Demokratiaa rautalangasta, toinen painos

Sama ongelma, uusi näkemys

Kun jokunen aika sitten kirjoitin ensimmäisen ”Demokratiaa rautalangasta”, asetin sen itselleni lähtökohdaksi ja tekstissä mainittujen kirjojen jälkeen pohtisin asiaa uudelleen. Se aika on nyt ja vaikka ymmärrys itse siitä käytännön ”demokratiasta” ei ole juurikaan muuttunut, ne syyt miten tähän tilanteeseen päädyttiin sekä pieni osa niistä teorioista joiden pohjalle koko järjestelmä perustuu ovat nyt huomattavasti muovautuneet ja tarkentuneet. Jos se ajatuksenkulku kiinnostaa miten se näkemysero on tapahtunut, reilu parikymmentä tekstiä kahden kuukauden ajalta näiden kahden tekstin välillä antaa osan siitä kuvasta. Koska tekstin tarkoitus on tosiaan pyrkiä vääntämään tämä asia (ja ongelma) rautalangasta, vastaan heti alkuun yleisimpiin esitettyihin kysymyksiin. Ei, minulla ei ole antaa parempaa vaihtoehtoa eikä se ole edes tämän tekstin tarkoitus. Ei, teksti ei perustu mihinkään hulluihin salaliittoteorioihin eikä katkeroitumiseen tätä järjestelmää kohtaan, vaan vuosituhansien aikana kirjoitettuihin kirjoihin (toki vain marginaaliseen osaan niistä) politiikasta. Ei, järjestelmämme ei edelleenkään ole demokratia eikä juuri sen demokraattisempi kuin Korean demokraattinen kansantasavalta. Ja kyllä, vertasin juuri Suomen mallia Pohjois-Koreaan ihan tarkoituksella ja Kiina on muuten täsmälleen sama ”kansantasavalta”, joka Suomessa on perustuslaissa pelkkä ”tasavalta” - eli emme ole edes yhtä demokraattisia kuin nämä kaksi demokratian mallimaata.

Koska nyt on tarkoitus puhua niin demokratiasta kuin demokraattisesta järjestelmästä, on niiden hienoinen ero tehtävä selväksi. Demokratia on valtiomuoto missä kansa tavalla tai toisella tekee yhteiset päätökset yhdessä. Sen sijaan että kansalta yleensä vaivaudutaan kysymään jokaista kohtaa, ollaan päädytty tasavaltaan (ns. ”edustuksellinen demokratia”) joka voi olla demokraattinen, mutta suurimmassa osassa tapauksista se on sitä vain paperilla. Demokraattisessa tasavallassa kansa antaa sen oman osuutensa vallasta niille edustajille, joilla sen jälkeen on se päätäntävalta jokaisen kansalaisen yli täysin riippumatta siitä, hyväksyykö yksilö enemmistön valitsemia edustajia vai ei. Tasavalta on siis aina oligarkia, harvainvalta, myös silloin kun se toimii ”täydellisesti”. Harvainvaltaa voidaan kuitenkin kutsua demokraattiseksi, KUN sen päätöksenteko joka ikisessä asiassa perustuu kansan tahtoon. Mutta niin myös monarkiaa kuin mitä muutakin mallia voidaan kutsua demokraattiseksi, jos se tosiaan perustuu siihen yleiseen mielipiteeseen (jonka ongelmasta jäljempänä). Suora demokratia jossa kansa äänestäisi itse kaikista asioista olisi yksi vaihtoehto demokratialle, mutta siinäkin on semmoinen ongelma ettei sekään ole välttämättä demokraattinen. Yksinkertaista, eikös?

