Äänestys argumentoituna

Kumpi näkemys on oikea - äänestää vaiko ei äänestää?

Toisin kuin osa kuvittelee, kaksi vastakkaista argumenttia voivat pitää molemmat paikkansa. Kannattaako äänestä vaiko jättää äänestämättä on ollut pitkään yksi demokraattisen järjestelmän avainkysymyksiä. Näkemyksiä aiheesta on suuntaan jos toiseen, mutta osa kuvittelee että se toinen puoli on väärässä ja toinen tällöin automaattisesti oikeassa. Monimutkaisissa asioissa asia kuitenkin on harvemmin näin puhtaan kahteen jakautuva, koska maailma ei ole binäärinen - kyllä tai ei. Argumentit niin puolesta kuin vastaan omaavat jokainen tietyn painotuksen siinä kokonaisuudessa ja se painotus on jokaisella henkilökohtainen, minkä vuoksi täysin samoilla tiedoilla varustetut ihmiset voivat päätyä vastakkaiseen näkemykseen keskenään.

Toki suuri osa perustaa näkemyksensä aivan muuhun kuin faktoihin nykyisestä järjestelmästä ja tämän vuoksi voitaisiin väittää moisten näkemysten olevan ”vääriä”, mutta jälleen asiasta ei ole mahdollista päätyä vain yhteen oikeaan kantaan kun ottaa huomioon enemmänkin asioita. Jos taas on jo päättänyt, että se oma kanta on ainoa oikea ja siitä poikkeavat vääriä, ei tätä tekstiä kannata lukea edes loppuun saakka vaan mennä julistamaan omaan oikeamielisyyttään kaikelle kansalle. Ne taas jotka valitsevat itsenäisen ajattelun ulkoa sanellun sijaan taas saattaa löytää pohdittavaa ja mahdollisesti kyseenalaistaa omaa näkemystään. Niin kauan kun ajattelu on sallittua, sitä kannattaisi mielestäni tehdä, mutta sekin on nykypäivänä jo varsin radikaali ajatus koska meitä paimennetaan jatkuvasti kohti hyvinkin lauhkeaa yhteiskuntaa jossa ajattelun taakka on otettu pois yksilön harteilta.

Keskustelua äänestyksestä voidaankin käydä monella taholla ja riippuen siitä mitä oletuksia järjestelmästämme hyväksytään lähtökohdaksi, voi keskustelu johtaa täysin päinvastaisiin lopputuloksiin. Tosin ei ole kovinkaan muodikasta aloittaa niistä lähtökohdista, koska silloin pysyttäisiin asiassa ja voitaisiin saavuttaa hedelmällinen keskustelu - kuka sitä nyt haluaa?! Jotkut lähtökohdat kun nostavat hyvin selvästi esiin sen asian, että mikä tahansa argumentti suuntaan tai toiseen joka on ristiriidassa perusolettamista, on täysin turhanpäiväinen. Esimerkiksi jos perusoletus on se, että vaalit eivät ole rehelliset ja ehdokkaat on jo valittu ennalta, mitä hyötyä on silloin äänestää? Käytännön tasolla ei mitään, periaatteen tasolla kovin heikosti apua, mutta siitä voitaisiin sen sijaan vetää johtopäätös, että tälle asialle on tehtävä jotain ennen kuin asiassa päästä yhtään alkua pitemmälle. Toisaalta, onko perusolettama edes oikea, siitä täytyisi keskustella ensin…


Tarvitseeko asiaa edes ymmärtää vai riittääkö pelkkä mielipide?

