Ei se ole uutinen

Se on jotain ihan muuta

Median tyyli keskustelujen ohjaamisessa on nykypäivänä vähintäänkin kyseenalainen. Jatkuvan kansanärsyttämisen lisäksi "uutiset" ovat lähinnä tarinoita paskantärkeiden ihmisten täysin turhanpäiväisistä sanomisista ja tekemisistä. Leipää ja sirkushuveja, mutta sirkuskin on niin kuolettavan tylsä ettei sitä voi enää edes sirkuksena pitää. Mutta media toki painaa kanteensa juuri sitä mikä myy - hömppä ja katastrofit. Valistunut uutisten seuraaja tietääkin toki mikä on seitsemänneksi missikisoissa jääneen naapurin siskon kuppikoko jo hyvissä ajoin ennen kuin sitä tietoa mihinkään tarvitaan, mutta silti esimerkiksi VR:n kauppa tulee täytenä yllätyksenä. Mistäs moinen johtuu?

Ihmisen aistit ovat suunniteltu reagoimaan pääosin muutokseen. Hitaasti lämpöä nostamalla voisikin ihmisen keittää ilman että hän huomaisi olevansa liemessä, mutta sitten kun kipukynnys ylittyy niin kyllähän siinä havahtuu yksi jos toinenkin. Siksi vallanpitäjät laittavatkin kannen kiinni hyvissä ajoin ettei sitä huutoa tarvitse muiden kuunnella. Kansa siis totutetaan hömppään ja katastrofeihin ja annetaan muhia kaikessa rauhassa kunnes se aivomössö on niin kypsää että sekaan voidaan kaataa vapaasti propagandaa aiheesta kuin aiheesta eikä valtaosa siihen reagoi enää millään tavalla. Kehitetään vielä kunnon Gestapo-urkintalaki päälle niin ei kannen alta huudella...

Pöyristymisiä, someraivoa, triggeröitymistä ja kaikkia muitakin yksittäisten ihmisten reagointeja nostetaan myös "uutisiin" lähes päivittäin. Joku teki/sanoi jotain "väärin" ja toinen veti siitä herneen nenään - katsokaa koko kansa kuinka hyvä ihminen reagoi vääryyteen! Propagandisti valitsee tarkoin oikeat pöyristymiset julkistettavaksi, tosin hänen työtään helpottaa kummasti kun oikeastaan kaikesta vetää aina vähintään yksi ammattiloukkaantuja herneen nenäänsä. Sosiaalinen media suorastaan rakastaa loukkaantumista, koska siitä voi itse kanssaloukkaantua tai tehdä pilkkaa loukkaantuneelle turhasta loukkaantumisesta... mistä voidaan tehdä uusi uutinen, josta voidaan loukkaantua ihan uudella tavalla.


Oikeita uutisia

Mitä sitten olisivat ne oikeat uutiset? Jokainen joutuukin sen itse päättelemään omalle kohdalleen oman elämäntilanteen mukaan. On kuitenkin runsaasti asioita, jotka ovat jokaiselle yhteisesti ainakin jollain tavalla vaikuttavia asioita, eli kaikkia kansalaisia koskettavia asioita. Toki se oma asema vaikuttaa runsaasti siihen mikä juuri sitä omaa tilannetta eniten keikuttaa - miljonääriä ei taida juurikaan napata työttömyyskorvausten leikkaukset, kun taas irtisanomislain muutos voi avata uusia mahdollisuuksia kusta työläistä silmään. Eri alojen erikoisjulkaisut ovatkin tästä hyvä esimerkki kuinka valikoida uutisia sille omalle ryhmälle sopivaksi. Mutta ne kaikille yhteiset uutiset jäävät nykyään pääosin kaiken sen turhan propagandan alle.

