Tavistock instituutista

Sata vuotta manipulointia

Vaikka Tavistock instituutti perustettiinkin virallisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen, ovat sen juuret ainakin John Colemanin kirjan: ”THE TAVISTOCK INSTITUTE OF HUMAN RELATIONS - Shaping the Moral, Spiritual, Cultural, and Political and Economic Decline of the United States of America” mukaan muutama vuosikymmen aikaisempaa perua, eli Lontoossa 1913 - Wellington House. ”Olympiaanit”, eli kolmensadan komitean johto, antoivat luvan lähteä ajamaan uutta uljasta maailmaa niin briteissä kuin jenkeissä, minkä seurauksena rapakon takana Lippmann ja Bernays värkkäsivät jenkit sotakuntoon CPI:n avulla, samalla kun Wellington House kiihotti britit mukaan sotaan. Kaksi maailmansotaa myöhemmin kaikki se tietämys manipuloinnista iskettiinkin sitten yksiin ”kansiin”, minkä seurauksena Tavistock Institute syntyi. Mutta vaikka tämä olisikin historiallista faktaa, ajatus siitä että meitä oltaisiin noinkin systemaattisesti manipuloitu reilun vuosisadan ja vieläpä samojen tahojen toimesta on tietenkin puhdasta salaliittoteoriaa. Koska eiväthän ne niin tekisi ja silleen?

Vuonna 1937 Tavistockin ideologia kuitenkin hieman muuttui, kun he ottivat Oswald Spenglerin kirjan ”Untergange des Abenlandes”, eli läntisen sivilisaation lasku, teoksen ”oppikirjakseen”. Lännessä arvostettiin kauneutta ja korkeita moraalisia arvoja, jotka loivat yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kansan keskuudessa. Spenglerin mukaan antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset arvostivat sosiaalisia, uskonnollisia, moraalisia ja hengellisiä ihanteita yhdistettynä naiseuden (perheen) säilyttämiseen jotka yhdistettynä olivat luoneet ”puhtaan” kansan, nähtiin tämä yhtenäisyys läntisessä kulttuurissa uhkana koko uudelle maailmanjärjestykselle. Ja sitten vielä jotkut kehtaavat väittää, että ryhmä, joka näki kreikkalaisten ja roomalaisten ihanteet kauhistuksena ajaisivat mukamas jotain väestönvaihtoa ”korjatakseen” asian… hulluja salaliittoteoreetikoita kerrakseen?

Kun siis Fabianistit ja Frankfurtin koulukunnan oppineet ovat yhdessä lukemattomien eri salaseurojen kanssa hallinneet kaikkea sitä tietämystä, kuinka kansakuntia manipuloidaan ja sijoittaneet ”omat miehensä” asemiin kaikissa länsimaisissa valtioissa jo sen vuosisadan verran, sen ei nyt pitäisi olla kovin suuri ihme että asiat ovat monella tavalla päin helvettiä. Tavan kansalle asia tietenkin esitetään kehityksenä ja positiivisena asiana, koska jos kansa tajuaisi kuinka heitä manipuloidaan, he eivät ehkä ottaisi sitä kaikkea niin positiivisena asiana. Mutta sitä vaaraa ei taida olla, koska ihmiset pidetään koululaitoksen ja median yhdistelmällä viihdytettynä ja ”tyhmänä”, minkä vuoksi siltä puuttuu lähes täysin se moraalinen selkäranka nousta tyranniaa vastaan - niin helppoa kuin se olisikin kaataa.


Kuka käskee

Vaikka kansan orjuuttamisen avaimet ovatkin ne samat vanhat: ruoka, lääkitys, säännöt ja tieto (ja ehkä siihen tulisi lisätä energia), toisin kuin ihmiset jotka kuvittelevat sillä äänestämisellä olevan mitään merkitystä, Tavistockin poijjaat tiesivät miten noita elementtejä oikeasti hallitaan: kulttuurilla. Kun ydinsodastakin selviytyvää ruoka-annosta katsoessa ajattelee ”I'm loving it!” ja ihmisiä lakoon kaatava injektio on ”tutkitusti tehokas ja turvallinen”, sitä pistää miettimään mistä ihmeestä ne ajatukset ovat oikeen muodostuneet. Kun se bensa maksoi pumpulla liki kolme euroa ja ensi talvelle luvataan sähkökatkoja joihin sinun vaan nyt pitää sopeutua lyhentämällä suihkuaikaasi, luuletko tosiaan että se tapahtui siellä eduskunnassa nappia painamalla ja kansan tahdon mukaisesti sen äänestyksen perusteella? Ja kuinka ihmiset ovat kuin puulla päähän lyötyjä kun se länsimaisen demokratian esitaistelija käyttikin siviilejä ihmiskilpinä, oliko kaikki sitä edeltävä yksipuolinen tieto vain sattumaa? Hitonmoisia sattumia, sanon minä.

Jos ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena” kuulostaa jo pahalta, ällös huoli, se on vain lastenleikkiä siihen sosiaalisen manipuloinnin määrään jota Tavistockissa ja muissa vastaavissa puljuissa on se reilu vuosisata tutkittu ja sovellettu. Sanoisin yhtenä onnistuneimpana projektina olevan koko ”länsimainen demokratia”, koska enemmistö edelleen uskoo sen olevan oikeutettu valtaan kaikki ylitse ja jokaisen päätöksen olevan kansan vastuulla vaikka sillä kansalla ei ole ollut mitään sanottavaa niihin päätöksiin. Aivopesu on kyllä sinänsä sopiva termi sille manipuloinnin tyylille, mutta se ei anna mielestäni sopivaa mielikuvaa sille todelliselle manipuloinnille - he eivät niinkään pese mitään, vaan paskovat ihmisten päälle ja sanovat sen olevan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja sitten ihmiset hymyssä suin syövät sen paskan ja ihmettelevät sitä nonparelleilla kuorrutetun leivoksen outoa sivumakua. Tietysti kuka tahansa virallista tarinaa kyseenalaistava taas on paha syntinen salaliittoteoreetikko, kuten JFK:n tapauksesta opittiin, varmasti myös ihan sattumalta. Tai no, Suomen tapauksessahan Supo ehdottaa väärien mielipiteiden levittämisen kriminalisointia eli vielä pari askelta totalitaarisempaa kuin normaalisti.

