tiistai 18. toukokuuta 2021

Aseman vai yksilön valta?


Vai onko sillä väliä kummasta on kyse?

Jos ajatellaan tavan tallaajaa, hänellä on valta omista asioistaan. Kyllä, on olemassa runsaasti tahoja, jotka pyrkivät käyttämään omaa valtaansa tämän tavan tallaajan ylitse, mutta suurimmassa osassa tapauksista, tallaaja voi kuitenkin kieltäytyä noudattamasta sitä valtaa hänen ylitseen. Tätä kutsutaankin yksilön vapaudeksi - voit kieltäytyä mistä tahansa, mutta samalla joudut kantamaan ne seuraukset päätöksestäsi. Näihin seuraamuksiin tavan tallaajalla onkin sitten yleensä huomattavasti vähemmän valtaa ja jokainen joutuukin pohtimaan kohdallaan, missä kohtaa päättää kumartaa ja koska taas pyllistää. Tyranniathan kaadettiin sillä, että ei kumarrettu... mutta tyrannit haluavat tehdä siitä mahdollisimman epämieluisaa sille yksilölle.

Jokainen tavan tallaaja onkin lähestulkoon samalla tasolla siinä vallassa kyseisessä yhteiskunnassa. Tällöin voidaan siis puhua aseman tuomasta vallasta - jos et ole osa kyseistä yhteiskuntaa, kansalainen tai vaan asukas, sinulla ei ole kyseisen aseman tuomia etuja, mutta ei liioin sen varjopuolia. Oikeusvaltion idea on se, että kaikki ovat lain edes yhdenvertaisia, mutta käytännössä tämä tapahtuu hyvin harvoin. Joskus ne erot johtuvat yksilön omien ominaisuuksien ja taitojen sekä kyvykkyyden mukaan, mutta useammin hänen asemansa vuoksi - ne tavan tallaajat eivät kuitenkaan ole kaikki ihan tavallisia tallaajia, yhteiskuntaluokkien alinta kastia.

Joissain tapauksissa sitä omaa asemaa voi parantaa omilla teoillaan, mutta kaikille ei tätä vaihtoehtoa suoda - tämä on se perusolettamus tasa-arvosta paasaavilla. Ihmiset eroavat toisistaan hyvinkin merkittävästi jo syntymästään lähtien ja he ovat tämän perimänsä uhreja tai sitten muiden alistajia, jos sattuu syntymään valkoiseksi heteromieheksi. Jos tietyssä asemassa on koko kansaan verrattuna enemmistö tiettyjä ominaisuuksia omaavia kun taas toisiin ryhmiin kuuluvat ovat aliedustettuja, tätä halutaan usein selittää yhteiskunnan "rakenteellisella syrjinnällä, rasismilla". Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokaisella on kuitenkin sama mahdollisuus päästä tiettyyn asemaan ja ne erot edustuksista johtuukin sitten huomattavan monimutkaisista yhteiskuntarakenteista. Jos jotain ryhmää selvästi suositaan, muita silloin syrjitään. Mutta jos eroavaisuudet johtuu ihmisten omista valinnoista, se ei ole syrjintää... vai kuinka paljon ihminen voi oikeasti valita ja paljonko muut valitsevat heidän puolestaan? No, pohditaan sitä ehkä joskus toisella kertaa, nyt puhutaan vallasta.


Niin kumpi sen vallan nyt omaa, yksilö vai hänen asemansa?

Ajatellaan esimerkkinä vaikkapa poliitikkoa. Hänellä on rajallinen valta muiden yli ja samalla on tahoja, joilla on valtaa hänen ylitseen, koska hierarkinen järjestelmä toimii tällä tavalla. Kuuluuko hänelle se valta alkujaankaan, sitä voidaan myös kyseenalaistaa, mutta oletetaan että kansa on oikeasti halunnut elää edustuksellisessa demokratiassa ja hyväksyy tämän vallanjaon mikä länsimaisessa demokratiassa tällä hetkellä on. Onko se valta siis sillä poliitikolla, vaiko vaan sillä hänen sen hetkisellä asemalla? Suurinta osaa niistä nappia painavista puhuvista päistä ei juuri kukaan kansasta kaipaisi tahi edes huomaisi jos kyseinen edustaja vaihdettaisiin toiseen. Ja jos edustuksellinen demokratia olisi mitä se väittää olevansa, näin asian kuuluisikin olla. Mutta ne, jotka eivät tyydy siihen kansalta saamaansa valtaan, tuppaavat käyttämään asemaansa nostaakseen itsensä muiden vertaistensa yli.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi maamme johto on niin innokas tekemään kansan näkökulmasta täysin idioottimaisia päätöksiä - joku haluaa osaansa enemmän valtaa tulevaisuudessa. Suuri osa poliitikoista toimii selvien päämäärien vuoksi, elk pysyä vallassa nyt ja tulevaisuudessa sekä mahdollisesti kasvattaa sitä omaa valtaansa. Asema takaa heille immuniteetin kansaansa vastaan, mutta seuraavissa vaaleissa kansa voi toki rangaista liian räikeästä suhmuroinnista. Tosin vaalikansan muisti on lyhyt ja hyvin valikoiva, joten suurinta osaa omaa etua ajavista teoista katsotaan sormien läpi, koska aina on mahdollista että siitä vallasta pieni osa sattuu ajamaan sitä omaakin etua tulevaisuudessa!

