Yksipuoluejärjestelmä

Kollektivismin ehkäisyyn

"Kollektivismi on yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyslähtöisyyttä ja yhteisön korostamista yksilön kustannuksella. Kollektivismi on individualismin eli yksilökeskeisyyden vastakohta, ja näiden yhdistelmä on organisaatio." - Wikipedia. No mitä pahaa muka siinä on, jos yhteisö puhaltaisi yhteen hiileen omaa etuaan ajatellen? Riippuen keneltä tätä kysytään, vaihtelevat vastaukset melkoisesti. Perinteiset "pahat" kollektivismit, kuten sosialismi ja kommunismi, pitää tietenkin yhdistää yhteistyöhön, koska kaikki hyvät länsimaalaiset tietävät niiden olevan syyllisiä kaikkeen kurjuuteen. Individualismi on ainut hyvä asia ja tämä "organisaatio" eli yleensä hierarkinen yhteisö on se luonnollinen tapa ihmisille. Juutottakai, kenenkäs mukaan?

No ainakin Hayek ja Lippmann tietävät kertoa kuinka pahaa kollektivismi on ja kuinka individualismi eli yksilökeskeisyys on sitä oikeaa vapautta. Sitä uusvapautta, eli ainoaa oikeaa tapaa hoitaa maailman asioita, kertoo heidän iki-ihana MPS... eli siis samaa jengiä kuin Popper, jonka mestariteos "Open Society and Its Enemies" kantaa samaa nimeä kuin, noh, kaikkihan sen tietää. Tämä ei-niin-yhteistä hyvää edustava porukka siis avoimesti kertoo, kuinka yhteistyö ja yhteisöllisyys ei toimi muutoin kuin oikein ohjattuna, aiheuttaen pelkästään ideologiana uskomatonta tuhoa. Mutta nykyinen yksipuoluejärjestelmä ei ollut itsestäänselvyys vielä vuosisadan alussa ennen näitä suuria ajattelijoita.

1900-luvun alussa vallassa oli vielä ajatus, että helpoin tapa hallita massoja on yhtenäistää kaikkien tiedot median ja koulutuksen avulla. Tällä saavutettiinkin toki suuria, eli kaksi maailmansotaa. Mutta sodat liian lähellä kotia on huonoa bisnestä, joten pian toisen maailmansodan jälkeen perustettu MPS lähti ratkaisemaan tätä kollektivismin ongelmaa. Miten siis luoda järjestelmä, joka on yhtä helposti ohjattavissa kollektiivisesti medialla ja koulutuksella, mutta silti kyettävä jakamaan riittävän pieniin osiin etteivät ihmiset tajuaisi että siinä joukossa on oikeasti voimaa enemmän kuin muutamalla herralla korkealla pallillaan. Kilpailu oli ratkaisun ydin - reilussa kilpailussa kun voi hävitä, mutta ennalta sovittua ei.


Yksipuoluejärjestelmää pukkaa

Jo pelkkä ajatus siitä, että puolueissa ei ole eroa loukkaa valtaosaa ihmisistä syvältä - kyllähän se MINUN puolue on erilainen ja ajaa kansan (siis juuri MINUN) asiaa. Eli esimerkiksi kun niitä urkintalakeja äänestettiin Suomessa voimaan, ihan kaikki olivat niiden puolella koska yhteistä vihollista, terrorismia, vastaan tarvittiin järeämpiä aseita. Ja sitten pian huomattiin että väärinajattelu on terrorismia, johon olikin sitten jo laki valmiina. Ihanan kollektiivisia päätöksiä kun on kyse isoista asioista? Talouttakin ollaan hoidettu samalla tyylillä, oli sitten vasemmisto tai oikeisto vallassa: valtion omaisuutta myydään pilkkahinnalla kavereille, kustannukset nousevat samalla kun palvelut heikentyvät ja lisää aseita armeijalle on ostettava aina kun mahdollista. Mutta miten tämä on mahdollista?