Jostain syystä varsin yleinen ja hyväksytty tapa mihin tahansa asiaan on omata siitä mielipide tietämättä tai ymmärtämättä siitä oikeastaan paskan vertaa. Kun miljoonat ihmiset tekevät samoin, se on normaalia ja normaali osa yhteiskuntaa. Äänestäminen on yksi näistä asioista. Sinun ei tarvitse tietää kuin miten kirjoitetaan numero lappuun ja ymmärtää pudottaa se lappu ohjatusti luukusta alas niin olet vaalikelpoinen kansalainen kunhan ikää on mittarissa riittävästi. Kaikki suurempi ajatustenjuoksu tähän prosessiin on tarinan mukaan eduksi, mutta sitä ei tarvita. Ja kun miljoonat ihmiset näin sitten tekevät, se antaa jollain maagisella tavalla pienelle joukolle ihmisiä vallan kaikkien muiden yli. Vielä kun hokee taikasanaa demokratia, niin siitä vallasta tulee totta! Ja sitten ihmetellään miksi asiat ovat niin päin prinkkalaa.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse opiskella valtio-oppia tai perehtyä edes niinkin perustavaa laatua oleviin asioihin kuin millä tavalla ne äänet lasketaan ja tulkataan ”kansan tahdoksi”. Mielipiteen muodostamiseen asiasta kun riittää varsin hyvin vain omata vahvat mielikuvat asiasta. Jokaisella puolueella on esimerkiksi oma, median luoma, imago jonka perusteella valtaosa ihmisistä tekee päätöksensä. Yksikään fakta kyseisen puolueen toiminnasta ei riitä vakuuttamaan vahvasti imagoon uskovaa siitä, että se todellisuus ei lainkaan täsmää kerrottuun - ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa. Koska mitä sitten vaikka ovatkin myyneet takkinsa, se oma oikea puolue on siltikin ainoa oikea vaihtoehto! Puoluejärjestelmä itsessään jo tekee mallistamme puhtaan oligarkian, harvainvallan, mutta ei anneta siinäkään faktojen pilata sitä hyvää tarinaa. Puoluekuri, jota osa virheellisesti väittää laittomaksi, on itse asiassa varsin olennainen osa tätä ”edustuksellista demokratiaa”. Koska emme käytä radikaalin demokratian työkaluja päätöksentekoon, tarvitaan asioiden sujuvaan etenemiseen luotettava määräenemmistö joka ikinen kerta ja tähän käytännön ongelmaan puolueet ovat tuoneet ratkaisun. Hyvän ratkaisun? Toimivuuden kannalta, ehdottomasti.

Puolueiden lisäksi myös sillä äänestämättömällä kansanryhmällä on hyvinkin tarkasti luotu imago. Kaikki tästä ryhmästä käytetyt nimet ovat lähestulkoon poikkeuksetta antamassa hyvin negatiivista mielikuvaa. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, koska järjestelmä tarvitsee oikeuttaakseen itsensä kansan tuen ja äänestämättömyys on ainoa tapa osoittaa oman tukensa kieltämisen järjestelmältä itseltään. Osa on kehitellyt mitä moninaisimpia selityksiä itselleen ”pahoista äänestämättömistä”, jotka ovat syyllisiä kaikkeen siihen pahaan jotka ne äänestämällä valtaan päässeet ovat aiheuttaneet. Äänestämättömien omia argumentteja ei yleensä vaivauduta edes kuulemaan, koska kaikkihan sen tietää että vain äänestämällä voi vaikuttaa ja kuinka se on kansalaisvelvollisuus äänestää oikein! Älä siitä huoli, että tämä näkemys on lähtöisin aivan sieltä valtapyramidin huipulta, koska eiväthän ne niin tekisi ja joku olisi jo kertonut jos meillä olisi jokin muu kuin demokratia! Kuten vaikkapa perustuslakimme ensimmäinen pykälä, joka varsin selväsanaisesti kertoo Suomen olevan tasavalta - mutta sehän on sama asia kuin demokratia koska media niin kertoi!


Käytännön vai periaatteen argumentti?

