Ongelmanratkaisua

On usein kohtuullisen helppoa…

… osoittaa jokin ongelma. Vaikka tästä asiasta olen tavallaan jo yhden kerran kirjoittanutkin aikaisemmin (tässä), on selvää ettei se ole itsellenikään vielä kirkastunut se ajatus mistä on oikein loppuviimein kysymys. Kun jokin asia nostaa itsensä uudelleen ja uudelleen esiin, osoittaa se ainakin oman näkemykseni mukaan sitä, että kyseessä on jokin oppi jonka minun tulisi sisäistää tässä elämässä. Oletko itse huomannut ongelmia tai asioita, jotka tuntuvat toistuvan tahtomattasi elämässäsi, mutta ennen kuin kykenet juurisyyn asiasta ratkaisemaan, se sama naula löytyy kengänpohjasta niin monta kertaa kuin sille on tarve? Onneksi siihen on olemassa ratkaisu, johon nyt perehdytään. Mutta kuten aina, ongelman ratkaisemiseksi se täytyy ensin huomata ja tunnistaa oikein.

Jonkin ongelman osoittaminen on usein kohtuullisen helppoa. Ongelma, josta itse jälleen kerran polkaisin sen naulan jalanpohjaan, on tämä aina aika-ajoin täyteen paloon leimahtava keskinäinen riitely ”skenessä”, eli globalismin ihanuuteen havahtuneiden vastavoimien sisällä tapahtuva päiden yhteenhakkaus. Mitä pitempään asiaa on seurannut ja pikkuhiljaa uskaltautunut jopa kevyeen kanssakäymiseen muutaman tahon kanssa, sitä enemmän aihe tuntuu hiertävän itseäni. Helpoin ratkaisuhan tässä olisi ”not my monkeys, not my circus”, eli asiahan ei millään tavalla minulle kuulu, joten mitä sitten. Mutta koska se taas jälleen kerran osuu tahoihin, joita on tullut jo hyvän aikaa seurattua ja välillä jopa oltua yhteydessä, ehkäpä se sirkuksen musiikki kuuluu liian kovaa että sille pitäisi jotain tehdä. Ei nyt kuitenkaan mainita ketään nimillä, mutta asianosaiset tunnistavat varmasti itsensä välittömästi ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tunkevat myöhemmistä huomioista lisää herneitä nenäänsä tämän tekstin luettuaan.

Pienpuolueiden keskinäiset riidathan ovat arkipäivää olleet jo pitkään (asia, joka oltaisiin voitu ratkaista ajat sitten: unohdetaan ne puolueet) ja niistä kahden ”suuren” kamppailua on tässä nyt seurattu viime vaaleista lähtien. Useampiakin ongelmia voitaisiin jo nyt osoittaa, niin ryhmittymien toimintatavoissa kuin henkilöiden yksittäisissä toimissa. Koska lähes jokaisella on tapana ottaa itseensä kaikki kritiikki sillä kaikista pahimmalla tavalla eli ymmärtämällä asia tahallaan väärin, useampikin ongelma voidaan osoittaa tiettyjen tahojen kahdenkeskisiin nokitteluihin. Ja mitä useampi osallistuu asiaan sekaantumiseen millään tavalla, sitä laajemmalle se palo leviää ja kuten aina, siltojenpolttotalkoot on saatu taas käyntiin. Yksittäisten ongelmien osoittaminen on siis se helppo osuus tässäkin asiassa. Ne on taas ne samat jantterit asialla, prkle.


Kun taas jo runsaasti haasteellisempaa on…

… on sen ongelman osoittamisen sijaan selvittää, mistä se ongelma oikein johtuu. Mitkä ovat ne syyt ja seuraamukset, joidenka ansiosta ollaan taas kerran päädytty tukkanuottasille? Ulkopuolelta katsottaessa syiden havaitseminen, osoittaminen ja ennen kaikkea tunnistaminen onkin usein todella helppoa. Niin helppoa itse asiassa, että syyt voidaan sälyttää aivan täysin tiettyjen tahojen niskaan ja julistaa se oma näkemys ainoaksi oikeaksi totuudeksi! Mitäs veikkaat, kuinka lähelle totuutta silleen oikeasti pääsee kun katsoo jonkun striimin, lukee pienen tekstinpätkän tai onnistuu kysymään muutaman kysymyksen joihin saa sitten vastaukset, jotka peilaavat täysin sitä asennetta joilla kysymykset esitettiin? Ihan satavarmasti omalta osalta kaikki meni ihan nappiin ja syy on kaikissa muissa, tyhmä!

Koska olemme kaikki muodostaneet kaikista muista ihmisistä kuvan omassa päässämme, sen sijaan että oikeasti tuntisimme toisiamme, on todella helppoa lätkäistä siihen valmiiseen karikatyyriin uusia ominaisuuksia ja mielipiteitä, että se oma maailmankuva pysyy kokonaisena. Kun olemme päättäneet jonkin toimijan olevan ”paha”, kaikki asiat voidaan tulkita niiden lasien läpi katsottuna ja käyttää todisteensa sitä tahoa vastaan. Yhdenkään yksittäisen tahon syyttäminen moisesta on kuitenkin pahasti harhaanjohtavaa, koska me kaikki tuomitsemme muita ihmisiä sen perusteella, kuin olemme saaneet heistä kuvan. Ja sen kuvan muodostumiseen on vaikuttanut helvetin paljon enemmän omat asenteemme, kuin mitä se toinen on oikeasti koskaan sanonut tai tehnyt. Paitsi niiden muutaman tyypin kohdalla, jotka tekevät taas asian puhtaasti pahantahtoisuuttaan ja mahtavat olla jotain maksettuja hajottajia, prkle!

