Radikaalia demokratisointia

Uusiksi koko järjestelmä

Että jotain järjestelmää voidaan kutsua demokraattisesti sen sanan merkityksen mukaisesti, joudutaan koko paketti pistää alusta asti uusiksi. Jos taas halutaan muuttaa nykyistä järjestelmää demokraattisemmaksi, siihen ei kovin montaa muutosta Suomessa tarvitsisi tehdä - puoluekuri pois ja sananvapaus. Noilla kahdella saataisiin edustuksellinen demokratia, mikä ei toki ole vielä demokratiaa, mutta olisi edes mitä sen väitetään olevan. Mutta jos kuvitellaan että meillä olisi puhdas pöytä mistä lähteä rakentamaan, mitä kaikkea siihen tarvittaisiinkaan?

Ensimmäiseksi olisi kehitettävä jokin vaihtoehto kapitalismille, joka on perustavalla tavalla epäyhteensopiva demokratian kanssa. On turha kuvitella luovansa mitään yhteistä hyvää jos kaikkien prioriteetti on alusta lähtien "minä itte, muut sitte". Oma etu muiden kustannuksella ja oman vaurauden kasvattaminen ei tule pitkällä juoksulla toimimaan, kun yritetään rakentaa järjestelmää missä kaikki ovat samalla viivalla. Entä toimisiko sosialismi sitten? Mahdollisesti paremmin, mutta toimiakseen tarvittaisiin jonkin sortin resurssipohjainen järjestelmä joka tukisi demokraattista rakennetta. Käytännössä... moista ei ole vielä keksitty?

Entä millainen poliittinen järjestelmä yhteisiä päätöksiä tehdessä tulisikaan olla? Jos otetaan lähtökohdaksi radikaalin demokratian kaksi eri mallia ja kasattaisiin niistä jokin yhdistelmä. Kaikessa pyrittäisiin yksimielisyyteen, mutta riitatapauksissa voitaisiin antaa vaikkapa useita eri vaihtoehtoja, joista jokainen saisi itse valita itselleen paremman vaihtoehdon. Kaikkia kansalaisia yhdessä koskevista asioista tarvittaisiin kuitenkin määritellä rajat, kuinka hajanaisten vastalauseiden kanssa tultaisiin toimimaan. Jo nyt nähdään miten jokin asia voi jämähtää byrokratian rattaisiin jos valittamalla asiasta saadaan koko prosessi pysähtymään. Ehkä joissain tapauksissa olisi tyydyttävä "ei täällä ole pakko asua, muuta muualle"?


Ihmisoikeus?

Tietyt arvot olisi kuitenkin hakattava kiveen asti, eli yhteiskunta pitää niitä niin suuressa arvossa ettei niitä voida muuttaa koska silloin kyseinen yhteisö lakkaisi olemasta. Näiden yhteisten, muuttumattomien, ihmisoikeuksien kanssa saakin päätä raaputtaa kaksin käsin. Ollakseen demokratia, tarvitaan ainakin yksi arvo jota ei saa rikkoa: sananvapaus. Tässä päästäänkin paradoksiin, missä kaikkea ja kaikkia asioita voidaan kyseenalaistaa ja neuvotella uusiksi, paitsi niitä pohjimmaisia oikeuksia joiden päälle koko yhteiskunta rakentuu. Periaatteessa sananvapaus voisi yksistään riittää tällaiseksi muuttumattomaksi oikeudeksi, mutta siitä täytyy jokaisen yhteiskunnan päättää ihan itse. Vai vaatiiko sananvapauskin jotain rajoja, että se olisi ihmisoikeus?

Tasa-arvo sopisi myös olemaan tällainen pysyvä ihmisoikeus. Ongelmaksi siinä vaan tulisi sen määrittäminen ja mahdolliset rajoitukset. Kaikki ovat yhdenvertaisia, mutta millä mittarilla? Ihmiset ovat ja tulevat olemaan erilaisia ja heidän tasoittaminen jollain säännöillä tulee aiheuttamaan eriarvoisuutta. Minkä verran sitten on syytä yhteiskunnan osalta auttaa heikkoja, tai nykytrendin mukaan kampittaa vahvoja? Riittääkö esimerkiksi että kaikille annetaan mahdollisuus vaikkapa päästä liikkumaan julkisissa tiloissa esteettä? Vai tuleeko kaikkien päästä yhtä pitkälle/korkealle omista lähtöasetelmista huolimatta? Näihin kaikkiin olisi myös löydettävä vastaus siltä osin, ovatko ne arvot niin vahvoja ettei niitä voi kyseenalaistaa.

