Konsepti, termi vai sana?

Pilkunviilausta, pyh!

Jos otsikon kolmikon ero kuulostaa pilkun viilaamiselta ja typerältä aiheelta edes pohtia niiden eroja, suosittelen lopettamaan tämän artikkelin lukemisen tähän. Ja niille molemmille lukijoille, jotka moisesta välittävät, eikö olekin ärsyttävää kun ihmiset puhuvat asioista aivan väärillä nimillä? Nomenclature, termistö, on aihe josta olen jo muutamaan kertaan puhunutkin. Että asiasta voidaan puhua, on sille annettava nimi. Toki se nimi itsessään ei ole tärkeä - se voisi olla vaikkapa pelkkä numeroiden ja kirjaimien yhdistelmä, joka erottuu kaikista muista ja antaa siis yksilöidyn termin sille konseptille, josta halutaan puhua. Tilanne onkin usein sama keskusteluissa, kuin lähtisi varaosaluettelon numeroisarjojen sijaan tilaamaan puuttuvia osia "no se semmoinen ruuvi".

Konsepti tai käsite on usein jokin häilyvä ja hieman epämääräinen asia, luonnos, jota pyritään sitten määrittämään ja tarkentamaan. Ettei eri konseptit sekoittuisi keskenään, ne tulee erottaa toisistaan - tämä tapahtuu antamalla sille yksilöllinen nimi, eli termi. Termiksi voitaisiin valita tosiaan mikä tahansa tunnistettavissa oleva symboli tai useamman yhdistelmä, mutta niin muistamisen kuin esittämisen kannalta usein päädytään käyttämään kirjaimia ja niiden yhdistelmiä. Ja koska kirjaimien yhdistelmiä on rajaton määrä, helpointa olisi antaa jokaiselle konseptille oma ja ainutlaatuinen termi. Mutta silloin ihmisten pitäisi muistaa lukemattomia eri termejä, termistössä vähän oikaistaan ja käytetäänkin yksilöllisten termien sijaan jo valmiita kirjainten yhdistelmiä - sanoja.

Mutta sanojen käytössä termistönä on useampikin perustavaa laatua oleva ongelma... Paitsi niiden mukaan, jotka lopettivat tämän artikkelin luvun alun kehotuksesta - suurin osa ohittaa tämän joskus hyvinkin kriittisen keskusteluongelman olankohautuksella. Kaikkihan sen nyt tietää mitä mikäkin sana tarkoittaa! Kyllä, kaikki tietävät ainakin jollain tasolla käyttämiensä sanojen merkityksen itselleen, mutta kun muut voivat käyttää täsmälleen samaa sanaa terminä jollekin aivan toiselle konseptille, on riita valmis. Sanojen uudelleen määrittäminen, uuskieli, onkin yksi vallankäytön keino. Tällä voidaan estää tietyistä konsepteista puhuminen tai automaattisesti lyödä leimakirveellä toista heti keskustelun alkajaisiksi pelkästään käyttämällä sanaa, jolla on vahva painolasti jo valmiiksi.


Politiikan jargoni, josta kukaan ei ole samaa mieltä

Vasemmisto ja oikeisto ovat ehkä kaksi parasta sanaa, joista kummatkin kuvaavat tiettyjä aatteita, mutta myös konsepteja jotka ihan jokainen määrittää eri tavalla kuin muut. Tällöin on siis turhaa sanoa, että ne olisivat termejä, mutta keskusteluissa niillä kuitenkin kuvataan hyvin tarkkarajaisia asioita eli ne ovat kuin termejä. Termejä, joiden määritystä ei kannata lähteä etsimään yhdestäkään sanakirjasta, koska juuri sillä sanakirjan tavalla niitä termejä ei juuri kukaan kuitenkaan käytä. Valtaosa ihmisistä kuitenkin kykenee automaattisesti tunnistamaan sen "oikeistolaisen" ja "vasemmistolaisen" niin itsessään, kuin kaikissa muissa havaitsemissaan asioissa. Mutta riippuen siitä kumpaan "leiriin" kuuluu, se oikeisto/vasemmisto-"laisuus" on joko hyvä tai paha asia - yleensä se oma puoli on "hyvä"...

Oikeistolaiset ovat vasemmistolaisille natseja tai fasisteja, siinä kun vasemmistolaiset ovat oikeistolaisille kommareita tai sosialisteja. Ja siinä saadaankin sitten seuraavat neljä sanaa joiden takana olevat konseptit ovatkin sitten aivan oma matosoppansa. Oikeistolaiset ovat siis kansallissosialisteja tai kannattavat valtion tai vastaavan täyttä hallintaa kaikesta, vaikka oikeistolaisuuteen yleensä liitetään asioita kuten markkinaliberalismi ja yksityisomistus. Mutta koska uuskieli on muuttanut nämä termit, molemmat tarkoittavat ainoastaan "kansallismielistä" tai mitään siihen viittaavaa. Palingeneettinen ultranationalismi tai ur-fasismi on "fasismia" ja "natseja" ovat kaikki jotka kannattavat mitään mitä yksikään persu kannattaa. Ymmärtämällä mitä konsepteja kuvataan näillä kahdella sanalla, saa huomattavasti selvemmän kuvan siitä, mitä konseptia tämä natsifasistiksi haukkuva henkilö oikeasti halveksuu.

