Kuolleet ei lavertele

Historian havinaa

Kun viimeinenkin todistaja on kuopattu, uskalletaan asiaa lähteä vasta kunnolla kaivamaan. Jäljellä on vain tallennettuja kirjoituksia/nauhoituksia ja jäljelle jääneitä esineitä todistamassa mitä joskus kauan sitten tapahtui. Suomessa on juhlavuoden kunniaksi kaivettu oikein kaksin käsin 100 vuotta sitten tapahtuneita asioita ja vastaus tapahtuneista riippuu paljolti keneltä kysyy. Mitä "oikeasti" tapahtui menneinä aikoina, sitä emme voi varmasti tietää. Voimme todisteiden valossa tehdä arvauksia ja tulkintoja, mutta vain paikalla olleet voivat kertoa mitä tapahtui. Siksi onkin helpompaa lähteä tutkimaan asioita joissa kaikki todistajat on jo mullan alla - todisteet valikoimalla voi tarinan saada näyttämään juuri siltä miltä halutaan.

Ei nyt sinänsä että se todistajan lausunto olisi paljoa sen lähempänä totuutta kuin jonkun ulkopuolisen tulkinta todisteista. Ihmismieli kun on kova säveltämään muistoja uusiksi moninaisista syistä johtuen. Traumaattiset asiat halutaan unohtaa tai kuorruttaa omaan maailmankuvaan sopivaksi. Joistain asioista taas ei parane puhua laisinkaan vaikka olisikin jotain todistanut - oma henkikulta on monelle arvokkaampi kuin "totuuden" puhuminen. Hyviä asioita taas kullataan tuntumaan vieläkin paremmalta kuin ne entiset ajat koskaan olivatkaan. Yllättävän usein todistajan lausuntoon ei voi juurikaan luottaa vaikka todistaja itse tunteekin puhuvansa totta. Mieltä kun voidaan manipuloida myös ulkoa monin eri keinoin...

Siinä kohtaa kun jotain asiaa kielletään tutkimasta, luulisi että edes osalla hälytyskellot alkaisivat soimaan. Mutta sen sijaan että totuutta menneistä asioista haluttaisiin kaivella esille, niiden kaivaminen kielletään ja kaivajat halutaan kuopata samaan monttuun pois näkyvistä. Jos länsimaissa olisi sananvapaus, voitaisiin niitä uusia löydöksiä vanhoista asioista sitten yhdessä funtsia uusiksi ja oppia entisistä virheistä. Näin ei kuitenkaan ole, joten tietyt asiat jäävät ainakin toistaiseksi piiloon valtaosalta ihmisistä. Juuri niiltä samoilta ihmisiltä, jotka ovat kuitenkin välittömästi valmiita käyttämään niitä median historian satuja todisteena omalle kannalleen.


Nykypäivän todistajat

Lähes kaikki menee nykyään nauhalle, paitsi jos tapahtuu asioita joista ei saisi puhua tahi kaivella - niissä tapauksissa on jostain syystä kaikki videomateriaali kadonnut kuin tuhka tuuleen. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin valmiita uskomaan median kertomat sadut tapahtuneista, vaikka tapahtumassa on jo pienen pintaraaputtelun jälkeen jotain hyvin hämärää meneillään. Kun virallinen tarina on valmis, kaikki ristiriitainen materiaali yritetään hävittää ja virheet sadussa selittää pois. Usein "hämärästä" tapahtumasta jää jäljelle vain virallinen satu ja muutama satunnainen poikkeava näkemys, joita pidetään yleensä vain salaliittoteoriana.

Nykyteknologialla pystytään myös video muokata juuri haluttuun muotoon, joten "omin silmin näkeminen" videolta ei välttämättä kerro totuutta. Tehosteilla saadaan mikä tahansa asia näyttämään joltain ihan muulta ja ketsupin roiskiminen naamalle on osattu jo pitkään. Silminnäkijähavaintoihin on jo pidemmän aikaa pitänyt suhtautua varauksella kun ainakin rapakon takana samat naamat tuntuvat tulevan vastaan tapahtumasta toiseen. Sattumaako? Tuskin, koska 2012 tapahtuneen lakimuutoksen jälkeen jenkeissä on propagandan käyttö omaa kansaa vastaan taas sallittua (Smith-Mundt Act). Ja kun jenkkimedia kertoo jonkun asian totuutena, mitäs ne muiden maiden mediat tekevätkään? Kertovat faktana että jenkkiuutiset kertoivat niinjanäin. Ja se fakta on nimenomaan se, että näin kerrottiin, ei että niin tapahtui.