Samoin myös oikeus olla osa kyseistä yhteiskuntaa on perustavaa laatua oleva kysymys, johon täytyisi ottaa kantaa. Järjestelmä kaatuu omaan mahdottomuuteensa jos kuka tahansa, koska tahansa voi saapua paikalle ja vaatia itselleen samoja oikeuksia ja etuja kuin kaikki sen eteen uurastaneet. Ongelmahan ratkeaisi toki sillä, ettei mitään rajoja olisi ja vain yksi koko maailman laajuinen yhteiskunta joka pelaisi samoilla säännöillä. Mutta kun jo kahden keskisissä asioissa yhteisymmärrykseen pääseminen on ongelmallista, kasvaa ongelman laajuus sen mukaan mitä useampaa yksilöä asia koskettaa. Onko siis ihmisoikeus olla osa demokraattista yhteiskuntaa, vaiko etuoikeus jonka eteen kyseinen yhteiskunta on uurastanut?


Liian suuri harppaus kerrasta tehtäväksi?

Ulkoa sanelemalla ja kaikki mukaan pakottamalla voitaisiin moinen yhteiskunta perustaa. Mutta kuka loisi kaiken tuon ja jättäisi kansan itsensä vielä valtaan? Tätä ulkoa sanelemaa ja pakotettua yhtä maailmaa toki ollaan jo nyt luomassa, mutta siinä ei kansalta kysellä haluavatko he mukaan ja millä säännöillä. Demokratisointi olisikin lähdettävä sieltä kansan keskuudesta, kansalta kansalle itselleen. Jokin maailmanlaajuinen katastrofi voisi mahdollistaa pienien ja itsenäisten demokraattisten yhteiskuntien synnyn, mutta kun katsoo maailman menoa, en löisi vetoa sen puolesta että ihmiset olisivat valmiita moiseen vastuun kantamiseen.

Voitaisiinko siis nykyistä järjestelmää muovata demokraattisemmaksi? Mikäettei, eihän se ole muuta kuin saada ihmiset tekemään yhteistyötä keskenään... eli helppoa kuin heinänteko. Sananvapaus olisi kuitenkin se ensiaskel ja sen vaatiminen olisikin jo melkoinen harppaus oikeaan suuntaan. Mutta kun katsoo mihin suuntaan Suomea EU:n suunnasta tönitään, en ihmettelisi yhtään että tämänkin tekstin kaltaiset mielipiteet olisivat kiellettyjä muutaman vuoden sisään. Valtaosa silti näyttää uskovan, että äänestämällä asia voidaan korjata, mutta järjestelmää joka ei ole demokraattinen ei voida demokraattiseksi loihtia arpomalla sen johtoon uudet puhuvat päät.

Vapaata sanaa, pieniä kansanliikkeitä ja kansalaisjournalismia - noilla lääkkeillä itse lähtisin tätä maata demokratisoimaan. Luottaminen valtioon ja auktoriteettiin ei asiaa tule pelastamaan, mutta ei silti pidä hylätä ihan täysin niitä palasia jotka ovat hyödyllisiä ja hienoisten muutosten kautta voisivat olla vielä paljon entistä parempia ihan kaikille. Terveydenhuolto, pelastuslaitos, koulujärjestelmä (ideana, ei nykyisenkaltaisena indoktrinaationa) ja ne useat järjestöt jotka auttavat ihmisiä hädässään, näin osan mainitakseni, kuuluvat niihin osiin nyky-yhteiskuntaa jotka tekevät arvokasta työtä yhteiseksi hyväksi. Täydellistä järjestelmää ei voida luoda, mutta järjestelmä joka kykenee korjaamaan kaikki omat ongelmansa kaikkien eduksi olisi lähellä utopiaa missä kaikilla olisi hyvä olla. Olisiko moinen mahdollista? Demokraattinen yhteiskunta joka korjaa ongelmansa niiden ilmaantuessa...