Oikeistolaisten sanastossa kommariksi ja sosialistiksi haukkuminen on tosin samanlaista uuskielistöä, mutta siellä taustalla on sentään joitain historiallisia yhtäläisyyksiä niihin termeihin sekä konsepteihin, joita näillä sanoilla alunperin kuvattiin. Suurin väärinkäsitys on kuitenkin siinä, että Suomea väitetään kommunistiseksi tai sosialistiseksi maaksi, vaikka kyseessä on sosiaalidemokraattinen maa, ns. "Pohjoismainen malli". Sosiaalidemokratia on kapitalistinen malli, jossa tietyt toiminnot tehdään kansalta varastetuilla (verotus) rahoilla, ettei yksityisten yritysten tarvitse itse huolehtia työvoiman koulutuksesta, terveydenhuollosta tai infrastruktuurista, jolla niitä omia tuotteita kärrätään pitkin ja poikin maailmaa. Jos siis vastustaa "pahaa sosialismia" kun Ylen Areena jakaa "ilmaiseksi" suoratoistona televisio-ohjelmia kansalle, on syytä vastustaa julkista terveydenhuoltoa ja koulujärjestelmää että pysyy se kokonaisuus "sosialismista" kasassa. Sillä "pahalla" osalla kun saattaa olla ihan oma nimikin, ettei tarvitse kaikkea heittää sen pesuveden mukana pois...


Eihän se nyt noin mene, tyhmä!

Niin, nämä määritykset ja termit sekä sanat joita käytin kuvaavat niitä tiettyjä konsepteja, joiden avulla itse määritän omassa nupissani niitä asioita. Ja kuten taisin jo mainita aikaisemmin, jokainen määrittää asiat sillä omalla tavallaan, joka usein poikkeaakin niistä toisten tavoista hahmottaa tätä maailmaa. Ja kun sitten asioista keskustelee, voidaan käyttää täsmälleen samoja sanoja, mutta aivan toisista asioista. Ja mistäs se sitten johtuu? Mahdollisesti eri ryhmien välisestä valtataistelusta, koska se joka määrittää sen yleisesti ymmärretyn version tavallisesti käytettävistä sanoista, määrittää samalla sen mitkä konseptit sallitaan ja missä valossa ne tulisi nähdä. Ja koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, näille ryhmille jotka vallasta taistelee on lukuisia eri nimiä. Yleisnimitys niille voidaan kuitenkin helposti antaa - ne ryhmät ovat: "me" ja "muut".

Yksi suurimmista syyllisistä näihin oikeiston ja vasemmiston, kuin myös niin monen muunkin "me vastaan muut" ryhmittymän kahakkaan löytyy semmoisesta asiasta kuin kollektivismi. Moni aate, kuten esimerkiksi kommunismi ja fasismi, ovat kollektivistisia eli yhteisön etu ajaa yksilön edun edelle. Yksilö voidaan uhrata yhteisen hyvän vuoksi. Ja kun kaksi kollektivistista näkemystä ovat vastakkain, saadaan se "me vastaan muut" molemmille puolille. Siihen päälle vielä kumpainenkin ryhmä määrittää ne omat terminsä eri tavoilla ja ohittavat sen seikan, että pohjimmillaan kumpainenkin on usein lähestulkoon samaa pienillä vivahde-eroilla, kuten esimerkiksi ovat nykyvasemmisto ja -oikeisto. Kummatkin haluavat omat tyyppinsä kalifiksi kalifin paikalle, ajamaan omaa etua.

Keskustelu jää kuitenkin yleensä vaan sinne sanojen tasolle ja niitä konsepteja niiden sanojen alla hautautuneena ei yleensä edes pyritä nostamaan esiin siihen keskusteluun. Tietysti semmoinen syvällisten asioiden pohtiminen ja niistä keskustelu ei istu kahvipöytäkeskusteluun (saatikka nettipalstoille) joten olemme jumissa löyhästi määriteltyjen termien ja väärinkäytettyjen sanojen maailmassa. Media taas lisää soppaan mukaan jos jonkinmoiset mielikuvat yleisesti käytettäville sanoille, jolloin nämä median maalaamat sanat ovat lähes käyttökelvottomia niiden alkuperäisessä merkityksessä. Koitappa esimerkiksi mennä selittämään oikeistolaiselle että ei tämä nykyinen systeemi ole sosialismia, tai vasemmistolaiselle että ei ne persut ole fasisteja... yhtään sen enempää kuin se teidän kannattama kollektivismi. Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos puhuttaisiin asioista samoilla sanoilla ja termeillä, onnistuen selittämään ne konseptit joista haluaisi keskustella muille tarkasti sekä selvästi?