Ongelma kaikkia kansalaisia koskevissa uutisissa on kuitenkin se, että moiset asiat ovat yleensä melkoisen tylsiä formuloihin ja tisseihin verrattuna. Siinä kun yksittäisiä paikallisia tapahtumia voidaan paikallisissa medioissa kertoa ja ne koskettavat lukijoitaan, tarvitaan aivan eri mittakaavan tapahtuma joka sitten kaikkia koskisi. Suuri osa niistä taitaisi olla politiikkaan liittyviä asioita - mitä suunnitellaan, mitä päätetään ja mitä muutoksia on tiedossa. Tällä voitaisiin vahvistaa demokratiaa kun kansaa informoitaisiin heidän valitsemien päättäjien tekemistä asioista. Nykyuutiset ovatkin tämän vastakohta, missä nostetaan ankara haloo päättäjien turhanpäiväisistä toikkaroinneista ja sanomisista samalla kun päätöksiä pimitetään kunnes ne on vasaroitu loppuun asti.

Miten mediaa sitten tulisi kehittää? Tilanteeseen, missä sanonta "kaikki media on propagandaa" jäisi menneisyyteen, emme taida ihan heti päästä. Olisiko askel parempaan jo selvästi kertoa kenen leipää syö ja lauluja laulaa mikäkin taho? Median kuluttaja tietäisi jo valmiiksi että näkemykset ovat kallellaan mainituille tahoille ja voisivat itse valikoida mitä lähdettä sitten uskoo. Sama tapahtuma kahdesta vastakkaisesta näkemyksestä voisi avata uusia ajatuksia kuluttajalle? Totuuden kertominen olisi myös iso asia, mutta ihan niin utopistiseen tilanteeseen emme taida tässä maailmantilanteessa vielä päästä... mutta ehkä sitten joskus?


No kaikkihan sen jo tiesi

Kyllä, kaikki tuntuvat tietävän että media kertoo asioista omaksi edukseen ja propagoi omia aatteitaan. Kaikki tietävät ettei kansalle kerrota totuutta mihin suuntaan maata ajetaan. Kaikki tietävät että iltapäivälehtien skandaaleja ei kukaan lue, mutta silti kaikki ne tietävät ja ovat niistä jostain lukeneet. Kaikki tietävät kuinka pääministeri taas sählää ja tekee huonoja päätöksiä koko kansalle. Kaikki tietävät ettei asialle mitään saa ennen kuin on taas seuraavat vaalit, joten siihen asti joudutaan vaan seuraamaan mediasta mitä maassa tapahtuu.

Mutta kun uutiset eivät kerro oleellisia asioita, kukaan ei tunnu tietävän miksi tämä kaikki yllä mainittu oikein tapahtuu. Kansalle tulee yllätyksenä kun maat ja mannut on joko myrkytetty tai myyty, herrojen siunauksella. Yllätyksenä tulee kun lakimuutoksia kansan kurjuuttamiseksi paukkuu ja oppositio on pöyristynyt asiasta, vaikka on ollut itse mukana niiden lakimuutosten valmistelussa alusta pitäen. Kaikesta kerrotaan aina kun paskat on jo housuissa, mikä pääsee aina yllättämään lähes kaikki. Eniten tässä tosin yllättääkin se, ettei kansa ole havahtunut ettei mikään tapahdu sattumalta - moiset asiat on suunniteltu suljettujen ovien takana, piilossa kaikkien nähtävillä...

... koska huomio on kiinnitetty sirkukseen. Kuka sitä jaksaisikaan seurata tärkeitä asioita uutisista, kun voi hurrata potkupallon tai kuviokellunnan kaltaisia huvituksia? Ja kun ei kukaan halua tietää mitä on meneillään ennen kuin se paska on osunut tuulettimeen, ei media turhaa niistä kerro koska se moinen ei myy. Vai haluaisiko sittenkin? Entä jos maassa olisikin oikea media joka nostaisi herrojensa metkut pöydälle siinä vaiheessa kun niille voidaan vielä jotain tehdä? Valeoppositiomme ei tässä yksipuoluejärjestelmässämme sitä liioin tule tekemään, eikä yksikään rahan perässä juokseva media. Valtion itsensä rahoittamasta propagandatuutista puhumattakaan... mutta löytyisikö maastamme kansalaisjournalisteja moiseen haastavaan työhön?