Demokraattisuutta mitataan nykyään monella mittarilla ja mikä niistä tavoista on sitten oikea ja mikä väärä ei ole juurikaan yksimielisyyttä. Äänestäminen ja sen meneminen oikein on yksi suurimmista indikaattoreista, minkä vuoksi mistään vaalivilppiin viittaavasta asiasta nouseekin aina ankara älämölö - se on demokratiamme kulmakivi se äänestäminen! Mitä suurempi yksikkö on kyseessä, sitä kauemmaksi usein päädytään demokratiasta kuin demokraattisesta mallista hyvinkin yksinkertaisesta syystä: ihmisillä on poikkeavat olosuhteet hyvinkin monella eri tavalla ja ihmiset ovat vieläpä kaiken lisäksi erilaisia?! Mistä toki seuraa kysymys onko se enemmistödiktatuuri alunperinkään hyvä ajatus? Miksi enemmistön tulisi omata valta vähemmistön yli, eikö se ole koulukiusaajien järjestelmä, ei sivistyneiden ihmisten? Siksi demokraattisiin järjestelmiin onkin vahvasti sidottu ajatus yksilönvapaudesta - järjestelmä suojaa yksilöä kollektiivilta, ei niinkään toisinpäin. Tämä zombie-virus pandemia, jos ei mitään muuta, onnistuikin ainakin yhdessä asiassa: hallintomme ei välitä pätkääkään kansastaan, ihmisoikeuksista tai kansanvallasta. Se käyttäytyi kuin tyranni diktaattori jota alamaisten tuli kunnioittaa ja pelätä samaan aikaan. Ei järin valistunutta tahi liberaalia, länsimaista demokratiaa tosin aivan täysin ja ensimmäistä kertaa ilman naamioita… jos ei niitä naamarättejä lasketa.


Länsimaisen demokratian Arvo Pohja

Ajatukset juuri niistä yksilönvapauksista ja oikeuksista erottavatkin (ei tietenkään ainoana) modernit demokraattiset järjestelmät antiikin aikojen Kreikan eri versioista. Jos kansa ennenmuinoin esimerkiksi päätti, että jokin yksilö oli niin vaarallinen yhteiskunnalle päästessään puhumaan julki, hänet voitiin siitä syystä teloittaa. Modernissa järjestelmässä emme enää teloita ihmisiä, vaan kuoliaaksivaietaan, häpäistään, pilkataan, leimataan ja estetään pääsy enää koskaan julkisuuteen. Olemme siis selvästi kehittyneet parin vuosituhannen aikana, eiks jeh? Valistuksen ajan (1700-luvun hujakoilla) ja sitä seuranneet liberaalit ajatusmallit muokkasivat vahvasti käsitystä mitä se demokratia ja demokraattinen pitäisi olla. Hyvinkin utopistisia näkemyksiä täydellisestä järjestelmästä oli useita, mutta myös raakaan todellisuuteen perustuvia teorioita (esim. Machiavelli) oli myös tarjolla. Liberaalin demokratian käsitys oli kuitenkin se, että jos niitä edustajia pitää olla käytännön syistä, heidän tehtävänsä ei ole ajaa omaa agendaansa vaan tehdä mitä kansa haluaa. Jostain syystä tämä aate muotoutui muotoon, missä edustajien ryhmittymät (puolueet) ajavat omaa agendaansa ja koettavat myydä sitten sitä omaa satuansa kansalle. Kun kansa sitten äänestää, valta on oikeutettu vaikka joka ikinen vaalilupaus tullaankin rikkomaan. Mutta näin on päätetty ihan lakiin (sen puutteeseen) saakka, eli asiat menevät juuri kuten pitääkin.