Pelkkä aseman tuoma valta ei monelle kuitenkaan riitä ja sitä pyritään niin kasvattamaan kuin laajentamaan vaikutusalueeltaan. Moni poliitikko omaakin jäädessään pois sieltä sirkuksesta huomattavan määrän valtaa, vaikka menettävätkin asemansa siellä eduskunnassa. Osa puhuu pyöröovi-ilmiöstä, missä valtaan halajavat vaihtelevat asemaansa kavereidensa kesken ja kaikki ajavat samoja asioita ja hyötyvät tästä muodostamastaan hyvä veli-verkostostaan. Vai onko siinäkin kyse aseman tuomasta vallasta? Kun kuulut sisäpiiriin, sinulla on enemmän valtaa. Pelkkä varallisuus taas ei yksistään tuo valtaa, mutta se avaa mahdollisuudet käyttää valtaa muiden yli tilanteen niin vaatiessa.


Alamaiset tapelkoot keskenään!

Helppo tapa säilyttää oma valta on tietenkin varmistaa, ettei sitä uhkaavat tahot koskaan lähde nykyistä tilannetta haastamaan. Siksi "sosiaalitieteet" usein pyrkivät todistamaan kuinka yhteiskunnan ongelmat johtuvat esimerkiksi ihonväristä ja etnisyydestä, eikä suinkaan siitä vallan määrästä jota hierarkiassa millekin tasolle kuuluu. Ja kun "tiede" todistamassa asiaa, kansa uskoo tähän auktoriteettiin ja hyväksyy sen tilanteen. Tietysti osa haluaa taistella tätä epätasa-arvoa vastaan juuri niillä vallanpitäjien haluamilla kriteereillä, täten jakaen sitä kansaa entistä pienempiin ja toistensa kanssa kilpaileviin ryhmiin. Ja ne tahot siellä korkeammalla naureskelevat kun kansa riitelee keskenään.

Kun koko järjestelmä perustuu illuusion "kansan vallasta", nähdään kaikki sitä illuusiota heiluttavat tahot yhteiskunnan vihollisena. Sananvapaus onkin se ikävä piikki vallanpitäjien lihassa, ihmisoikeudeksi kun ovat menneet sen nimeämään?! Vanhoina hyvinä aikoina kansa tiesi, että vallanpitäjät omistavat heidät eikä heillä ollut mitään sanaa siihen. Nyt pitäisi sitten kyetä ajamaan omaa etuaan enemmän piilossa, koska jos kansa tietäisi ja ymmärtäisi kuinka heitä kusetetaan, he saattaisivat noista kapinaan. Asema kun ei suojaa vihaiselta väkijoukolta, ellei sitten ne alemmassa asemassa olevat väkivaltakoneiston jäsenet edelleen luota ja usko vallanpitäjien oikeuteen alistaa kansaansa - annetaan vähän pamppua ja sähköä että kansa tietää asemansa!

Niin, kummassa se valta nyt sitten asustaa, yksilössä vai asemassa? Molemmissa, tapauksesta riippuen. Yksilön kykyä käyttää valtaansa rajoittaa hänen asemansa, mutta vain niiltä osin kuin hän ei kykene näitä rajoitteita ohittamaan. Usein yksilön valtaa eniten rajoittaa joko kyvyttömyys tai haluttomuus tehdä/saada haluamansa asia - piikkikorkkarilla taas voisi läpäistä minkä tahansa, koska kyse on siitä paljonko voimaa käytetään ja kuinka pienelle alalle se kohdistetaan. Kannattaako niitä omia, rajallisia, resursseja sitten laittaa yhteen piikkiin, se on taas toinen asia. Mutta mitä tapahtuisi, jos kansa ei enää jaksaisi elää siellä vallanpitäjien saappaiden alla? Suojaisiko se asema niitä auktoriteetteja? Väärän vallan vastustaminen on jokaisen tehtävä... oli se valta sitten asemalla tai yksilöllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti