Demokratia globalismissa

Unohtuiko kansat?

Ainoa kansainvälinen asia globaalissa maailmassa on se, että kansa kantaa vastuun kun jokin menee pieleen, siinä kun kaikki voitot ja hyödyt jäävät aina harvojen taskuun. Kuten jo muutamassa aikaisemmassa tekstissä olen pyrkinyt osoittamaan, tämä demokratia, jonka kerrotaan olevan kansanvaltaa, ei sitä valtaa juurikaan kansalle ole jättänyt vaan se on valta on aivan toisaalla. Ihmiset ovat aina osanneet muodostaa niin yhteisöjä kuin käydä sitten niin kauppaa, kuin myös sotaa, näiden yhteisöjen kesken, mutta nykypäivän maailma on kovin pieni esimerkiksi Ateenan kansanvallan aikoihin. Syy miksi käytän tuota vuosituhansien takana olevaa ajankohtaa (n. 600 eKr.) verrokkina on se, että silloin nähtiin lähestulkoon ainoa ajanjakso, jossa kansa oli vallassa. Mitä hittoa siis koetan nyt selittää?

Kansat eivät siis enää ole kanssakäymisissä pelkästään naapureidensa kanssa, vaan koko maailma on se naapuri, jonka kanssa käydään kauppaa... ja esimerkiksi jenkkien tapauksessa myös se, kenen kanssa käydään sotaa. Mutta joka tapauksessa, maailma on teknologian kehityksen johdosta muuttunut niin, että se pallon toisella puolella oleva maa voi olla tärkeä kauppakumppani kuin naapuri ikään. Hyvien välien pitäminen rajanaapurien kanssa on jo turvallisuudenkin kannalta tärkeää, mutta kaupankäynti rajanaapurien kanssa voi vaihdella täysin avoimen ja täysin suljetun rajan säännöillä. Pienelle ihmisille, eli sille tavan kansalle, se rajanaapuri on kuitenkin ainut realistinen vaihtoehto kaupankäyntiin muiden kansojen kanssa. Kyllä, yksittäisiä tilauksia voi tehdä vaikka mistä ja tavaraa voi lähetellä mihin tahansa, mutta suurelle osalle ihmisistä sinne paikan päälle pääsy on tärkeä asia ja autolla paikalle hurauttaminen on parempi vaihtoehto kun lentäen.

Mutta nyt puhutaan vielä nappikaupoista, ei globaalista taloudesta ja kansainvälisistä sopimuksista. Se globaali kaupankäynti ja sopiminen ei yleensä ota huomioon niitä kansoja eikä niitä sopimuksia tehdessä kansaa yleensä edes vaivauduta informoimaan, saatikka kysymään mielipidettä että haluaako se olla tekemisissä vaikkapa asekaupoissa kun tietoisesti myydään bensaa liekkeihin johonkin päin maailmaa. Poliitikot taas ovat täysin valmiita tekemään kauppaa omaksi edukseen muiden kansojen kustannuksella - eiväthän he välitä edes omasta kansastaan, joten miksi helvetissä he välittäisivät tavallisista ihmisistä jossain muuallakaan? Onneksi länsimaisessa demokratiassa kansalta ei kysytä lainkaan, vaan se heidän edustajistonsa hoitaa tämmöiset globaalit päätökset, niiden kotimaisten perseilyjensä ohessa.


Globaali valta

Suomi näinkin pienenä kansakuntana ei omaa kovinkaan suurta painoarvoa globaalissa taloudessa. Tämä ei tietenkään estä vallanpitäjiä käyttämästä hyväksi Suomen tarjoamia resursseja omaksi edukseen - pitää vaan muistaa, että rajallisia resursseja ei voida jakaa kovin monelle, eli vain hyvin pieni joukko voi kerralla hyötyä maan myynnistä. Nykyinen hallituksemme on jo esimerkiksi osoittanut, kuinka muutaman ihmisen maineen pönkittämiseksi voidaan myydä tulevien sukupolvien selkänahat EU:lle. Ei siinä, ei tämä nyt tainnut olla ensimmäinen kerta, eikä niin kauan kun leikimme tätä "demokratiaa", tainnut liioin olla se viimeinen kerta kun tehdään kansaa haittaavia päätöksiä että muutama hyötyy. Mutta jos (oikeasti ei jos, vaan kun) sama kusetus tapahtuu kaikkialla maailmassa, eikö siihen olisi jo joku puuttunut ja puhaltanut pilliin?!

Isot, ylikansalliset puljut kuten YK ja sen alla olevat elimet IMF, Maailman Pankki ja muut vastaavat tietenkin perustettiin tuomaan maailmaan vakautta - niin sotien estämisellä kuin talouden kannalta. Keskuspankkien tehtävänä oli pitää huolta, että suuria katastrofeja ei pääse enää syntymään ja Keynesialainen ajatus velkojen sekä velkojien suhteesta ja rahan kierrossa pitämisestä jäi kuitenkin (varmaankin ihan täysin sattumalta) hieman puolitiehen ja sen sijaan että globaali talous piti rahan liikkeessä ja rattaat hyvin rasvattuna, varallisuus alkoikin pakkaantua entistä enemmän entistä harvempien käsiin. Valtaan kun sattui pääsemään eräs toinen ajattelutapa taloudesta: neoliberalismi. Neoliberalismi taas on niin monimutkainen ja -tahoinen aate, että yksinkertaistetaan se tässä muotoon: kilpailu on parhautta, voittaja vie kaiken.

Tämä länsimainen demokratia taas sopii kuin nyrkki silmään neoliberaaliin talousajatteluun: kansaa kohdellaan kuin herkkusieniä (pidetään pimennossa ja syötetään paskaa), siinä kun isot pojat kahmivat voitot itselleen ja valta pakkaantuu entistä harvempien käsiin. Koko poliittinen järjestelmämme kun pakkaa sitä valtaa ja sen käyttöön tarvittavia resursseja harvojen käsiin ja pois siltä tavan kansalta. Esimerkiksi tämä SOTE-uudistus, joka meni hiljattain läpi, pakkaa päätäntävallan pienemmälle joukolle ja kauemmaksi kansasta, joka oli siis oman valtansa kuntapäättäjille jo antanut, mutta nyt ne kuntapoliitikot taitavat joutua antamaan osan siitä vallasta entistä harvempien käsiin. Kansa maksaa, harvat päättävät ja vielä harvempi hyötyy - länsimainen demokratia pähkinänkuoressa.


Eroon kansoista

Demokratia ja nykyinen kapitalismi ovat kuitenkin, ainakin WEF:n Klaussin mukaan, aikansa eläneitä asioita. Ihmisten hallinta samalla kun väitetään heillä olevan "ihmisoikeuksia" onkin haasteellinen tehtävä, mutta tämä keinotekoisesti luotu kriisi (pandemia) osoitti sen, että kansa on heti valmiina antamaan kaikki oikeutensa, jos heille luvataan edes hitunen turvallisuutta. Suuri nollaus olisi siis luonnollinen jatkumo tälle valedemokratialle ja kilpailussa on se tylsä osa, että vaikka kuinka tekee kaikkensa kallistaakseen vaa'an omalle taholleen, joku muu saattaa kuitenkin voittaa. Kilpailu on syntiä, meinasi Rockefellerkin.

Eri keinoja hävittää ne "kansat" on toki useita, mutta tämä WEF:n projekti on niistä varmaankin toistaiseksi kunnianhimoisin. Soros kavereineen on pyrkinyt häivyttämään kaikki individualismia kannattavat kulttuurit, mutta on siinä toistaiseksi jäänyt aika heikolle, ellei Ruotsin (ja jenkkien) moniväristämistä lasketa. Yhtenäisessä kansassa kun on se vika, että se saattaa yhdistyä hallitsijoitaan vastaan ja yrittää ottaa sitä valtaa itselleen. Onneksi valtaosa läntisten maiden asukkaista uskoo mediaansa kuin se olisi Jumalan sana, joten mitään suurempaa vallan vastustamista ei ole juurikaan näkynyt. Ehkä yhtenä kovimmista "oppositioista" näissä "länsimaisissa arvopohjissa" elelevistä maista on Saksan AfD, vaikka senkin vastustus ei ole itse koneistoa vaan toisia poliittisia pelureita vastaan.

Onko siis mahdollista naittaa kansanvalta ja globalismi keskenään? Kansojen välinen yhteistyö, toki, kansojen välinen kaupanteko, tietysti, mutta ajatus yhdestä yhteisestä, globaalista, maailmasta joka olisi kansanvaltainen? Ei tule onnistumaan. Niin kauan kuin kansat eroavat mentaliteetiltaan ja arvopohjaltaan toisistaan, he kyllä voivat tehdä yhteistyötä keskenään mutta he eivät tule hyväksymään perusarvojen jakamista. Ja siksi globalismin esteenä on se kansanvalta, eikä se demokratiakaan oikeen suju koska se tekeytyy kansanvallaksi - jos nimittäin se kansanvallan illuusio särkyy, ei vallanpitäjillä ole enää niin kivaa.