Opposition valta edustuksellisessa demokratiassa

Miksi oppositio ei saa mitään aikaiseksi?

Jos ajatellaan Suomea, meillä on tällä hetkellä neljä "suurta" vanhaa puoluetta ja toinen mokoma vanhoja pikkupuolueita. Koska vallan kolmijakoa ei haluta tapahtuvan, muodostetaan maassamme lähes poikkeuksetta enemmistöhallitus näiden puolueiden vaihtelevista yhdistelmistä, joka ryhmäkurin ansiosta saa periaatteessa taottua lähes kaikki päätöksensä läpi vailla mitään vaikutusta mitä oppositio, saatikka kansa asioista ajattelee. Tapauksissa, jossa tarvitaan kuitenkin enemmän kuin 51% enemmistön "jaa"-ääni, oppositiolla on usein mahdollisuus kaataa se hallituksen esitys, oli se sitten mikä tahansa. Kuitenkin olemme nähneet tässä hyvinkin hiljattain tapauksen, missä oppositiosta osa kannatti hallitusta ja 2/3 enemmistö saatiin läpi vaikka asiaa vastustettiinkin (ainakin näennäisesti) hyvinkin voimakkaasti oppositiossa.

Jos siis ajatellaan, että tämä järjestelmä toimii juuri kuten sen kerrotaan toimivan, vaalien jälkeisten keskustelujen jälkeen saadaan soviteltua jokin yhdistelmä puolueita muodostamaan sen enemmistöhallituksen. Nämä puolueet saavat kukin tietyn määrän omia tärkeitä asioitaan siihen soppaan mukaan ja osassa joutuvat tekemään kompromissin niiden muiden kanssa. Esitysten, jotka vaativat enemmän kuin hallituspuolueiden osuus eduskunnasta on, vaatiikin tarkkaa harkintaa, mutta kaikki muut esitykset tullaan saamaan läpi opposition mielipiteistä huolimatta joka ikinen kerta. Oppositiolla ei siis ole mitään valtaa siinä napin painamisen kohdalla - heidän alle 50% määrä ei vaikuta mihinkään äänestykseen, ellei hallituspuolueet ole sattuneet mokaamaan ja ovat osittain lomailemassa kun pitäisi äänestää.

Opposition valta on tämän tarinan mukaan siinä, että he voivat keskusteluissa ennen äänestyksiä tuoda asiansa ja huolensa julki. Nämä keskustelut ovat niin merkityksellisiä, että hallituspuolueet saattavat muuttaa kantaansa asiaan ja tehdä opposition esittämiä muutoksia ehdotuksiinsa. Näin kansanvalta toteutuu, koska kaikkien puolueiden edustajat saavat kertoa oman näkemyksensä asioista ja sitten yhdessä sovittu ehdotus äänestetään läpi. Mutta kuten on osoitettu jo lukemattomia kertoja, ne puheet eivät yleensä vaikuta millään tavalla mihinkään, ellei sitten lasketa edustajien omaa kohottamista kun jakavat "hyviä puheitaan" somessa ja kansa uskoo että sillä oli jotain vaikutusta. Käytännössä oppositio on siis täysin hampaaton rakki, joka saa haukkua vaikka koko päivän mutta se ei ketään kiinnosta. Ensimmäinen hypoteesi opposition vallan olemattomuudesta on siis se, että heillä ei kertakaikkiaan ole valtaa.


Ei ymmärretä tai osata

Entäpä jos muodostetaan toinen hypoteesi sille vallan puutteelle ja se olisi: oppositio ei ymmärrä omaa valtaansa tai ei osaa käyttää sitä, minkä vuoksi heillä ei ole valtaa vaikuttaa asioihin. Ehkäpä ne opposition edustajien puheet eivät olekaan niin hyviä ja suostuttelevia kuin niiden esitetään olevan? He eivät kykene argumentoimaan asiaansa niin, että ne hallituspuolueiden edustajat joutuisivat myöntämään virheensä? Toki kun kyse on poliittisista päätöksistä, kumpikin näkemys voi olla "oikeassa" ja täysin looginen ratkaisu, mutta hallitus haluaa nyt tehdä asiat sillä omalla tavallaan. Mutta silloinkin taitava oppositio pystyisi vaikuttamaan päätökseen niillä puheillaan, jos he kykenevät osoittamaan hallituksen version ongelmakohdat. Näin ei ole juuri koskaan tainnut päästä käymään?

Mitäs muita keinoja oppositiolla olisi sitten käytössään? Valiokunnissa, missä niitä päätöksiä ja esityksiä käydään suljettujen ovien takana läpi on myös mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jälleen ne vaikutusmahdollisuudet riippuvat edustajien kyvykkyydestä ja taidoista saada muut muuttamaan kantaansa. Näillä edustajilla voi myös olla omia (hyvä veli) verkostoja tukenaan/takanaan, jolloin he voivat ehdottaa "vaihtokauppoja" - mutta kykeneekö edustaja tai jokin tietty ryhmä sitten tekemään sen vaihdon? Joissain tapauksissa näin voi varmasti käydä, jos se opposition edustajan ryhmä kykenee asian esittämään suotuisana myös sille hallitukselle. Rajoittavana tekijänä on tällöin niin edustajan kyky neuvotella asiasta, ymmärrys koska voisi käyttää moista strategiaa mutta myös sen edustettavan verkoston resurssien rajallisuus.

Kuitenkin eniten väärinymmärretty ja huonoiten käytetty valta mikä oppositiolla oikeasti on, on median valta. Kyllä, oppositiolla ei välttämättä ole yhtä suurta kykyä päästä joka lehden kanteen kuten hallituksella on, mutta niin yksittäisillä ehdokkailla kuin puolueilla itsellään on huomattavasti tavan kansalaista enemmän mahdollisuuksia päästä julkisuuteen tuomaan kantansa esille. Kysymys on kuitenkin kansan yleisestä mielipiteestä ja jos hallitus tekee täysin kansan yleistä mielipidettä vastaan päätöksiään, se kaivaa vain maata altaan ja tulee viimeistään seuraavissa vaaleissa katumaan karvaasti päätöstään. Miksi oppositio ei sitten pyri nostamaan mielestään tärkeitä asioita julkiseen keskusteluun? Eivätkö he ymmärrä median valtaa tai osaa sitä käyttää?


Ymmärretään ja osataan, mutta ei haluta

Vai johtuuko se yksinkertaisesti siitä, että ymmärretään ja osattaisiin käyttää, mutta ei haluta. Tämä onkin se kolmas hypoteesi opposition hampaattomuudesta - ei haluta osoittaa omaa voimaa tai käyttää sitä valtaa. Ehkä ne opposition resurssit ovat niin rajalliset, että niitä ei haluta käyttää minkään pienen asian (kuten elvytyspaketti) vuoksi, vaan niitä säästellään tärkeisiin asioihin? Hallituksen huonoja päätöksiä voidaan myös pantata sielä omassa keinovalikoimassa tuleviin vaaleihin valmistauduttaessa. Mikään ei ole parempi lyömäase kuin nostaa huono päätös esiin sopivalla ajalla? Huonoja päätöksiä ei siis oikeasti vastustettu, koska niitä voidaan käyttää myöhemmin omaksi eduksi.

Mitenkään poissuljettu vaihtoehto ei liioin ole se, että oppositio oikeasti kannattaa sitä hallituksen kantaa, mikä se sitten olikaan. Muutama yksittäinen ehdokas voi nostaa omia pisteitään kansan silmien edessä vastustamalla asiaa, mutta puolueen kanta siellä suljettujen ovien takana onkin päinvastainen. Tällöin voidaan puhua valeoppositiosta tai kontrolloidusta oppositiosta, tapauksesta riippuen. Politiikka vetää puoleensa ties mitä pyrkyreitä, jotka kyllä pitävät itsestään huolta sen sijaan että ajaisivat sen kansan asiaa. Opposition esittäminen on helppo tapa kerätä pisteitä kansalta, jolloin tätä kutsutaan populismiksi. Populismi olisi kuitenkin kansan mielipiteen ajamista, joten nimitystä käytetään usein vain leimakirveenä siitä "vastustajasta" - koska kyse on aikuisista, eikä lapsista, joilla argumentiksi riittää "sä oot tyhmä!", "itte oot!", "sä oot enemmän tyhmä!"... huomaatko, ihan eri asia?

Mikä näistä kolmesta hypoteesista sitten sopisi nykyiseen tilanteeseen? Ei ole valtaa, sitä ei osata käyttää vai sitä ei haluta käyttää? Riippunee siitä, peilataanko asiaa yksittäiseen edustajaan vaiko puolueisiin. Yksittäiselle ehdokkaalle syy voi olla kaikissa kolmessa tai jossain niiden yhdistelmässä - ei pysty, ei kykene eikä halua. Puolueet ja niiden takana toimivat tahot kuitenkin ovat sen verran vanhoja kettuja, että he tietävät miten peliä pelataan. Vai uskooko joku, ettei jokainen siirto ole tarkkaan harkittu politiikassa? Seurauksissa voi aina tulla yllätyksiä koska kaikkea ei voida ottaa aina huomioon, mutta pääosin jokainen siirto on tarkkaan harkittua politiikka. Vai uskotko, että asiat tapahtuvat vain sattumalta, ilman mitään suunnitelmallisuutta tuolla verhojen takana ja korkeilla palleilla?