Ja auta armias jos menet kyseenalaistamaan virallisen kauhutarinan nykypäivänä. Valtamedia "hyvien ihmisten" säestämänä hyökkää surutta päälle koska ei tragedialla saa leikkiä. Eli siis... olet foliohattu-natsi-äärioikeisto-fasisti-mutanttikommaripetturi jos et kunnioita olemattoman ihmisen muistoa ja tunne empatiaa nyyhkyttävää näyttelijää kohtaan? Jos on edes pieni mahdollisuus että tarinassa joku mättää, eikö se ole kunnioittamista kun etsitään se totuus tapahtumasta? Viimeisin tämänkaltainen sirkus onkin aiheuttanut valtavan sensuuriaallon ympäri nettiä ja kaikki mitään virallista totuutta vastaan puhuva materiaali onkin vaarassa kadota bittitaivaaseen. Koska asioiden salaaminen osoittaa kunnioitusta...?


Luottamuksen tahallinen tuhoaminen

Mutta mistään vahingosta ei totuuden piilottelussa ja tarinoiden vääristelyssä ole kysymys. Disinformaation levittäminen on ollut pitkään osa sotastrategiaa ja nykyinen vallassa olevien harjoittama hybridisota "omaa kansaa" vastaan nojaa vahvasti propagandaan. Kun ei mihinkään ulkopuoliseen voi luottaa, kansa kääntyy virallista totuutta kertovan auktoriteetin suuntaan kuullakseen sunnuntaisaarnansa. Yhtenäinen tarina yhdistettynä jatkuvaan toistamiseen vie sadun perille asti totuutena. Moniko siihen satuun sitten uskoo? Viimeisen tiedon mukaan yli miljoona suomalaista katsoi Ylen sunnuntain pääuutislähetyksen. Joka viides siis vapaaehtoisesti antoi aivopestä itseään.

Toisaalta, eipä ne vaihtoehtoiset uutislähteet ole sen luotettavampia monessa tapauksessa. Sirpaloitu tieto ja siihen sekoitettu disinformaatio saa ihmiset kaivelemaan virallisen totuuden satua kohdista, missä on tahallaan koira jo valmiiksi haudattuna. Muutama tahallinen lipsautus haastattelussa on esimerkiksi helppo syötti väärään suuntaan. Yksi asia on vain monelta (muka)skeptiseltä ihmiseltä unohtunut heidän jahdatessaan totuutta: virallinen tarina kerrotaan totuutena, jonka pohjalta ihmisten tulee sitten toimia. Jos siinä on valheita mukana, ihmisiä johdetaan tahallaan harhaan. Yksikin virhe, yksi mahdottomuus tapahtumaketjussa tekee koko tapahtumaketjun tarinan mahdottomaksi. Jos virallinen totuus pitäisi paikkansa, ei sitä tarvitsisi kaikin keinoin puolustaa - totuus ei tarvitse apua.

En kuitenkaan usko että tähän nykyiseen illuusioon on tulossa muutosta. Voittajat ja sotien aloittajat kirjoittavat historian kuten ennenkin. Monesta asiasta totuus haudataan ja sen kaivelijat lynkataan tavalla tai toisella. Nostan kuitenkin hattua heille kaikille, jotka kaikesta huolimatta kaivavat totuutta maailman tapahtumista esille. Pelkästään viimeiseen sataan vuoteen sisältyy valtava määrä väärää tietoa mitä totuutena kouluissakin opetetaan. Ja näihin valheisiin perustuu koko länsimainen kulttuuri. Asiat vaietaan kuoliaaksi ja liian lähelle vaarallisia totuuksia päässeet eivät edes pääse asiaansa kansalle kertomaan - kuolleet ei lavertele.