Sen sijaan että ne edustajat siis ajaisivat kansan asiaa, he ajavat omaansa ja pyrkivät vaikuttamaan kansaan sitä aatettaan myydessään. Tämä on siis täysin päinvastainen käsitys kuin ne liberaalit arvot, johon koko demokraattisen (kansan)tasavallan idea perustuu. Demokraattisessa järjestelmässä edustaja kuuntelee kansaa, ei yritä muovata sen mielipidettä. Mutta kukapa sitä haluaisi olla vain kansan palvelija, kun voi olla itse vallassa? Koko alkuperäisen idean kääntyminen päälaelleen onkin aiheuttanut sen, että sinne valtaan halajaa juuri siihen järjestelmään sopivia yksilöitä - vallanhimosia omanedunajajia. Kristilliset ajattelijat (1500-1600 hujakoilla) pohtivat ainoastaan hyveellisien johtajien olevan oikeutettuja maalliseen valtaan, mikä on ainakin aatteissa ja etenkin markkinoinnissa säilynyt aina näihin päiviin saakka. Käytännössä kun koko järjestelmä on viritetty suosimaan (D'Hondtin menetelmä) keskitettyä vanhaa valtaa omine verkostoineen, on mikä tahansa hyveellisine arvoineen sinne valtaan pyrkivä melkoinen altavastaaja. Kilpailu kun ei voi koskaan olla reilu, joten kärkeen päätyvät poikkeuksetta ne kaikista huonoimmat vaihtoehdot kansan näkökulmasta katsottuna. Mutta miksi? Eikö kansan luulisi tahtovan omaa etuaan ajettavan, eikä vaan saada jatkuvasti paskaa lautaselleen?

Länsimaisen demokratian kulmakivi kun sen äänestämisen sijaan ei todellakaan ole äänestäminen ja sen reiluus, vaan täysi kansalaisten yleisen mielipiteen hallinta. Siinä vaiheessa kun sillä ei ole väliä ajaako ne edustajat omaa vai kansan agendaa, jos kansan yleistä mielipidettä kyetään manipuloimaan hyvinkin vahvasti. Ihan jokaisen mielipidettä edelleenkin kyetään manipuloimaan, mutta se kuinka paljon ja mihin suuntaan se manipulointi johtaa ei aina ole itsestäänselvyys, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Enemmistö kansasta on kuitenkin vallanpitäjien näkökulmasta katsottuna onneksi hyvin vahvasti kollektivistisia ja konformistisia, tarkoittaen etteivät he edes pyri itsenäiseen ajatteluun vaan menevät massan mukana jota johtaa jokin heille luotettavaksi myyty taho. Ja koska kyseessä on demokraattinen järjestelmä, sillä ei ole paskankaan väliä mitä se pieni vähemmistö ulisee koska enemmistön mukaanhan sitä niin valistuksen ajan kuin liberaalien näkemysten kanssa mennään. Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi on täysin oikeutettua riisua siltä väärää mieltä olevalta vähemmistöltä ne heidän vapautensa ja oikeutensa… koska demokratia. Tasavallan oligarkia on siis muuttunut ison rahan omistuksen vallaksi ja he kykenevät vaikuttamaan lukemattomin keinoin yleiseen mielipiteeseen. Ai niin, eiväthän ne niin tekisi, koska kilpailun voittajat olivat aina niitä hyveellisimpiä ihmisiä mitä maa päällään kantaa, eikös?


Miten tähän tilanteeseen jouduttiin?

Lainatakseni erästä usean ihmisen ihailemaa merkkihenkilöä: "80 prosenttia ihmisistä idiootteja" - Björn Wahlroos. Riippuen keneltä kysyy, luku on pielessä… mutta kumpaan suuntaan? Demokratia, valistunut ja liberaali semmoinen, vaatii toimiakseen valistuneen kansan joka on sitoutunut ja omistautunut sen yhteisen hyvän vaalimiseen. Äänestysaktiivisuus kertoo, että reilu puolet kansasta uskoo vielä järjestelmään sen verran, että vaivautuvat sen numeron lappuun rustaamaan antaen oikeutuksen valtaan kaikkien muidenkin yli. Argumentit kuten ”eihän tämä täydellinen ole, mutta paras kaikista (annetuista) vaihtoehdoista” ovatkin tyypillisiä puolustuksia nykymenolle, jolloin voidaankin ihmetellä että onko se äänestävä vaalikansa riittävän valistunut, vai ovatko ne äänestämättä jättävät oikeasti se viksumpi ryhmä. Selvää kuitenkin on, että valtaosaa ihmisistä ei oikeasti sen kummemmin politiikka nappaa, kunhan se maailma pyörii radallaan kuten aina ennenkin. Pitkäaikaisia suunnitelmia silmällä pitäen tämä nykyinen 4 vuoden kierto on idioottimainen, koska vähintäänkin neljännes siitäkin ajasta käytetään niitä tulevia vaaleja silmällä pitäen, sen sijaan että tehtäisiin sitä tehtävää mitä kertoo tekevänsä: kansan edustaminen. Siksi Suomessakin on poliitikkoja kuten Berner, joka kävi ajamassa ne omat juttunsa läpi ja suksi sitten takaisin rahojensa pariin tehtävän suoritettuaan.

Mutta se kansan valistumattomuus ei tietenkään voi kaikkea selittää, joten mikä muu mättää? Teorioita sille on useita niin sattumateorian kuin eliittiteorian kautta aina näkymättömään käteen tai Luojan tahtoon. Suuri osa kansasta ei liioin suostu uskomaan, että media voisi heidän päätöksiinsä merkittävästi vaikuttaa ja hehän kykenevät kuitenkin tunnistamaan satavarmasti propagandankin: samaa mieltä = totta, eri mieltä = propagandaa. Olisi siis puhdasta salaliittoteoriaa, että ne tahot jotka omistavat mediat ja etenkin sosiaaliset mediat, olisivat kykeneviä ohjailemaan kokonaisia kansakuntia pelkästään tiedon avulla - valikoimalla tarkkaan mitä saa ja ei saa tietää. Onhan meillä sananvapaus ja silleen! ”Eiväthän ne niin tekisi” ja ”joku olisi huomannut” ovat ne yleisimmät argumentit asiaan joita ei yleensä pysty millään todisteella kumoamaan, koska joku olisi huomannut ja eiväthän ne nyt niin enää tekisi vaikka olikin tsiljoona esimerkkiä historiasta. Osalle tuntuu olevan täysin käsittämätön väite, ettäkö media tai poliitikot ja yleensä ihmiset joilla on valtaa pyrkisivät pitämään sen vallan keinolla millä hyvänsä. Jopa niin suurelle osalle, että melkein voi sanoa että Wahlroos oli oikeassa. Paitsi että ei, koska tyhmyys ja tietämättömyys ovat kaksi täysin eri asiaa ja median ansiosta se tietämättömyys on tuota 80% luokkaa, ei tyhmyys.

Olivat ne syyt sitten ihan mitä tahansa miten tähän päädyttiin, voisi kuvitella että reilun sadan vuoden jälkeen suomalaiset osaisivat antaa ratkaisuksi jonkin muunkin kuin sen millä ongelmaa ylläpidetään: äänestäminen. Lähes kaikki politiikkaa seuraavat kun tietävät, että ratkaisu tähän ongelmaan on oikein äänestäminen. Oli se sitten sen oman valtakultin (puolueen) kannatus tahi jonkun uuden pienpuolueen tukeminen, usko itse järjestelmään on kansainvälisesti katsottuna nähdäkseni maailman huippuluokkaa. Kaksoisvaltiosta ja muista pikkuongelmista täysin riippumatta tämä järjestelmä voidaan koska tahansa saada kuntoon äänestämällä oikein, koska se on demokratiaa! Ei kun ei ole, eikä edes demokraattista koska emme yhtään tiedä mikä kansan tahto on koska meitä manipuloidaan 24/7 joka suunnasta. Ja sen kerrotaan olevan oikein ja oikeutettua, koska se kerran ole laitonta. Kleptokratiassa varastaminen ja valehtelu on laillista, mutta siinäkin voidaan siis puhua oikeusvaltiosta koska se ei ole juuri muuta kuin omien lakien noudattamista. Toki demokraattisen oikeusvaltion perustana pidetään usein sitä, että se pohjautuu kansan yleiseen oikeustajuun (mielipiteeseen). Huomannet ongelman? Ja vielä loppuun vastaus yleiseen kysymykseen/argumenttiin: ei, en ole läheskään ainoa joka näkee asian hyvin samankaltaisesti - esimerkiksi Christophe Buffin de Chosa on raapustanut asiasta kirjan ”The End of Democracy”.