perjantai 7. joulukuuta 2018

Mun todiste on parempi kuin sun todiste


Et voi todistaa!

Jos olet joskus sattunut netissä lukemaan yhtäkään foorumia, keskustelupalstaa tai oikeastaan mitään sosiaalista mediaa missä ihmiset keskustelevat asioista, olet tuskin välttynyt näkemästä keskustelua jossa vaaditaan todisteita jostain asiasta siltä vastapuolelta. Sinänsä ihan looginen asia, koska pitäähän sitä keskusteltaessa pystyä todistamaan se oma kanta ja mikäs sen parempi todiste oman kannan oikeellisuudelle kuin että joku toinenkin on jossain muualla ollut myös samaa mieltä? Eihän sitä nyt itse voi asioita päätellä tai selvittää, pitää olla todiste että joku muukin on asiaa miettinyt...

Kyseenalaistaminen on monessa asiassa tarpeen, etenkin jos on kyse virallisesta tarinasta jota valtamedia toitottaa. Lähteitä sille viralliselle tarinalle löytyy yleensä pilvin pimein ja jos enemmistön kanta merkitsee oikeassa olemista, on virallinen tarina vahvoilla. Mutta kun totuus, samoin kuin tiede, ei ole demokraattinen asia eli missä enemmistön kanta on "oikein". Toki se ei automaattisesti myöskään tarkoita että enemmistö olisi väärässä asiasta, minkä vuoksi monessa kohtaa sen totuuden selvittäminen eri todisteiden valossa on hyvin haasteellista.

100% Varmuutta ei kovin monessa asiassa pystytä ehkä koskaan saamaan, mutta usein päästään riittävän lähelle totuutta että sama asia/ilmiö kyetään luotettavasti toistamaan. Tämä toistettavuuden ongelma vaivaa montaa eri tieteen alaa, mutta ei nyt tässä oteta enempää kantaa nykytieteen ongelmiin (joita on ihan riittämiin). Sen sijaan tutkitaan hieman tarkemmin näitä virallisen tarinan ulkopuolisia asioita, joista riidellään keskusteluissa alituiseen. Kenen todiste onkaan paras kun väitellään avaruusoliosta, energia-aseista, lättymaasta, kuussa käynnistä tai vaan historian tulkitsemisesta? No se oma todiste, tietty, tyhmä!


Tutki itse äläkä vaadi todisteita?

Kuuluuko väitteen esittäjän tuoda julki kaikki ne todisteet omalle kannalle, että väitettä voi edes esittää? Joidenkin mielestä kyllä - ellei sinulla ole vähintään vertaisarvioitua tutkimusta omalle kannallesi, olet automaattisesti väärässä ja sillä selvä. Moinen kanta tosin osoittaa perustavaa laatua olevan väärinkäsityksen miten tiede edes toimii, jolloin on yleensä paras konsti lopettaa keskustelu alkuunsa. Koska keskustelukumppanit eivät yleensä voi tietää minkä verran se vastapuoli edes asiaan on perehtynyt, jonkin sortin yhteinen alkupiste on hyvä tuoda esille. Monessa tapauksessa tämä aloitus on kuva, jonka kylkiäisiksi on sitten se oma kanta lätkäisty. Kuva onkin yksi hyvä lähtökohta keskustelulle, koska kaikki osapuolet kykenevät sen ainakin yleensä näkemään.

Otetaan esimerkki ja kuvitellaan että esitetyssä kuvassa on maassa oleva pallo. Mikä pallo se on? Onko se maassa vai jollain alustalla? Onko kuva edes aito vai manipuloitu? Onko kuva lavastettu? Kuka, missä, koska ja miksi kuva on otettu? Mitä kuvan väitetään esittävän ja mitä lisätietoa kuvan kylkiäisenä on esitetty? Nämä, ja monessa tapauksessa paljon muutakin pitäisi selvittää ennen kuin siitä voidaan lähteä keskustelemaan. Tappelemaan siitä voi toki lähteä koska vain, ehkä se ei edes ole pallo! Kuvasta riippuen se kuva voikin siis olla kaikkea muuta kuin hyvä aloitus keskustelulle?

Olisiko siis parempi vaihtoehto vain mainita, että on olemassa todiste sejase ja sen vastapuolen tulisi itse tutkia pitääkö se paikkaansa? On... ja ei. Aniharva lähtee kaivamaan todisteita omaa kantaansa vastaan. Mutta vielä harvempi lähtee kyseenalaistamaan sitä omaa kantaa vaikka todiste olisikin lätkäisty naamalle. Todisteita ei usein voida todistaa oikeaksi, mutta virheelliseksi tai epäilyksen alaiseksi voidaan moni asia osoittaa. No mutta jos asiaa ei voida suuntaan tai toiseen todistaa, miksi siitä sitten pitää lähteä edes vääntämään? Kilpailla siitä kuka voittaa väännön? Mutta onko voittaja silloinkaan oikeassa...


Puhumalla asiat eivät välttämättä selviä...

... mutta riidan sillä voi ratkaista. Jokainen uskoo mihin itse uskoo ja kun valtaosaa asioista ei voida kiistattomasti todistaa, on moni riita tavallaan täysin turhanpäiväinen. Sen sijaan keskustelulla voitaisiin hakea uusia näkökulmia ja mikä hienointa tiedon kanssa, jaettu tieto ei ole keneltäkään pois vaan keskustelun molemmat osapuolet rikastuvat saamansa uuden tiedon verran. Eri asia toki taas onkin onko se tieto oikein vaiko jotain muuta. Siitä oikeellisuudesta voidaan taas keskustella ja lopuksi on jopa mahdollista sopia olla eri mieltä? Ja mikä erikoisinta, ellei jopa ennenkuulumatonta - kaksi ihmistä voivat olla eri mieltä ja silti molemmat voivat olla oikeassa.

Miten se muka voi olla mahdollista, että molemmat ovat oikeassa vaikka ovatkin eri mieltä? Näkökulma ja saatavilla oleva tieto. Jos tutkitaan kummankin osapuolen suunnasta kaikki saatavilla olevat asiat ja niistä tehdään looginen päättely, on mahdollista että molemmat osapuolet ovat oikeassa niihin tietoihin perustuen. Ja samalla kun on mahdollista että molemmat ovat oikeassa tietoihin perustuen, on täysin mahdollista että molemmat ovat asiasta väärässä koska se kriittinen tieto puuttuu molemmilta. Siksi onkin niin tärkeää, että tietoa jaetaan vapaasti kaikkien kesken - kasaamalla KAIKKI palapelin palat on mahdollista saada oikea kuva. Mahdollista, mutta ei varmaa, se palapeli pitäisi vielä saada kasaan oikealla tavalla.

Lopuksi esitänkin pyynnön ihan jokaiselle asioista keskusteleville - keskustelua ei tarvitse voittaa, sen tarkoitus on tuoda esille mahdollisesti uusia näkökulmia aiheeseen ja ehkä joku kaunis päivä löytyisi se totuus kaikkien niiden valheiden alta. Todisteiden vahvistaminen ei aina ole mahdollista eikä kaikki kumoavat todisteet välttämättä pidä paikkaansa. Maailma on kovin monitahoinen ja kummallinen paikka emmekä tule koskaan kaikkea selvittämään. Mutta mitä voimme tehdä, on osoittaa ne valheet jotka kahlitsevat meidät ja niistä irtauduttuamme voimme kasata jotain ihan muuta kuin tämä nykyinen sekasotku. Ai niin, se pyyntö... riita poikki ja voita väliin? Jokainen erehtyy joskus...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti