Maksamme omat kahleemme

Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo

Jos saisin suositella kolmea kirjaa, jotka jokaisen pitäisi lukea, sanoisin että ensimmäisenä olisi Étienne de la Boétien ”Discourse on Voluntary Servitude”, toisena olisi John Gatton ”Dumbing us down” (mihin tämä teksti osittain perustuu) ja kolmatta niin merkittävää kirjaa en ole vielä lukenut joten en tiedä mikä se olisi. Ensimmäinen kertoo kuinka tyranneista pääsee eroon ja toinen kertoo miten ne tyrannit ovat pysyneet vallassa näinkin pitkään lähes ongelmitta. Siinä kun entisajan tyrannit joutuivat ostamaan itse ne kahleet ja palkkaamaan vanginvartijat omasta pussistaan, tämä ”länsimainen sivistys” on muuttanut maailmaamme niin radikaalisti, että olemme itse ostamassa omat kahleemme ja maksamme vartijoillemme hyvää liksaa siitä, että rajoittavat meidän elämäämme. Näin äkkiä ajatellen väite on täysin absurdi eli puhdasta höpöhöpöä ja hullua salaliittoteoriaa, mutta jos nuo kaksi ajatusta tulivat ensimmäisenä reaktionasi väitteeseen, onneksi olkoon; kuulit juuri omien kahleidesi kilisevän. Jos se kilinä sai vieläpä nyt osoitettuna sapen kiehumaan, ota muutama herne vielä nenään vedettäväksi päälle, koska tuossa vaiheessa mahtaa se pää olla niin syvällä omassa perseessäsi ettei sitä yhdellä tekstillä ulos saa vedettyä. Kyllä, voit poistua, tämä ei ole sinulle tarkoitettu teksti. Tai ehkäpä se on, juuri sinulle, jos se paskan haju alkaa tuntumaan ikävältä? Et kai sinä itse tahallaan sitä päätäsi sinne ahteeriin tukkinut… ethän?

Sen lisäksi että rahoitamme ne omat kahleemme, me vieläpä oikeutamme ne aina neljän vuoden välein toistuvassa rituaalissa, jossa vannomme antavamme valtamme pois muutamalle taholle, joiden kerrotaan ajavan meidän asiaamme meidän hyväksemme. Sen lisäksi että ne kansan valitsemat tyypit eivät juurikaan valtaa omaa, ei se yhteinen hyvä ole koskaan ihmiskunnan historiassa ollut se valtaa pitävien tahoja motivoiva asia. Mutta kyllä se sillä seuraavalla kerralla korjaantuu, eiks jeh? Itse olen keskittynyt tässä vuosien saatossa median eli propagandan vaikutukseen yhteiskunnan toiminnassa, mutta John Gatto osaa kyllä loistavasti selittää sen ongelman olevan vielä paljon varhaisempaa perua - koulujärjestelmässä. Ei siinä, media pitää sen ”hyvän tolkun ihmisen” ohjelmoinnin ajan tasalla, mutta se syvälle juurtunut ohjelmointi annetaan siellä koulun penkillä. Kun yhteiskunnassa asiat ovat huonosti, ruvetaan asiaa yleensä korjaamaan juuri sieltä koulujärjestelmästä ja poliitikkojen lempiaihe onkin kaataa lisää rahaa ongelman päälle. Mikään määrä rahoitusta ja koulutusta ei tule koskaan nostamaan järjestelmää keskiarvon yläpuolelle, koska keskiarvo lasketaan aina uusiksi ja osa jää sen alle - yleensä noin puolet. Yksittäisiä koululaitoksia ja oppilaita voidaan siis pönkittää ja nostaa muiden yli, mutta keskimääräinen koulu tuottaa edelleenkin valtaosin keskinkertaisia oppilaita jotka osaavat keskinkertaisesti tukea keskinkertaista koneistoamme.

No mutta sillä keskiarvollahan tarkoitetaan PISA-tuloksia, ei vain maan sisäisiä tuloksia, tyhmä! Maan sisällä ongelma on se, että koulut kilpailevat keskenään tuloksista, joiden mukaan koulua ja sen oppilaita arvostetaan. Joissain tapauksissa hyvin suorittaneita kouluja ja oppilaita palkitaan, siinä kun rahoitus katoaa huonosti menestyviltä oppilaitoksilta ja kuka sitä nyt haluaa toimia opettajanakaan koulussa, jonka tulokset jossain kilpailussa ovat todella surkeita? Sen sijaan että pilataan yhden maan koulujärjestelmä keskinäisellä kilpailulla, pilataan kaikkien maiden järjestelmät - paitsi tietysti voittajan, joka saa hymyillä ja taputtaa itseään selkään, että heillä onnistutaan tuottamaan ykkösluokan keskiarvoisia ihmisiä jotka osaavat toistaa ylhäältä annettuja asioita paremmin kuin missään muualla! Alkaako se kaava pikkuhiljaa selviämään miksi asiat ovat menneet vuosikausia aivan johonkin muuhun suuntaan kuin vapaus ja rauha? Tietysti asiat voisivat olla vielä paljon huonomminkin, koska tottelevainen kansa on yleensä hyvin säyseä kansa. Tiedäthän, semmoinen suuri massa joka menee juuri siihen suuntaan kuin paimenkoirat ohjaavat…


Mitä koulussa oikein opetetaan?

#1 Sekaannusta - knoppitietoa asioista jotka eivät liity mitenkään toisiinsa ja jos yhteyksistä kerrotaan, ne kerrotaan juuri halutulla tavalla (kuten vaikkapa miten hiilidioksidi istuu tähän maailmaamme). #2 Kastijakoa - opettaja on auktoriteetti, hän on sinun yläpuolellasi, samoin kuin pappi, pollisi, virkamiehet, poliitikot yms… hierarkia on tärkein ja sinun tehtäväsi on kilpailla asemastasi yhteiskunnassa tai olet yksi luuseri. #3 Välinpitämättömyyttä - älä välitä, kyllä joku muu hoitaa, varmaankin viranomainen tai joku vastaava auktoriteetti. #4 Riippuvuutta muiden mielipiteestä - kymmenen pistettä ja pupukaijanmerkki, katsokaa kuinka pikku-Pertti on paras teistä kaikista eli olkaa kuten hän, ei niinkuin nuo jotkut. #5 Älyllistä riippuvuutta - et sinä osaa sitä tehdä kuitenkaan ellei auktoriteetti kerro ensin kuinka se tehdään, saatikka saako niin edes tehdä. #6 Ehdollista itsetuntoa - sinua rakastetaan, jos täytät ehdot A, B ja C etkä missään tapauksessa ole tehnyt asioita D ja E. #7 Ei piilopaikkoja - isoveli näkee ja kuulee kaiken, sinun tulee se hyväksyä. Miten on, saitko täydet pisteet tärkeimmistä aineista?

Jostain syystä kaikkialla maailmassa haluttiin koulujen opintosuunnitelmat yhtenäistää jokaisen maan sisällä, sen sijaan että saatiin suuri haitari eri tavalla oppineita ihmisiä jotka yhteistyössä kykenivät kattamaan huomattavasti laajemman alueen osaamisellaan. Yhteiseksi hyväksi, eikös? Ne kaikille ”pakolliset” perustaidot, lukeminen (sekä perustiedot kieliopista), kirjoittaminen ja yksinkertainen laskeminen eivät nimittäin vaadi useita vuosia vaan motivaatiosta riippuen joitain kuukausia, jos sitäkään. Koulujärjestelmän nykyinen tehtävä onkin tuottaa kahta arvostettavaa piirrettä: tuottavuutta ja sivistystä. Tuottavuus on ainoa tärkeä asia ihmisen elämässä ja jos et ole tuottelias (lue: veroja maksava) yhteiskunnan jäsen, olet turhanpäiväinen muiden tuottaman kakun syöjä - häpeä! Sivistynyt taas on semmoinen, joka osaa toistaa yhteisesti sovitut (lue: ylhäältä määrätyt) normit ja käyttäytyy niiden mukaan. Sivistynyt ihminen tietää paljon faktoja asioista, joilla ei ole juuri mitään yhteyttä todelliseen maailmaamme, mutta joku helvetin viksu auktoriteetti on kertonut että niin se asia nyt joka tapauksessa on. Itsenäinen ajattelu on sen sijaan se järjestelmän suurin ongelma, minkä vuoksi lapsille opetetaan jo pienestä pitäen mitä se oikeakriittinen ajattelu merkitsee ja kuinka sitä tehdään.

Mikään tästä ei ole kuitenkaan pakon sanelemaa, vaan me itse valitsemme tämän kilpailuun perustuvan hierarkisen mallin, joka aiheuttaa valtavan määrän kärsimystä joka tasolla. Kaikkialla se ei tietenkään vapaaehtoista, mutta suuressa osassa länsimaista maailmaa se oman jälkikasvun lähettäminen sinne aivopesul… kouluun, on tasan tarkkaan oma valinta. Lapsen voi tietysti varustaa jo ennen sinne suden luolaan lähettämistä asioilla, joita hän itse tarvitsee selviytyäkseen, jolloin se virallinen koulu ei kykene niin pahoin sitä lapsen kasvua vahingoittamaan. Tietysti lähes jokainen opettaja on tässä kohtaa jo hakemassa pakastimesta toista hernepussia nenään vedettäväksi, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri että se koko opintosuunnitelma ei ole tarkoitettu luomaan uteliasta ja tiedonjanoista lasta, vaan yhden vapaasti vaihdettavan rattaan koneistoon. Riittävän älykäs tottelemaan käskyjä, mutta riittävän tietämätön ettei tule koskaan kyseenalaistamaan asemaansa. Ja kun se tietämättömyys yhdistetään rikottuun mieleen, saadaankin jotain aivan muuta kuin yksilö.


Irti kahleista

Ne muutamat, jotka eivät istu siihen järjestelmään ovat kuin ne muutamat yksinäiset kukat ja heinänkorret, jotka työntyvät väkisellä sen monikaistaisen moottoritien hiuksenhienoista valuvioista läpi. Järjestelmä haluaa ne leikata pois ja kaataa bitumia päälle, ettei uusia pääsisi kasvamaan ja pilaamaan sitä yhtenäisyyttä jossa jokainen tavallinen ihminen on vain osa tasaista pintaa jota pitkin ne harvat ja valitut saavat sitten kaahata tahtonsa mukaan. Kaikkien niiden kahleiden irti saaminen voi olla koko loppuelämän työ, eikä yhteiskunta siitä ainakaan ole palkintoa antamassa - päinvastoin. Yksilölle itselleen siitä kuitenkin olisi hyötyä, löytää ne kaikki kohdat jotka rajoittavat omaa elämäänsä ja karistaa kaikki ne uskomukset, joita päähän on koneistosta jäänyt. Jos ajatus vapaudesta pelottaa, voi aina jättää joitain kahleita kiinni ja uskoa, että ne ovat kiinni niissä osissa jotka ovat yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Ei siinä, kyllähän modernissa maailmassa on kaikenlaisia hienoja ja hyödyllisiä asioita, mutta vain aniharva on oikeasti vapaa itse valitsemaan mikä on itselle oikein. Varallisuus toki antaa mahdollisuuden karistaa ison osan kahleista heti alkuun, mutta säilyttääkseen sen aseman joutuu itse sitoa niitä kahleita moneen eri paikkaan.

Jotkut taas pohtivat, että miten on mahdollista että meillä hehkutetaan hyvinvointivaltiota kun talous on päin persiitä, peruspalvelut kehitysmaan tasolla, mielenterveysongelmat räjähtämässä käsiin, suomalaiset eivät enää saa lapsia ja koulutuksen taso laskee kuin lehmän häntä. Silti moni pitää Suomea menestyksekkäänä maana, mutta miksi ihmeessä? Missä muualla kansa ottaisi noin kovaa kuivana kakkoseen ja silti menisi kiltisti tukemaan sitä järjestelmää aina kun siihen käsketään? Jos se ei osoita menestyksekästä koulujärjestelmää ja median osaamista niin en tiedä mikä sitten niin tekisi. Valtaosa kansasta pitää hallintoamme maailman parhaana ja koviin aikoihin on vaan kiristettävä vyötä, vaikka ministerin ympäri ei vyötä edes saa enää vedettyä kun sen verran hyvin on tullut eleltyä. Kun kansakunnan suurin murhe on johtajan perseen väärällä tavalla kuvaaminen, täytyvät ne maan asiat olla lähes täydellisiä, eikö totta? Vaikka median valta tämän kaiken mahdollistaakin, se on kuitenkin jokaisen oma valinta pitää niistä kahleistaan kiinni jos on edes kertaalleen törmännyt tietoon, joka on ristiriidassa sen oman illuusion kanssa. Ei ihme, että kaikki virallisesta poikkeava tieto halutaan kieltää: kun ei edes tiedä olevansa kahleissa, miten sitä voisi vastustaa kun se on se ”normaali”?

Kuka tahansa voi kuitenkin oppia keneltä tahansa sen, minkä se toinen osaa. Kun oppi on ”maksullista”, paljon sitä tietoa katoaa ja ne tärkeät asiat ovat vain varakkaiden saavutettavissa. Se ”peruskoulu” tarjoaa vain halutun minimin, joka tarvitaan toimimaan yhteiskunnassa - tottelevaisuus joka tasolla. Jos eristyksen ja ”kouluun lähettämisen” sijaan lapset osallistettaisiin elämän joka vaiheeseen, he voisivat oppia ne aikuisten tavat ja taidot arjessa, eikä niin että pakollisten koulujen jälkeen heidät heitetään mereen ja katsotaan kelluvatko mokomat. Kun pitää itse oppia uimaan ne yhteiskunnan antamat sementtisaappaat jalassa, siinä ei käy hyvin kuin niille, joiden pappabetalar sen muskeliveneen heti lähdössä alle. Sama pätee myös aikuisiin, jolloin jokainen voi itse vaikuttaa siihen mitä ne kanssaihmiset oikein tietävät tästä maailmasta. Kysyminen on yleensä hyvä tapa aloittaa, koska kukaan ei pidä siitä että tullaan vaan väittämään ja kertomaan miten asiat ovat - etenkin jos se kertova taho ei ole virallinen auktoriteetti. Suusta suuhun mikä tahansa asia voi levitä ihmiseltä toiselle, naapurustosta toiseen, kaupungista toiseen, maasta toiseen - eivät ne entisajan ihmiset voineet vaan someen pistää postausta ja olettaa sen leviävän kaikkialle. Se on ihan jokaisesta itsestä kiinni mikä tieto leviää ja mikä hautautuu informaatioähkyn alle. Ajattele, se ei ole kiellettyä… vielä.