Orjatyötä

Perinteistä orjatyötä

Keksintö orjuuttaa muita juontaa juurensa kaukaiseen historiaan. Sumerialaiset taisivat ensimmäisenä kirjoittaa asiasta, mutta idea sopisi kehittyneen ihmisen siirtymisessä viljelemään, keräilyn ja metsästyksen sijaan. Orjien pito ja asema yhteiskunnassa riippui vallitsevasta kulttuurista, mutta tuskin koskaan olot ovat siinä asemassa olleilla olleet kovin hyvät, verrattuna vapaisiin ihmisiin. Nykyään orjat ja orjakauppa yhdistetään kuitenkin kaikista vahvimmin rapakon takaisiin tapahtumiin jota kesti reilut 200 vuotta, päättyen 1865.

Vielä tänäkin päivänä ihmisiä myydään ja omistetaan samoista syistä kuin ennenkin: työhön ja huvitukseksi. Hollywood antaa uskoa, että kaikilla orjilla oli huonot oltavat ja omistajat mielipuolisesti pieksivät orjiaan. Kuitenkin useammasta lähteestä löytyy päinvastaista tietoa, eli orjat olivat korvaamaton apu isännilleen, eikä se ollut kenenkään etu laiminlyödä tai kohdella huonosti orjia. Varmasti sekaan mahtuu ääripäiden lisäksi kaikenmoista kohtelua ja käyttöä.

Ihmiskauppa on edelleen hyvässä vedossa ympäri maailmaa, vaikkakin länsimaissa ollaan menoa pystytty hieman rajoittamaan. Ihmisen rajaton ahneus ja välinpitämättömyys muita kohtaan on karu tosiasia monelle. Kulttuuri ja uskonto ovat myös merkitsevässä asemassa siinä, kenet ja miten on sallittua orjuuttaa. Länsimaiseen ajatusmalliin ei orjien pito ja ihmisten orjuttaminen yleensä sovi, paitsi kun kyseessä on ihmisten myyminen seksileluiksi - sitä kyllä paheksutaan, mutta kuten yleensäkkin, poliitikkojen ja kansan paheksuminen ei asiaa juurikaan muuta.


Modernia orjatyötä

Entä jos orjaa ei enää laiteta kahleisiin ja polttomerkitä, vaan hänet laitetaan vankilaan jonka kaltereita ei näy ja annetaan numero (joka koostuu vaikkapa syntymäajasta ja muutamasta numerosta ja kirjaimesta)? Illuusio vapaudesta antaa toivoa, vaikkei sitä olekaan. Illuusio valinnasta sotkee mielen kun valinta ei oikeastaan ole vapaa. Määräyksiä on noudatettava tai rangaistaan. Työt on tehtävä tai piiska sivaltaa. Isäntä vie osansa ja siihen ei valitus auta - isännältä tuottojen piilottamisesta rangaistaan... kuulostaako yhtään tutulta?

Kuitenkin ihmismieli takertuu tähän orjuuttajaan, joka pieniä lahjoja joskus antaen näkee isäntänsä hyvänä asiana. Rakenteissa on turvallisuutta ja kun asiat on valmiiksi päätetty muiden toimesta, ei itse tarvitse kantaa vastuuta mistään. Isäntä tietää mikä on hyvästä ja mikä pahasta, kiltti orja tottelee joka käskyn ja pitää muut orjat ruodussa, ettei isäntä suutu ja rankaise. Vapauden sijaan parempi vaihtoehto on haluta isännäksi isännän paikalle tai edes piiskaa heiluttamaan ja muita orjia käskemään. Vapaus on pelottava käsite, kun sitä ei ole koskaan maistanut.

On se sitten kuka/mikä tahansa, valtio, pomo, puoliso tai vanhempi - ihmiset vievät tahallaan toisilta vapauksia omaksi edukseen. Kun pienestä pitäen oppii, että joku muu määrää suuren osan elämästä, on elämän jatkaminen orjana lähes luonnollinen tapa olla. Sukupolvi toisensa jälkeen jatkaa kuitenkin samaa kulkuaan, kilpaillessaan siitä kuka saa ruoskan ja ketä piiskataan. Muutama pääsee isännäksi mutta heilläkin on usein vielä isäntä. The Matrix (elokuva) onnistui tiivistämään tämän koko käsitteen modernista orjuudesta, piilottaen sen hienosti näyttävän toiminnan alle.


Heräämisiä?

Vanhasta ollaan opittu, se on selvää. Oppina ei kuitenkaan ollut orjuuden olevan negatiivinen asia, vaan että se on piilotettava ja naamioitava. Halpatyövoimaa kehitysmaista on yksi neoliberalistien keino saada orjia töihin, samalla kun huonompiosaisia kansalaisia ajetaan samaan kastiin. Jostain syystä tämä kuitenkin nähdään jotenkin humaanina avustamisena, kun todellisuudessa toimilla poljetaan sekä tulijoiden että oman kansan alimmat kastit velkaorjuudessa ja kurjuudessa elämään. Toki Suomessa "kurjuudessa eläminen" on eri asia kuin jossain kehitysmaassa, mutta ihmismieleen niillä molemmilla on sama vaikutus.

Nykyään ihmisen arvo määritellään omaisuuden mukaan. Kun siihen lisätään eri töiden kieroutunut arvostus, saadaan elämän perusvaatimuksiin työtä tekevät näyttämään mitättömiltä samalla kuin kaikista "turhimmat" (ja usein myös haitalliset) ammattikunnat esiintymään lähes sankareina. Niin kauan, kun kulttuuri (ja uskonnot) arvottavat ihmiset heidän todellisen hyötynsä yhteiskunnalle käänteisessä järjestyksessä, ei tälle orjuuttamiselle tule loppua. Mutta eipä ne orjien omistajat taida asemastaan haluta luopua - muut tekevät työt ja itse hyötyy eniten vain siksi, koska pystyy niin tekemään... ja siksi, että se sallitaan.

Ehkä kuitenkin pieni osa ihmisistä on heräämässä tähän karuun todellisuuteen. Se on toki vain ensiaskel ja kaukana asioiden kääntämisestä takaisin ihmisten tasa-arvoon. Väkivalta ei liioin tule asiaa ratkaisemaan, koska järjestelmän isännillä ja vartijoilla on siinä valtaisa ylivoima. Mutta missä heillä ei ole ylivoimaa, on puhtaasti määrässä. Jokainen laskekoon itse, miten pieni joukko hallitsee niin monia: 1% joka omistaa, käyttää osan resursseistaan palkkaamalla/lahjomalla 5% vahtimaan niitä loppuja 94%:a. Moni on valmis vastaanottamaan piiskan käteensä, kun vaihtoehtona on tulla piiskatuksi. Mutta jos se 5% ymmärtää tulleensa huijatuksi...