Monday, February 19, 2018

Politiikan propagandaa - Mielenkiinnon luominen

Hyvä pössis

Etenkin politiikkaa koskevassa propagandassa törmätään usein siihen ongelmaan että ihmisiä ei vaan kertakaikkiaan jaksa kiinnostaa mitä politiikassa puhutaan. Nyt jätetään kuitenkin huomioimatta mikä naurettava sirkus koko poliittinen järjestelmämme on, vaan keskitytään siinä käytettyyn massojen manipulaatiotekniikkaan. Sama tekniikka toimii toki muussakin propagandassa, mutta on hyvin yleisessä käytössä juuri poliitikkojen puheissa. Ihmiset pitäisi saada kiinnostumaan asiasta, eikä vain pelkästään puhumaan siitä vaan seuraamaan asian kehitystä kuin se olisi jopa maailman suurin asia. Pitää siis luoda mielenkiinto "tyhjästä" tyhjänpäiväiseen asiaan, mahdollisesti sen vuoksi että taustalla suhmuroidaan jonkin muun asian kanssa ja huomio halutaan pitää muualla.

Kuvat ja symbolit ovat yleensä ensimmäinen asia mihin ihminen kiinnittää huomionsa. Hyvänä kakkosena on sanat joilla on vahva mielikuva, joten näillä lähdetään liikkeelle. Media on vuosien saatossa onnistunut luomaan valtavan määrän eri mielikuvia ja stereotyyppejä, joten propagandistin tarvitsee vain valita haluamansa sanomaan liittyvät avainsanat ja symboliikan. Samoja asioita kun toistetaan jatkuvasti, ne kuulostavat ajan kanssa tutulta ja turvalliselta ihmisten korviin joka taas antaa niistä positiivisen mielikuvan. Tärkein valittava asia propagandistin luodessa mielenkiintoa johonkin asiaan on ehkä kuitenkin se haluttu tunnelataus. Kun haluttu sanoma ja siihen liitetty tunne on valittu, voidaankin loppu propagandasta täyttää kuumalla ilmalla joka saa ihmiset innostumaan.

Toisin kuin hivuttamisessa, mielenkiintoa luotaessa halutaan tiettyyn ongelmaan nopeampi ratkaisu kuin vuosikausien hidas nakertaminen. Koska useita propagandan keinoja yhdistellään yleensä toisiinsa, voidaankin "räjähtävän" alun jälkeen hieman rauhoittaa tilannetta ja ehkä jättää asia muhimaan ihmisten mieliin, vaikkapa seuraavia vaaleja ajatellen. Politiikan propagandasta puhuttaessa on taustalla kuitenkin vuosikymmenten saatossa muovautuneet mielikuvat eikä politiikan aiheet muutenkaan ole tavalliselle kansalle juurikaan kiinnostavia, paitsi kun vaalit lähestyvät. Mutta kun kansa kuulee että pian pääsee taas äänestämään, nousevat monen tuntosarvet pystyyn ja melkeinpä yön yli heistä kuoriutuukin politiikan ammattilaisia tunnistaen vastapuolen propagandan ihan heittämällä. Harmittavasti siinä samalla se oman puolen propaganda uppoaa kritiikittä perille asti.


Sitten kun saatiin huomio...

Kun koko valtamedia lähtee toitottamaan jotain asiaa, on lähes mahdotonta välttyä törmäämästä edes osaan siitä propagandasta millä taas ajetaan jotain asiaa eteenpäin. Kampanjaan valittu teema on usein näkyvästi esillä, mutta itse tarkoitus pidetään tavallisesti visusti piilossa. Tyypilliseen poliittiseen propagandaan kuuluu: itse aiheutettu ongelma, ongelmasta syyttäminen päin honkia, paljon suuria sanoja ja puheita ilman mitään sanomaa ja lopuksi korjaus joka ei korjaa ongelmaa vaan muodostaa uusia vanhan lisäksi. Jos media olisi edes hitusen "kansan puolella", he kaivelisivat sieltä alta mikä on oikein poliitikkojen tarkoitus ja haastaisivat poliitikot selittämään asian. Mutta sitä vaivaa ei Suomen valtamedialla ainakaan ole vaan he ilomielin lähtevät hehkuttamaan sitä seuraavaa suurta ongelmaa jota ei demokraattisessa (eli kansanvallassa) yhteiskunnassa edes olisi...

Tarinankerronta on se keino millä mielenkiinto säilytetään, mutta mielenkiinnon luomiseksi riittää usein sopiva kuva yhdistettynä sopiviin sanoihin. Tasa-arvo, ihmisoikeus, rasismi, kiky, sote, hybridisota, aktiivimalli, vihapuhe... esimerkkejä näistä ns. yhden sanan propagandakampanjoista löytyy useita. Tarkoituksena on luoda symboliikka sille tulevalle tarinalle, mutta alussa ei tarvita paljoa - lähes ainoastaan jotain vahvaa tunnetta. Pelko on yksi tyypillisimmistä tunteista, joka halutaan valaa ihmisten mieleen. Pelko omasta tulevaisuudesta saa ihmiset höristämään korviaan ja tarkasti kuuntelemaan koko tarinan läpi asti, usein kuitenkin ymmärtämättä koko juonta. Tosin siihen on hyvä syy miksei se tarinan juoni selviä...