Yhdistämällä ihmisen luontainen yhteisöllisyys ja yhteistyö kilpailuun ja hierarkioihin. Eli koko homma toimii tälleen: muutama taho sielä hierarkian ylimmällä tasolla tahtoo saada koko kansan tanssimaan oman pillinsä mukaan. Tarvitaan siis ihmisiä puhaltamaan yhteen hiileen mutta ei missään tapauksessa ylimpiä tasoja vastaan, eli jaetaan kansa hallittavan kokoisiin lohkoihin. Tuetaan siis haluttuja organisaatioita jotka muodostavat "oikeat" puolueet. Nämä puolueet sitten levittäytyvät omille alueilleen, mihin kansa osaa sitten median ohjauksella tarttua sen mukaan mihin ryhmään tuntee kuuluvansa. Puolueiden välillä pidetään yllä jatkuvaa kilpailua ja mahdollisimman suuria jännitteitä, ettei kenellekään tule mieleen kaveerata väärän porukan kanssa.

Sieltä ylhäältä sitten annetaan suuret suuntaviivat, joita nämä puolueet omia ja kavereidensa etua ajatellen pyrkivät toteuttamaan. "Konsensus"-politiikka, jota Suomessa osataan hoitaa todella hyvin, merkitsee siis sitä, että kaikille yhteiset käskyt saadaan heittämällä läpi ja kaikesta muusta tapellaan ja nillitetään 24/7. Tavalliset kansanedustajat eivät edes tarvitse ymmärtää järjestelmän toimintaa, kunhan vaan sitten tiukan paikan tullen painavat sitä oikeaa nappia. Mahdollisimman aidon oloiset edustajat kun pitävät "opposition" illuusiota paremmin yllä kuin teeskentelevät puhuvat päät. Mutta kyllä juuri se sinun edustajasi on aito ja oikea valinta korjaamaan kaikki havaitsemasi ongelmat, aivan kuin on käynyt jo vuosisadan... Kun seuraavan kerran kuulet jonkun edustajan antavan "aivan mahtavan ja voimakkaan" puheen, kysy itseltäsi "mutta mitä sitte?". Koneisto on rakennettu alusta loppuun suojelemaan itseään kaikilta sitä uhkaavilta tahoilta.


Yksilön vai yhteisön etu?

Kollektivismissä yhteisön etu ajaa siis yksilön edun edelle, mutta yksilöhän kuuluu myös yhteisöön? Tässä tullaankin tähän järjestelmän ongelmaan - poliitikot puhuvat aina ajavansa kaikkien etua, mutta joidenkin pitää yhteisen edun vuoksi uhrata enemmän muiden hyväksi. Mutta miten se on yhteisön etu jos osa kärsii muiden kustannuksella, kun niistä yksilöistä se yhteisö kuitenkin muodostuu? Selitykseksi annetaan termejä kuten "yhdenvertaisuus", joka mukamas on ihmisoikeus, eli kaikkien on se hyväksyttävä että osalta ottamalla ja muille antamalla voidaan saada aikaiseksi kaikkien etu.

Suomen perustuslain mukaan: "1 § Valtiosääntö - Suomi on täysivaltainen tasavalta." eli kaikilla on yhtä paljon valtaa. Yksi ei siis voi ottaa toiselta valtaa koska silloin se ei ole enää tasavalta. Huomannet "ongelman" mikä on periaatteen ja käytännön eroavaisuus? Tarkasti ajan kanssa muodostuneet hierarkiat ovat muodostaneet terävän kolmion valtahierarkiaamme ja mitä alemmaksi mennään, sitä vähemmän valtaa ihmisellä on. Alimmalla tasolla, eli äänestäjä, on valtaa valita kuka puhuva pää mielestäsi ansaitsee paikan ylemmältä portaalta. Sillä puhuvan pään tasolla ei kuitenkaan vielä olla vallassa, ainoastaan sirkuksen näkyvänä osana kansan edessä esiintymässä.

Mutta tämä on kuulemma jokaisen yksilön etu kun annetaan valta hierarkiassa ylöspäin. Eivät nämä MPS:n suuret ajattelijat sinällään mitään uutta keksineet, vaan antoivat oikeille vallanpitäjille keinot säilyttää illuusion vapaudesta, jonka ihmiskunta luuli saavuttaneensa "demokratiaan" siirtyessään. Sama yksipuoluejärjestelmä on vallassa lähes kaikkialla lännessä, ainoastaan se vallan jakautuminen vaihtelee siinä kenen ylintä käskyä noudatetaan. Pelkän ongelman osoittaminen ei tosin riitä - asialle tarttis tehdä jotain. Kieltäytyminen osallistumisesta on nähdäkseni ensimmäinen askel, siitä eteenpäin tie onkin suurelta osin kartoittamaton. Mutta tästä voi lähteä etsimään suuntaa...?