Osoittaaksesi että olet hyvä kansalainen, sinun on äänestettävä annetuista vaihtoehdoista. Tähän periaatteelliseen näkemykseen tuntuu suuri osa kansasta nojaavan. Sinun kansalaisvelvollisuutesi on äänestää, piste. Asiasta ei voi neuvotella, koska yhteiskuntasopimus ja muuta lässynlässyniä sekä demokratia blaa blaa blaa. Suoraan oppikirjasta kopioituna ja toistettuna, kuten herramme käskevät. Vastakkaisessa päässä taas kenelläkään ei ole oikeutta valtaan muiden yli. Meillä ei ole mitään velvollisuutta antaa vapauttamme ”yhteiskunnalle”, koska se kuitenkin perustuu yksilöihin joista yksikään ei ole arvokkaampi kuin muut. Muuten hyvä periaate kumpainenkin, mutta se valta ei käytännössä välitä paskaakaan periaatteista. Valtaa ei kiinnosta miksi äänestät tai et äänestä, kunhan sen vaatimat kriteerit täyttyvät. Siitä päästäänkin asian ytimeen?

Vanhoja puolueita äänestävien määrä on maassamme varsin suuri. Niistä puolueista yksikään ei tule koskaan heiluttamaan venettä, vaan he ovat 100% tasavaltamme kannalla. Muutosta tähän nykyiseen suuntaan halajavilla onkin olemassa se karkeasti kahteen vaihtoehtoon typistettävissä oleva valinta: äänestääkö ”pienpuoluetta” jolla on ”oikea” näkemys, vaiko jättää äänestämättä ja täten boikotoida vaaleja. Lain mukaan jos niitä ääniä annetaan edes yksi, valinta on se mikä on tuloksen mukaan ja voittaja menee jatkoon. Käytännön seikkoihin perustuen ainoa tapa siis olisi äänestää ”oikein” ja sitä kautta muuttaa se suunta. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä, koska vain annetut äänen lasketaan ja sen mukaan valta puolueille jaetaan. Äänestämättömyys vähentää ainoastaan vanhoja puolueita vastaan olevien pottia, koska ne tapademarit hilaavat ahteerinsa sinne äänestyskopille joka tapauksessa. Ja koska elämme tässä fyysisessä todellisuudessa, meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin äänestää oikein ja toivoa, että kansa ”herää”.

Mistä päästäänkin niihin pienenpieniin ongelmiin, jos siis kerrotaan sitä ”demokratia”-satua. Enemmistön mielestä ne vanhat puolueet kun ovat se oikea valinta ja siitä poikkeava on marginaalinen ja mitätön näkemys ja enemmistöhän ne asiat päättää, ei jokin sakki joka kertoo olevansa oikeassa. Suosiokilpailussa voi toki koittaa pelata julkkiskorteilla, mutta silloin se ei ole aate joka olisi ykkösenä vaan ainoastaan maine ja julkisuus. Aivan kuten persut Soinin opeilla tekivätkin - populistisen puolueen joka hänen gradunsa oppien mukaan johtaa vain yhteen asiaan, jota kukaan ei jaksa kuitenkaan tarkistaa joten ei siitä sen enempää. Nykyisen mallin mukaan meillä siis on kuitenkin kansan enemmistön haluama hallinto, joka tekee juuri kuten järjestelmä antaa sille luvan tehdä - täysin oman tahtonsa mukaan. Pulinat pois, tulos on virallinen ja päätökset pysyviä. Jos haluaa itseään oikeen kunnolla haastaa asiasta, voi pohtia asiaa myös niin että jos maailmaa johtaa se hyvin pieni joukko joka omistaa mediasta lähtien lähes kaiken, olisivatko he missään vaiheessa kyenneet iskostamaan kansalle myös sen näkemyksen, että on olemassa vain yksi oikea tapa vaikuttaa ja kaikki sitä uhmaavat ovat pahoja ihmisiä? Äänestä ketä itse meinaat tai älä äänestä, päätös on täysin sinun omasi. Valtaan halajavat haluavat siihen päätökseen tietenkin vaikuttaa ja näkeehän sen selvästi kuinka vaalit ovat tuloillaan - kaikki ovat yht'äkkiä politiikan kokemusasiantuntijoita! Argumenttien esitetty (äänen)voimakkuus ja varmuus kertovat siitä, kuinka vahvasti he kokevat tietävänsä asiasta totuuden. Varmimmat tietävät jopa sinun näkemyksesi koskaan sitä kysymättä.