Sitä koko juonta kun ei koskaan kerrota. Annetaan avainsanoja ihmisille itse tulkittavaksi ja kehitetään tarina jonka eri versioita eri mediat sitten viljelevät. Yhtenäistä näille eri tarinoille on se, että juoni on sopivasti katkonainen ja tietyt osat jätetään aina pois. Lopputuloksena saadaan siis jokaisen itsensä tulkitsema ja aukoiltaan itse paikattu satu peikosta, joka tulee ihan justiin ja tekee pahaa. Monet puheet aivan valtionjohtoa myöden voidaankin typistää muutamaan avainsanaan ja niiden ladattuun tunnetilaan. Puhutaan paljon eikä sanota mitään on usein toistettu sanonta poliitikkojen puheista, mutta sitten kun se poliitikko jota itse pitää "hyvänä" pitää oman tyhjänpäiväisen satutuokionsa, se olikin ihan maailman paras puhe! Mutta ainakin se puhe kiinnitti huomion ja loi mielenkiinnon tälle mukatärkeälle asialle. Siksi eri aiheista halutaan eri puhuja ja näin se valedemokratian illuusio jatkaa porskuttamustaan.


Mistä oikein puhutaan?

Kun tämä uusi (pelättävä) asia sitten leviää kansan keskuuteen, jokainen tulkitsee annetun sanoman omasta perspektiivistään. Omat uskomukset muovaavat havaintoja ja samasta "uutisesta" jokainen muodostaakin usein hyvin poikkeavan kuvan. Tarkalla symbolien käytöllä voidaan kuitenkin eri näkemyksen omaavat ihmiset yhdistää sopiviksi ryhmittymiksi, jotka sitten osaavat automaattisesti riidellä asiasta keskenään. Hyvänä esimerkkinä vahvasti kansaa jakavasta symbolista voidaan pitää rasismia. Jokainen "hyvä ihminen" tietää sen olevan paha ja vastustettava asia, jokainen "paha natsi" ottaa sen kohteliaisuutena suvakeilta, "tolkun ihminen" taas on omaan maailmankuvaansa nähden jomman kumman leirin puolella mutta ei ihan niin vahvalla retoriikalla kuin fanaattisimmat äänitorvet ja yhtä kaikki, kukaan ei oikein tiedä mistä asiasta edes keskustellaankaan. Mutta jokainen tietää tasan tarkkaan mikä on se oikea (siis oma) kanta ja määritelmä asiasta ja että vastapuoli on väärässä joka kohdassa.

Luotiin ongelma, syytettiin mitäsattuuta, molemmat keinotekoisesti luodut puolet pitivät suuria puheita ja löysivät syyn vastapuolesta ja lopuksi korjataan asiaa lakeja muuttamalla. Kuis meni, noin niinku omasta mielestä? Puriko kansa syötiin ja saatiin paljon uusia ongelmia kuin tyhjästä? Nykyisten lakien noudattaminen olisi riittänyt estämään kaikki ongelmat, mutta niin ei tietenkään haluttu tehdä kun tarkoituksena oli tienata sievoisia summia rahaa kansan selkänahasta repien. Saavutettuihin tuloksiin nähden poliitikkojen luoma mielenkiinnon aihe on toiminut lähes täydellisesti, sanoisin. "Oikeat" tahot ovat tienanneet, kansa on jaettu ja piesty ruotuun, illuusio demokratiasta säilytetty kun saatiin "oikea oppositio" kasaan joten kaikille on jotain kivaa & mukavaa tarjolla. Jos minä olisin fasisti diktaattori... tekisin juuri moisen kampanjan.

Niin pieniä kuin suuria propagandapläjäyksiä tuodaan eteemme harva se päivä. Media voi luoda mielenkiinnon kohteita tyhjästä, mutta yhteistyössä poliitikkojen kanssa saadaan paljon tehokkaampi esitys aikaiseksi. Uppoaako moinen roska sitten kansaan? Kuin kuuma veitsi voihin. Noin 70% kansasta koki velvollisuudekseen äänestää sama presidentti valtaan. Ennen sekin oli äänestysoikeus, mutta propagandalla sekin muutettiin velvollisuudeksi. Esimerkkejä ei tarvitse edes juurikaan etsiä, niitä on media täynnä. Uusi satu toisensa jälkeen tuudittaa kansan syvemmälle illuusioon, josta vain harva löytää enää tiensä ulos. Mutta jokainen itse havahduttuaan voi herättää muutaman muunkin? Ja kun kusetukseen havahtuneita on riittävästi, noin 5% kaikista, ei sielä herrojen housuissa ole ehkä enää niin mukava olla.

3 comments:

  1. Symboliikan rautaista asiantuntemusta löytyy täältä suunnasta: http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/

    Suosittelen lämpimästi lukemaan jos asia kiinnostaa.

    ReplyDelete
  2. 5%taitaa olla kiven takana, tuntuu ettei kuuluta edes 1%jengiin, lähinnä promille porukoihin. Ajattelu vaikuttaa massoista niin työläältä ja pelottavalta, saattaahan se paljastaa myös ajattelijasta itsestään puolia joista ei halua tietää.
    Suurin osa ihmisistä jotka ovat osin havahtuneet huomaamaan maailman menon sairauden, odottavat suurta johtajaa ja lippua jonka perässä marssia. Eli samaa vanhaa propagandaa uudessa pussissa. Toivossa on kumminkin syytä elää(ei ole muuta vaihtoehtoa) ja muutaman läheisen olen jo saanut mukaan promille posseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, viiteen prosenttiin on vielä matkaa semmoinen... karvan alle viitisen prosenttia. Mutta näillä mennään, rauhassa eteenpäin.

      Delete