Väkivalta luo väkivaltaa

Fyysistä väkivaltaa

Ihmisen elämä on yhtä oppimista kehdosta hautaan. Väkivaltaa pidetään kovin pahana asiana, mutta kun tarkemmin yhteiskuntaa tutkii, alkaa väkivallan opettaminen jo hyvinkin nuoresta, lisääntyen aikuisikään saakka missä väkivallan mainostus saavuttaa "normaalin" tasonsa. Televisio, elokuvat ja kaikki muukin media on kyllästetty väkivallalla ja sen ihannoinnilla. Ei vain näytelty väkivalta vaan myös uutiset puskevat tuutin täydeltä sotaa ja kurjuutta ihmisten olohuoneisiin saakka. Väkivallasta tulee viihdettä ja "normaali" olotila.

Aikuinen ihminen toki yleensä käsittää fiktiivisen ja todellisen väkivallan eron, kun se ruudusta takaraivoon asti saapuu. Media kuitenkin maalaa tarkan kuvan, mikä on oikeutettua ja mikä väärää väkivaltaa. Sota terrorismia vastaan on ok, "pahiksien" hakkaaminen ja tappaminen on ok, rumasti puhuvan ihmisen poskelle lätkäisy on ok ja näitä esimerkkien listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Mutta kykeneekö ihmismieli oikeasti erottamaan ja luokittelemaan oikeutetun väkivallan väärästä väkivallasta? Ja vielä tärkeämpää, kenen oikeudenmukaisuuden mukaan mennään? Rahalla saa ostettua median tuen vaikka kuinka vakaville sotarikoksille ja siviilien pommitus onkin "hyvä" asia, kun se vaan myydään sopivassa paketissa.

Koska kielloilla ei ole tähän päivään mennessä pystytty oikeastaan mitään vielä estämään, on väkivallan esittämisen kieltäminen tehoton tapa ratkaista luotua ongelmaa. Jokainen ihminen on yksilö ja miten vastaanotettua tietoa käsittelee, on jokaisella oma prosessi. Todistetun väkivallan luonne, eli todellinen tai fiktiivinen, vaikuttaa myös suuresti miten ihminen siihen suhtautuu. Katsomalla 100 sotaelokuvaa antaa eri reaktion kuin olla kerran itse pommituksen alla, se on varmaa, mutta jokainen pieni osatekijä muokkaa ihmistä - suuntaan tai toiseen.

Verbaalista väkivaltaa

Aivan kuten fyysisessä väkivallassa, mekanismit ovat täysin samat. Toisilta ihmisiltä opitaan sen yhteiskunnan tavat miten kommunikointi suoritetaan. Mikä on hyväksyttyä, mikä kiellettyä, määräytyy yhteiskunnan kirjoittamattomien pelisääntöjen mukaan ja nämä säännöt mukautuvat yllättävän nopeasti yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Pakottaminen tietyn tyyppiseen viestintään ei kuitenkaan toimi edes Suomen mittakaavassa, kuten poliisin kivapuhe kampanja jälleen kerran osoitti. Jokainen yhteiskunnan osa määrittelee itse omat rajansa.

Median osuus tässä verbaalisessa väkivallassa nousee paljon merkittävämpään osaan kuin fyysisessä väkivallassa - on paljon hyväksyttävämpää kopioida vittuilutavat televisiosta kuin kopioida toisen pieksemistavat, ainakin suurimmalle osalle ihmisistä. Sosiaalinen media levittää nopeammin kuin koskaan ennen (tunnetussa historiassa) uudet viestintätavat valtaväestöön. Jokainen alakulttuuri määrittää itse hyväksytyt "aseet" vastustajan lyömiseksi - rasisti, fasisti, natsi, hullu, suvakki...lista on loputon.

Koska kaikki kommunikointi on opittua ja missään ei kansalle opeteta asiallisesti miten kommunikoidaan ilman väkivaltaa, onko se mikään ihme että asiat ovat nykyisellä mallillaan? Kivapuhekampanjat kääntyvät itseään vastaan kun kuuntelijoita kohdellaan kuten he olisivat leikkikouluikäisiä tuhmia lapsia. Pahennetaan ongelmaa vain entisestään, mutta se siinä taitaa olla tarkoituksena... Miten muuten saadaan kunnon poliisivaltio aikaiseksi?

Rakenteellista väkivaltaa

Ylläolevien esimerkkien lisäksi yhteiskunta viestittää muillakin tavoin väkivallan puolesta. Vaikka ulospäin annetaan kuva, että väkivaltaa ei suvaita, kertoo valtion toimet ja lait hieman toista sanomaa. Jatkuva sodalla pelottelu ja konfliktien tuominen uutisten kärkeen lietsoo kansassa pelkoa, mikä taas kasvattaa kulutusta ja kehottaa valmistautumaan tuntematonta uhkaa vastaan - väkivalloin. Toisen kimppuun hyökkääminen on laitonta, mutta vähintään yhtä pahana pidetään itsepuolustusta - uhri on siis aina heikoimmassa asemassa ja hyökkääjällä on "etu". Väkivallan käytöstä rangaistaan, mutta valtiolta varastaminen on suurempi rikos. Mikä on siis annettu viesti?

Myös päihteet pelaavat oman osansa tässä asiassa - mikä on sallittua ja mikä kiellettyä/laitonta. Sodissa on opittu mitkä aineet aiheuttavat positiivisia ja mitkä negatiivisia suorituskyvyn muutoksia. Stimulantit parantavat suorituskykyä, alkoholin kyky alentaa estoja toimii myös osittain suorituskykyä parantavana kun taas kannabiksen poltto tyssää taisteluhalut lähes täysin. Demonisoidaan siis alkoholi, samalla kun sen käyttö sallitaan ja jopa kannustetaan - estot poistettuna saadaan osan käyttäytyminen aggressiivisemmaksi ja kun on opittu pienestä pitäen miten asiat hoidetaan... Kohtuukäytöllä ja eri opeilla alkoholin ongelmat voitaisiinkin suurelta osin poistaa, mutta sitä ei haluta.

Viedäänkö meitä kuin pässiä narusta loputtomaan sotaan toisiamme vastaan? Lyhyesti: Kyllä. Salaliittoteoriaa, on moni valmis huutamaan ja kaikki varoitukset kuuluvat kuuroille korville. Neoliberalismi, joka on nykyään "vallassa", haluaa ihmisten ajattelevan koko asian olevan vain foliohattujen juttuja. Kaikesta pitää kilpailla kaikkea vastaan ja kilpailussa on kaikki sallittua - voittaminen on tärkeintä ja joskus voittamiseen tarvitaan väkivaltaa. Astuuko ulos tästä oravanpyörästä on jokaisen oma valinta ja päätös. Askeleen voi ottaa ja silti katsoa hyvissä mielin Game of Thronessia, kunhan vain ymmärtää missä mennään...