Juurisyiden selvittämiseen kun tarvittaisiin huomattavasti enemmän aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea keskusteluja. Nykyisessä ilmapiirissä ensireaktio mihin tahansa omasta näkemyksestä poikkeavaan kun vaan tuppaa olevaan ”helvetin kusipää mulkku, katso edes kerran vielä pikkusen vinoon niin mä laitan sut estoon!” Vastareaktiona siihen tietenkin on se, että siinähän se todiste tuli että se toinen olikin syyllinen kaikkeen mitä itse oli jo sen toisen suuhun laittanut, eli hyvä että laittoi estoon koska enhän mä voi tuommoisten kanssa olla missään tekemisissä enää, prkle! Joidenkin mielestä asioiden tuominen julki ja niistä maailman tappiin asti puhuminen kaikilla mahdollisilla alustoilla on ratkaisu jäihin keskinäisiin riitoihin. Etenkin niin, että syytetyn penkillä olevaa ei kuulla, vaan todisteena annetaan se yksi lause jostain striimistä tai postauksesta, joka asiasta irrotettuna todistaa sen toisen palvovan pahan voimia ja olevan ihan kauhia ihminen muutenkin. Julkinen debatti kahden riidoissa olevan välillä tosin ei taida liioin asiaa korjata, mutta kamoon hei, kansa kaipaa viihdettä ja mikä sen parempaa myöhäisillan viihdettä kun kaksi tahoa repimässä toistensa kurkkuja auki ja sen jälkeen molempien fanilaumat laajentamassa riitaa kaikkialle?! Mutta siis pliis, tehkää niistä riidoista semmoisia lyhyitä koostevideoita - kukaan ei jaksa niitä viiden tunnin striimejä katsoa ja analysoida mitä kaikkea meni pieleen jo ennen kuin siihen riitaan päädyttiin.


Mutta lähes mahdotonta on…

… ratkaista niitä ongelmia, koska suuri osa ihmisten välisistä riidoista johtuu meissä jokaisessa itsessään piilevissä syissä. Sitä ei tietenkään kukaan halua kuulla, että ehkä se vika oli itsessä, eikö? Kritiikin ottaminen ja antaminen ovat taitolajeja, joiden harjoitteluun annetaan kovin vähän mahdollisuuksia, minkä vuoksi sitä sanan säilää tuleekin helposti heiluteltua kovin ajattelemattomasti. Kuten jo alussa mainitsin, samat ongelmat tuppaavat toistumaan elämässä, mikä pitäisi ottaa huomiovalona itselle että tässä on nyt se jokin iso juttu joka minun itse täytyy ratkaista. Siitä vielä useampi askel eteenpäin olisi huomata, että ennen kuin kykenee itse oman haavansa parantamaan, sitä saattaa siinä matkalla aiheuttaa muille samanlaisia vammoja koska on varsin tietoinen siitä, kuinka juuri samalla tavalla triggeröityviä ihmisiä voi entisestään ärsyttää - koska siis itse ärsyyntyisi juuri samasta asiasta.

Eräs läheinen taho kertoi aikoinaan ollessaan tehtaalla työntekijöiden ongelmia ratkova esimies, että johdon mielestä projekti, jolla pyrittiin ratkaisemaan alkoholismista kärsivien työntekijöiden kuntoutusta oli aivan loistava onnistuminen… kun joku reilu kolmannes onnistuttiin pitämään töissä. Tulos tai ulos, kolmannes onnistumisia ihmisten ongelmien ratkomisessa ei ainakaan itselle kuulostanut kovin suurelta onnistumiselta, mutta mitä asiaa on tullut vuosien aikana tutkittua, ehkäpä käsityksemme niistä oikeista ja toimivista ongelmanratkaisukeinoista ihmisten välisissä riidoissa on parhaimmillaankin tuota luokkaa? Ennenvanhaan asiat sentään osattiin ratkaista kunnolla ja usein lopullisesti - puukko, miekka ja pistooli eivät anna alennusta, vaan se ongelma ratkeaa laakista. Ja ei, en missään tapauksessa suosittele paluuta aikaan, jolloin jokainen loukkaus ratkaistiin lopullisesti yhdellä kertaa. Olemmehan sentään sivistyneitä ihmisiä ja kykenemme kommunikoimaan asiat selviksi, eikö niin… EIKÖ NIIN?!

Itse tiedän ainakin kaksi tapaa ratkaista moisia ongelmia, joiden osumatarkkuus on paljon korkeampi kuin se kolmannes. Niin siis onnistuessaan se on paljon korkeampi, mutta onnistumisprosentti on paljon alhaisempi, eli lähes pomminvarmoja ratkaisuja taas luvassa! Ensimmäinen tapa olisi saada ihmiset ratkaisemaan itse omat traumansa - epäoikeudenmukaisesti petetyksi tullut tuppaa tulemaan petetyksi uudelleen ja uudelleen, koska se on se oppi jonka hänen tulisi omaksua kuinka se haava parannetaan. Helppoa, nopeaa ja tehokasta: paranna omat traumasi ensin ja vasta sitten osallistu täysillä voimin taistoon! Toinen hieman helpompi tapa olisi istuttaa ne riitelevät tahot saman pöydän ääreen NVC-”konsultin” kanssa. NonViolent Communication, suomeksi väkivallaton vuorovaikutus, on tehokas tapa ratkaista ihmisten välisiä riitoja, mutta vaatii huomattavaa panostusta jokaiselta asianomaiselta taholta ja yleensä jonkun, joka osaa tämän kyseisen tekniikan. Eikunsiis traumoja parantelemaan ja keskustelemaan! Moneltakos ja kenen kanavalla se oli tänään se striimi, missä se vittuilu jatkuikaan, muistaako joku?