Vuosisata propagandaa

Joko oltaisiin opittu?

Pian tulee sata vuotta täyteen siitä, kun Edward Bernays kirjoitti kirjansa ”Propaganda”. Jo ensimmäisellä sivulla hän vääntää rautalangasta sen, kuinka ihmismassoja todellisuudessa hallitaan ja ohjataan - propagandalla. Näkymätön käsi lääppii massoja juuri haluamaansa suuntaan, mutta se näkymätön käsi ei ole läheskään sama, kuin se maaginen näkymätön käsi joka pitää kapitalismin ruodussa taloustieteilijöiden mukaan oikein on. Ei, tämä propagandan näkymätön käsi on se valtava koneisto, joka pyörittää yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla ja kansa vaatii lisää, sen sijaan että edes hetkeksi pysähtyisi miettimään ajaakohan se kaikista varakkain sakki oikeasti sen tavan tallaajan etua, vaiko vaan omaansa. Koneisto on täysin tietoinen ja tarkoituksenmukainen viestinnässään, mutta johtuen ihmisten erilaisuudesta, se ei kykene kaikkien mielipidettä muokkaamaan haluamallaan tavalla. Mutta ei sen tarvitsekaan, koska meillä on ”demokratia” joka saa oikeutuksensa enemmistön yleisestä mielipiteestä ja sitä laumaa voidaan propagandalla ohjata mennen tullen ja palatessa.

Voisi tosin kuvitella, että ihmiskunta olisi valveutunut tähän näkymättömään voimaan kun siitä ollaan pian se sata vuotta kirjoitettu? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, asiasta on kirjoitettu vielä paljon pitempäänkin, mutta ennen Bernayssin aivotuksia, tätä näkymätöntä voimaa joka paimentaa kansaa pidettiin enemmänkin negatiivisena asiana, koska se kykeni vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen demokraattisessa järjestelmässä, vaikka koko demokratian idea on täysin päinvastainen: yleinen mielipide ohjaa hallintoa, ei niin että hallinto ohjaa yleistä mielipidettä. Tämä kriittinen ero on nykypäivänä unohtunut aivan täysin ja sen sijaan että kansalle annettaisiin lisää ääntä ja sitä kautta valtaa, kaikkialla maailmassa kehitys on täysin päinvastainen. Keksitään ties mitä vihapuhelakeja, luodaan järjestelmiä jotka valvovat kaikkea sanottua ja rangaistaan välittömästi niitä, jotka uskaltavat siitäkin huolimatta kertoa oman näkemyksensä julki. Sen kauemmaksi demokratiasta tai demokraattisesta järjestelmästä ei voida enää paljoa päästä, mutta se sama yleistä mielipidettä ohjaava näkymätön käsi on helposti onnistunut myymään tämän ”uuden” idean demokratiasta koko kansalle. Ja kaikki sitä uhmaavat ovat pahoja syntisiä hulluja salaliittoteoreetikoita, siitäkin huolimatta että asiasta on vuosisatoja kirjoitettu ja Bernays väänsi sen rautalangasta aikoinaan.

Eipä siinä, kollektiivinen tieto vallanpitäjien suorittamasta manipuloinnista kuin siitä, miten sen voisi lopettaa kuin seinään on jo vuosisatoja vanhaa. Ihmisten tottelevaisuus vallanpitäjien käskyihin ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, mutta voisi tosiaan luulla että näin informaation aikakautena kun ne sadat hyllymetrin alan kirjallisuutta ovat lähes kaikkien saatavilla, näkisimme edes hieman enemmän organisoitunutta vastarintaa sille yleistä mielipidettä orjanaan pitävälle koneistolle? Onhan niitä toki pienessä mittakaavassa vaikka ja kuinka paljon, siis ihmisiä jotka tästä puhuvat ja kirjoittavat, mutta kuten kaikessa propagandassa, jos sitä viestiä ei saada suuresti näkyviin, sen vaikutus on lähes mitätön. Kyllä, yhtä kerralla ihmisiä herää tähän suureen kusetukseen mutta se häviävän pieni vähemmistö ei isossa kuvassa ainakaan vielä saa mitään lommoa aikaiseksi koneistolle. Itse näen ehkäpä suurimpana ongelmana tälle sen, että niin suuri osa ”heränneistä” kyllä kovasti puhuu tajuavansa tämän manipuloinnin mutta ehdottaa korjaukseksi tukea sitä koneistoa kannustamalla muitakin sitä oikeuttamaan. Historiasta jos oltaisiin opittu niin tiedettäisiin, ettei se niin toimi. Mutta kukin tavallaan, tietysti.


Kettu kuittaa

Loikataampa sitten sata vuotta eteenpäin noista Bernayssin ajoista nykypäivään ja siihen, miten meillä täällä Suomessa asiat hoidetaan. Jo aikaisemmin raapustelin ja nauhoitin edellisestä vastaan tulleesta ”tunnustuksesta” kuinka kansaamme manipuloidaan, eli ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena”. Hiljattain tuli vastaan siihen samaan jatkumoon näissä käyttäytymistieteellisissä projekteissa: härpäke nimeltään ”Kettu”, eli ”käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa”, joka päättyy vuoden 2022 lopussa. Jos sinne asti selvitään ja se tutkimus saadaan julkiseksi, raapustetaan siitä sitten uudelleen loppuraportin lukemisen jälkeen. Mutta onhan sielä jo nyt paljon hienoa materiaalia valmiina kaikkien ihailtavaksi. Jälleen on siis koottu pieni ryhmä asiantuntijoita eri aloilta kehittämään ja kokeilemaan erilaisia strategioita siihen, kuinka kansalle syötetään lääketeollisuuden paskaa isolla lusikalla väkisin ja kuinka kansa syö sen hymyssä suin, täysin omasta turvallisuudesta ja terveydestä välittämättä. Miksi ihmeessä kansa niin tekisi?! Koska se kaikki tehdään ”yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun sekä rakkaimpiesi turvallisuuden vuoksi!” Ja kaikki jotka puhuvat asiasta vastaan, ovat pahoja vääräuskoisia.

Tarkoituksena näillä projekteilla on, heidän omien sanojensa mukaan: ”suostutteluun, jonka avulla pyritään vaikututtamaan kansalaisten asenteisiin ja uskomuksiin, sosiaalisen kontekstin merkitystä korostaviin toimenpiteisiin ja suoriin ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaviin toimiin”. Eli pyritään kaikkiin niihin toimiin, joilla valta kertoo kansalle kuinka toimia, ei niinkuin pitäisi eli kansa kertoo vallalle kuinka toimia. Koska kaikessa ajatellaan aina kansan parasta, ”Turvallisuuden tunnetta edistää erityisesti mahdollisuus toimia itse aktiivisesti oman tilanteensa hyväksi. Tätä käyttäytymisilmiötä kannattaisi jatkossa hyödyntää paremmin osana rajoitustoimien kokonaisuutta. Epävarmuutta poistavat parhaiten selkeät, yksinkertaiset viestit, ohjeet ja säännöt, jotka eivät jätä tulkinnan varaa.” Eli suomeksi, kansan tunnetta asiasta tulee manipuloida, toimilla ei tarvitse olla käytännössä mitään hyötyä (kuten ei olekaan, paljon haittaa tosin) kunhan asia vaan saadaan myytyä kansalle selkeästi. Odottelen innolla loppuraporttia…

Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, saadaan aikaiseksi runsaasti tämmöisiä ”hyvien tolkun ihmisten” tekemiä projekteja jotka ovat tarkemmin tarkasteltuna kuin suoraan jonkun dystooppisen elokuvan käsikirjoituksesta. Varmasti siellä mukana on myös psyko- ja sosiopaatteja, jotka nauttivat siitä vallasta joka heille sallitaan manipuloida muita ihmisiä, mutta veikkaisin suuren osan tähän osallistuvia olevan ihan ”tavan kansaan” kuuluvaa akateemista (aivopestyä) porukkaa. Päälle vielä narsistiset johtajat, joilla ei ole pienintäkään tunnontuskaa vaikka tapattaa oma kansa kunhan itse näyttää siinä hyvältä niin lopputulos onkin taattu: helvetti maan päällä ja kansa hurraa sille. Sen sijaan että näitä asioita pyrittäisiin korjaamaan, kehitetään kaikenmoisia digi-ID:tä joihin voidaan tallentaa kansalaisten tottelevaisuuspisteet tulevia leirityksiä varten. Mutta eiväthän ne niin tekisi, taas?


