen kaikkea se tieto on tarjoiltava valmiiksi pureskeltuna ja sopivasti käärittynä ja kuorrutettuna yleisölleen sopivaksi. Paitsi että... ne uutiset eivät edelleenkään ole tärkeitä, saatikka arvokkaita, ainakaan pääpiirteittäin. Kun jossain toisella puolen maailmaa tapahtuu jotain, joka ei vaikuta millään tavalla valtaosan ihmisistä elämään missään muualla, miksi se esitetään "tärkeänä uutisena"? Siksikö, ettei ihmisille jäisi aikaa etsiä kaikessa rauhassa heille arvokasta tietoa? Kun kansaa kohdellaan kuin herkkusieniä (pidetään pimennossa ja syötetään paskaa), ei heidän hallintaan tarvita kovinkaan kummoisia rakenteita pitämään ne rivit suorina. Siksi se oikeasti arvokkaan tiedon jakaminen onkin niin ensiarvoisen tärkeää. Onnistunut mediavirus kun saattaa pilata koko sienikasvattamon...