Edustuksellisuus demokratiassa

Mitä se edustuksellisuus edes merkitsee?

Jokin asia voi edustaa toista, suurempaa ja/tai monimutkaisempaa asiaa ja ottaa sen paikan eri syistä. Voit esimerkiksi ottaa valokuvan puusta, joka ei siis ole se puu itse mutta se edustaa juuri sitä kyseistä puuta hyvinkin tarkasti. Voit myös piirtää kuvan puusta, hyvinkin yksinkertaisen sellaisen, ja silti lähes kaikki tunnistavat kyseisen kuvan edustavan puuta - ei kuitenkaan juuri tiettyä puuta, paitsi jos olet todella hyvä piirtämään tai kyseessä oleva puu on hyvinkin omalaatuinen. Tai voit piirtää pystyviivan, joka symboloi puuta kun kerrot yleisöllesi, että tuo viiva edustaa nyt puuta.

Edustuksellisessa demokratiassa se eduskunta siis edustaa kansaa (shokkiyllätys!?). Edustus on kuitenkin parhaimmillaankin symbolinen, eli sitä pystyviivan luokkaa, kun miljoonat typistetään muutamaan kymmeneen tai sataan. Kansanosanedustaja olisi parempi kuvaus edustajalle, mutta siinäkin joudutaan venyttää sitä todellisuutta melkoisesti, koska ei ne edustajat varsinaisesti edusta siellä ketään muuta kuin itseään ja omaa näkemystään. Suomen tapauksessa ei tosin sitäkään, koska edustajat edustavat ainoastaan puolueensa johtajien näkemystä, eli enää ei olla edes pystyviivan tasolla symboliikassa.

Keskitytään tässä tekstissä kuitenkin tarkemmin juuri Suomen tilanteeseen edustuksellisuudessa, koska eri edustukselliset järjestelmät poikkeavat toisistaan melkoisesti, vaikka niitä kutsutaankin samalla "edustuksellinen demokratia"-nimityksellä. Sitä kansaa siis edustaa, eli sen tilalla on, puolueet, eikä yksittäiset kansalaiset ja heidän henkilökohtaiset näkemyksensä. Kansa kyllä luulee äänestävänsä ehdokasta hänen puheidensa mukaan, mutta käytännössä se ääni menee ensisijaisesti järjestelmälle itselleen ja toisena puolueelle. Yksittäinen edustaja saa toki sen julkisuutensa avulla hippusen valtaa, mutta kuinka edustavaa se sitten kansan näkökulmasta on?


Äänestyksessä kadotetaan loputkin...

Aloitetaan äänestyksestä ja vielä tarkemmin siitä tavasta laskea ne äänet, eli D'Hondtin metodista. Vaaleista riippuen saadaan vielä pieniä eroavaisuuksia siihen edustuksellisuuteen, koska kuntavaaleissa jo muutamalla äänellä voi olla vaikutus, siinä kun eduskuntavaaleissa ja presidentin- tai EU:n meppivaaleissa se yhden äänen paino on melkoisen pieni. Mitä useamman ihmisen ääni jaetaan siihen yhteen edustuspaikkaan, sitä vähemmän kyseinen edustaja edustaa yksittäisen ihmisen mielipidettä.

Sen lisäksi että se yksittäisen ihmisen näkemys ei siihen ehdokkaan edustukseen millään tavalla vaikuta, jos se oma ehdokas ei edes satu pääsemään läpi, ei sen yksittäisen ihmisen edustus tapahdu enää lainkaan. Mikä taas vääristää kokonaisuutta vielä entisestään on se, että jokainen "yli menevä" ääni ei liioin anna edustajalle yhtään enempää valtaa, koska sillä edustajalla on edelleen vain se yksi ääni (kunta ja eduskunta) siellä päättävässä elimessä, riippumatta siitä oliko taustalla täysi äänivyöry vai pääsikö edustaja rimaa hipoen sisään.