Vaikka nämä asiat pystyisi todistamaan kuinka vahvasti tahansa, ei sillä kuitenkaan ole juurikaan merkitystä. Suurin osa ihmisistä kun on jo kasvanut siihen kulttuuriin, joka on ylhäältä ajettu kansaa alistamaan. Asiaa voitaisiin kyllä korjata, mutta se vaatisi ensiksi ongelman laajuuden ymmärtämisen edes osittain. Nyt osa ajattelee asian niin, että ”kaikkea pitää kokeilla”, joten toistetaan jo varmasti toimimaton tempaus (äänestäminen) sen sadannennen kerran. Jos opittaisiin historiasta miten suuntaa muutetaan, keskityttäisiin siihen oikeasti kansakuntaa ohjaavaan voimaan: kulttuuriin. Ensin katsos tulee muutos mielialassa ja sitä seuraa enemmistön kannatus politiikassa, kuten kaikkialla maailmassa nähdään. Ei se edelleenkään tosin äänestämällä siitä muutu, mutta silloin sitä valtaa voidaan oikeasti valjastaa muuhunkin kuin orjuuttamiseen. Ja koska joku pököpää alkaa kuitenkin heti ulisemaan että ”no mitä sitten pitäisi tehdä” niin kerrotaan…


Valta haltuun, jos haluttaisiin

Yksinkertaisin mielipiteenohjauksen väline on mielipidetutkimus. ”Kun noin kerran muutkin ajattelevat niin kyllähän minäkin” - näin Tavistockin opit kertovat ja kas kummaa, se toimii. Hivuttamalla voidaan yleistä näkemystä siirtää ja se näkyy nytkin hyvin selvästi: kansa seuraa kuukausittaisin vaihtuvaa puoluekannatus-galluppia kuin sillä olisi jotain merkitystä. No mutta mitäs se auttaa tietää moinen, kun ei kerran pysty itse niitä muokkaamaan, häh? Ihmiset seuraavat ”trendaavia” asioita, katsos. Sen sijaan että niitä valtamedian ohjauksia jaetaan kaikkialla kommenttien kera, jaettaisiinkin sitä itselle mieluisaa materiaalia, mitä se sitten onkaan. Ja kun se ”hyvä” matsku on kaikkialla, se manipuloiva paska ei ole enää se yleisin mielipide. Ja kyllä, joukkovoimalla saataisiin mikä tahansa asia aina hetkellisesti trendaamaan, jos niin haluttaisiin…

Siihen joukkovoimaan tarvittaisiin kuitenkin yhteistyötä, joka tuntuu aiheuttavan suuria ongelmia. Jostain syystä kristillisten oppien ekumenia on unohtunut kaikkialla ja tilalle on tullut sen ”oman ainoan oikean tavan uskoa siihen omaan aatteeseen”-totalitarismi. Tämä koskee kaikkia ryhmiä, ei vain uskonnollis… hetkonen. Lähes jokainen aatesuunta, puolueet mukaan lukien, ovat hyvin samankaltaisia minkä tahansa organisoidun uskonnon kanssa, mistä seuraa usein ne samankaltaiset aatteet ”pahoista vääräoppisista” - kollektivismin ydin. Päälle vielä narsistit ja opportunistit, jotka nousevat moisten liikkeiden johtoon koska he eivät esitä heikkouksia ja tietämättömyyttään vaan esiintyvät vahvoina johtajina. Kun siis se yhteisten aatteiden harmonian etsiminen korvataan puhdasoppisuudella ja vallanhimoisilla johtajilla, ei tarvitse kauaa pohtia mikä voisikaan mennä pieleen.

Esimerkin voima on suurimmalle osalle ihmisistä se juttu, jota he kunnioittavat. Tämä usein henkilöpalvonnan tasolle menevä ilmiö on kuitenkin samalla ehkäpä se suurin kompastuskivi miksi ihmiskunta ei kykene löytämään rauhaa ja vapautta - suureksi johtajaksi ei oikeastaan koskaan pääsy ne hyveelliset ihmiset, vaan ne vallanhimoiset tyypit. Jos ihan tarkkoja ollaan, suuriksi näkyviksi johtajiksi ei pyri ne kaikista vallanhimoisimmat, vaan lähinnä ne egoistisimmat, koska todelliseen vallankäyttöön ei tarvitse hallita kuin ne muutamat avainhenkilöt joilla on omilla alueillaan se valta. Median johtajat/omistajat, puolueiden johdot, ajatushautomot, yleishyödylliset yhdistykset ja niin edelleen, kaikkien niiden johdot ovat tarkkaan valikoituja. Ja heitä ei mikään demokraattinen elin valitse, mutta kyllä se äänestys tällä kertaa korjaa kaikki asiat? Mutta kun se tyrannia edelleen kaatuu sillä samalla vanhalla tavalla: tottelemattomuudella. Kun kukaan ei enää kuuntele sitä virallista tarinaa, ei se ihmisten näkemyksiin niin itsestään kuin muista enää vaikuta. Mieti - se ei ole kiellettyä… vielä.