Teorioita mielestä

Mitä tähän mennessä onkaan tullut kirjoitettua

(Historian muisteloita koko kappale, skippaa seuraavaan jos siltä tuntuu)
Pian vuosi on kirjoitettu eri aiheista, mutta eri teorioita ihmisen käyttäytymisen selitykseksi on kertynyt useammankin sivun verran jo tekstiä tässäkin Funtsittavien muodossa. Koska välillä on hyvä kerrata vanhoja, kaivelen muutaman artikkelin vanhaa pohjalle ennen kuin siirrytään taas hieman syvemmälle. Aina oppii ja joskus kertaamalla huomaa jotain uutta...

Kommunikoinnin vaikeuksista olisi ehkä hyvä aloittaa. Arkipäiväinen asia joka jää usein pienelle huomiolle, mutta vaikuttaa (ja vaikeuttaa) elämään melkoisesti. Kuka sanoi, ei mitä sanottiin ohjaa myös vahvasti kommunikoinnin suuntaa nykypäivänä. Vastuuta vaan ei kukaan halua kantaa niin sanomisistaan kuin teoistaan. Mutta tämä on vain pintaa, jotain joka näkyy ulospäin. Alta täytyy löytyä paljon enemmän...

Tietoisen ja automaattisen ajattelun eroja ja skeemoja on jo hieman raapaistu ja niihin vaikuttavia asioita, kuten tarinoita, on myös kolisteltu. Mahdollisesti hieman syvemmältä taasen löytyy oikeuden taju joka vaikuttaisi olevan synnynnäinen asia. Kun taas isommassa kuvassa, kaikki nämä palapelin palat ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Liikaa osia vielä toki uupuu että saisi edes auttavan kuvan kokonaisuudesta. Joten kaadetaan lisää palasia pöydälle...


Kaikki vaikuttaa kaikkeen automaattisessa reaktiossa

Vaikka kaikki vaikuttaakin kaikkeen, joudutaan "hieman" rajaamaan käsiteltäviä asioita kun puhutaan mielen tavasta prosessoida asioita. Uskomus < - > persoona < - > arvot < - > havaitseminen... Kaikki nämä neljä osaa vaikuttavat toisiinsa, kun ihminen (puoli)automaattisesti maailmaansa tulkitsee ja siinä toimii. Ihminen on kuitenkin onneksi siitä hieno olento, että hän kykenee ainakin osittain ohittamaan aikaisemman ohjelmointinsa ja tutkiskelemaan asioita kriittisemmin. Mutta ensireaktioon on jo se automaattinen osa tehnyt oman jälkensä, minkä pohjalta asiaa sitten aletaan tulkitsemaan tarkemmin.

Näiden kaikkien neljän summasta luodut skeemat kaikista asioista maailmassa auttaa ihmistä tekemään nopeita päätöksiä ja hyvin pitkälle oikeastaan edes toimimaan tavallisessa elämässä. Jos tuolille istumista tai kenkien jalkaan laittoa joutuisi pähkäilemään samalla tavalla kuin vaikeinta ristisanatehtävää, ei elämisestä meinaisi oikeen tulla mitään. Samalla kun saavutamme nopeutta toimintaamme, vaihdamme siinä samalla tarkkuutta ja huomiota pois siitä mitä olemme tekemässä. Pienikin odottamaton lipsahdus ja olemme lattialla istumassa kengät väärissä jaloissa.

Mitä vähemmän siis kiinnitämme huomiota toimiimme, sitä automatisoidummaksi ne muuttuvat. Joissain asioissa tämä on tietysti suurikin etu, koska muuten ei esimerkiksi instrumentin soittamisesta tulisi mitään. Automaatio on siis hyvä asia tietyissä tilanteissa, kun taas toisissa tapauksissa se aiheuttaa jopa välitöntä vaaraa kaikille asianosaisille. Muuttaakseen jotain ongelmallista automaattista reaktiota, on se reaktio ensin huomattava. Syiden selvittäminen onkin sitten astetta vaativampaa, muutoksen saavuttamisesta puhumattakaan.


Kuis se nyt noin?

Otetaan esimerkki: hiivit jääkaapilta keskellä yötä kakkulautanen kädessä kohti ruokapöytää. Jokin liike ulkona ikkunasta nähtynä häiräännyttää huomiosi ja kakkulautanen kakkuineen lävähtää lattialle. "Voi perk...", ehdit jo sanoa, muistaen kuitenkin samalla ettet oikeastaan saisi syödä sitä kakkua näin keskellä yötä. Osaat jo kuvitella puolisosi saarnan joko aamusta tai jos makuuhuoneesta kuuluu jo nyt ääniä, valmistaudut taisteluun puolustaaksesi kunniaasi kermakakku pitkin keittiö lattiaa. Kuis meni, noin niinku omasta mielestä?

Tarinassa on oikeastaan kaksi opetusta. Ensimmäisenä on automaattisen reaktio, eli lähes välitön kiroilu heti kun jokin meni pieleen. Siihen on helppo kiinnittää huomiota ja riittävän usein toistettuna on moinen tapa uudelleenopittavissa. Ei tietenkään suuri ja maailmaamullistava asia, mutta osoittaa mitä kaikkea me automaattisesti teemmekään ennen kuin ensimmäistäkään tietoista ajatteluntapaista asiaa on tapahtunut. Ja se toinen asia on tarinan voima: on hyvin todennäköistä että muistat tunneladatun kertomuksen vielä huomennakin. Kun muistat tarinan, saatat yhdistää sen ajatukseen miettiä omia automaattisia reaktioita.

Teoria "Uskomus < - > persoona < - > arvot < - > havaitseminen" on aika kaukaa haettua annettuun esimerkkiin nähden. Jostain on kuitenkin aloitettava ja samalla mukaan saatiin hieman kotiinviemistäkin. Jokaisella on lähes varmasti tapoja, joista haluaisi päästä eroon. Tavan huomaaminen on ensimmäinen askel matkalla muuttamaan sitä tapaa. Joskus pienikin korjaus jo riittää, mutta laajemmissa asioissa saatetaan uskomuksia ja arvoja joutua muokkaamaan rankalla kädellä. Nämä taas muokkaavat havaintojasi maailmasta ja yhdessä voivat vaikuttaa persoonaasi. Kun seuraavan kerran käytät varpaitasi huonekalujen löytämiseen pimeässä, muista kakkutarina ensin ja kiroa vasta sitten.