D'Hondtin laskutapa taas varmistaa sen, että suuret puolueet saavat suhteessa enemmän valtaa ja pienille puolueille ei niistä jämistä jää muuta kuin luu käteen - vaikka he prosenteissa katsottuna selvästikin olisivat oikeutettuja edustamaan sitä kansaa. Valta siis keskittyy ja tulos vääristyy käyttämällä kyseistä laskentatapaa, mutta ei sinänsä niin muista laskutavoista poikkeavalla tavalla - millään laskutavalla kun ei päästä symbolista edustusta lähemmäksi edes optimitilanteessa. Suomen yhdistelmä puolueoligarkiasta ja D'Hondtista on toki jo lähes vitsin tasolla oleva symbolinen edustus...


Mitä siinä sitten todellisuudessa edustetaan?

Verrattuna Ateenan "edustukselliseen demokratiaan", tämä tyypillinen moderni edustuksellinen demokratia jota monessa paikkaa harrastetaan ei anna kovinkaan tarkkaa kuvaa kansasta, jota nämä edustajat mukamas edustavat. Jos kuvitellaan tilanne, että joka ikinen edustaja tekisi juuri kuten lupaa ja puolueet eivät sotkisi soppaa entisestään, ei kansa siltikään olisi edustettuna sillä tavalla kuin kansan keskuudessa eri näkemykset jakautuvat. Vaalien ääntenlaskutapa, oli se kuinka täydellinen tahansa, ei koskaan kykene jakamaan sitä edustusta täysin kuten eri näkemykset jakautuvat kansan keskuudessa - kysymys onkin enemmän se, että kykeneekö se siihen edes symbolisella tasolla? Jos kuvittelet ehdokasta, jolle valtasi vaaleissa luovutit, äänestikö hän joka ikisessä eduskunnan äänestyksessä kuten sinä olisit äänestänyt? Jos vastaus on "ei", voidaanko edelleen sanoa että kansa päättää asioista tai että oma näkemyksesi on edustettuna?

Ehkä olisikin reilumpi kutsua edustajia väliaikaisiksi oligarkeiksi? Harvainvallan edustajiksi, jotka kansa suosiokilpailulla valitsee aina tulevaksi kaudeksi johtamaan, luovuttamalla sen oman valtansa heille. Jos karistettaisiin se illuusio symbolisesta kansan edustuksesta ja puhuttaisiin asioista niiden omilla nimillään: kansa luovuttaa valtansa koneistolle ja koneisto ratkaisee sen tulevat puhuvat päät omalla laskutavallaan (D'Hondt Suomessa) varmistaen sen, ettei sinne ihan helposti pääse mukaan koneistoa vastaan toimivia tahoja. Ja jos sattuu pääsemään, ei heillä ole riittävästi valtaa muuttaa asioita kansan etua ajavaksi.

Suosiokilpailun järjestäminen kansaa edustamaan toki sitten karistaa ne loputkin mahdollisuudet siihen, että se eduskunta olisi edes auttavasti heijastus kansastaan. Rahalla saa ja mopolla pääsee, joten resursseilla on melkoisen merkittävä rooli siinä, kuka pääsee edustamaan ja kuka jää rannalle. Edustuksellinen demokratia onkin täydellinen järjestelmä säilyttää valta varakkaiden keskuudessa. Resursseilla on kuitenkin vain rajallinen valta ja se todellinen valta piileekin siellä neljännessä valtiomahdissa, eli mediassa (ja kuka ne mediat omistaa). Media päättää suurelta osin sen, kuka suosiokilpailussa tulee pärjäämään ja varsinkin sen, missä valossa ne puolueet esitetään. Jos media nimittäin esittelisi mitä ne puolueet oikeasti ajavat ja tekivät edellisillä kausillaan, siinä saattaisi koko edustuksellisen demokratian illuusio hajota pahemman kerran - eiväthän nuo puolueet, saatikka edustajat, edustaneetkaan kansaansa, vaan omien eturyhmiensä etuja?! Mutta kyllä kaikki tällä kerralla, tai viimeistään seuraavalla kerralla, korjaantuu, kunhan vaan kansa äänestäisi oikein, eiks jeh?