Jatkuvaa mielipiteenmuokkausta

Hiljattain esiin nousi jälleen 2020 alunperin julkaistu WEF:n 110.000 ihmisen vapaaehtoinen informaatiosoturijengikin, kun he hehkuttelivat sitä kuinka hyvin he kykenevät hallitsemaan julkista narratiivia. Suuret massat itseään hyvänä pitäviä ihmisiä jahtaavat vääräuskoisia ilmiantaen ja hyökäten joukolla heidän kimppuunsa. Julkista tietoa, tietenkin, mutta jostain syystä media on asiasta hiljaa kuin kusi sukassa. Miksi? Omertàn laki, tietenkin - vallanpitäjien piireissä ei hiiskuta kuka perseilee mitäkin ja missä, koska kuulemma ennen oli paremmin kun ei ollut kännykameroita paljastamassa kaikkea sekoilua. Koko länsimainen propaganda perustuu yhteen perusideaan: iskekää tunteisiin. Viha, pelko, ihastus ja palvonta ovat kaikki kelvollisia asioita ja kun mukaan otetaan psykologit käyttäytymistieteineen avuksi, saadaan puhtaasti tunteella reagoiva enemmistö. Miksi tunteella, voitaisiin kysyä? Koska silloin ei järki pääse sekaantumaan mielipiteeseen.

Bernays puhui kirjassaan ”uudesta propagandasta”, eli uudesta normaalista, missä pieni joukko ihmisiä manipuloi lähes rajattomilla resursseillaan yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla. Manipuloinnin keinot kehittyvät jatkuvasti ja vapaaehtoisia koekaniineja on television edes miljoonittain paikasta riippumatta. Valtiot käyttävät veronmaksajilta varastamaansa rahaa tutkimuksiin siitä, kuinka kansa saadaan tottelevaisemmaksi. ”Filantroopit” upottavat organisaatioidensa kautta miljardeja eri maiden viestintään ja ajamaan haluamiansa agendoja. Kaikki tämä on täysin julkista ja tunnustettua asiaa, he jopa kerskailevat saavutuksillaan, mutta enemmistö ihmisistä ei tiedä, välitä ja/tai ymmärrä kuinka heidän omat mielipiteensä ja ajatuksensa oikein muodostuvat - eli ylhäältä alas syötetyn tarinan mukaan. Mutta silti niin moni kokee tämän olevan demokratiaa…

Kun siis tiedetään, että ihmisiä manipuloidaan 24/7 harvojen toimesta ja ne harvat pystytään osoittamaan ainakin niin, että ne käytännön työtä tekevät ihmiset voitaisiin laittaa vastuuseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan, voitaisiinkin kysyä että miksi mitään ei tehdä? Yksinkertainen selitys olisi tietenkin se, että ne samat manipuloivat tahot pitävät huolen myös siitä, ettei mitään vastarintaa pysty muodostumaan koska se yleinen mielipide on niin vahva voima yhteiskunnassa. Kukaan, joka haluaa pitää minkäänlaista ”korkeaa” asemaa yhteiskunnassa ei tule koskaan nousemaan vastaan sitä koneistoa, joka hänet on sinne korkeaan asemaan nostanut - ei kukaan. Kansa pidetään jatkuvasti tunteiden vallassa ja ikävä kyllä myös tähän kusetukseen havahtuneet reagoivat suureen osaan tästä dystopiasta tunteella. Se tunne on usein pelko, aivan kuten ne ”lampaat” tuntevat, mutta se mitä pelätään on ihan jotain muuta. Pelätään niin maailmanloppua kuin tyranniaa tai mitä tahansa, samalla unohtaen sen asian millä tämä kaikki perseily loppuisi: kun kukaan ei enää tottele, edes sitä käskyä että ”pelätkää (jotain)” ja ihmiset eläisivät vaan omaa ja mahdollisimman onnellista elämäänsä, se nykyinen valta menettäisi otteensa kansasta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti kaataa se valta voimakeinoin, mutta silloin tarvitaan suurempi voima kuin vallalla on. Historiasta voitaisiin oppia paljon keinoja kampittaa tyrannia ja lopulta kaataa se, mutta kun ei tiedä asuvansa tyranniassa, ei sitä oikein tiedä vastustaa.