Yhden aikakauden loppu?

Elämmekö aikakautemme viimeisiä päiviä?

Mitä kauemmaksi historiassa nykypäivästä edetään, sitä vähemmän tiedämme mitä oikeasti ennenmuinoin oikein tapahtui. Joistain aikakausista on säilynyt enemmän tietoa, joistain taas ei juuri mitään. Siksi Hegel laskikin, että elämme kolmatta aikakautta, joista ensimmäinen oli muinaiset despotismit, sen perään suuret kaupunkivaltiot ja maailma jonka Hegel itse eli (hän kuoli 1831) oli jatkumoa kristillisten arvojen monarkioille. Jokaista aikakautta leimaa yksi tärkeä ominaisuus, joka aikakauden suuressa muutoksessa on yleensä se asia, josta se seuraava kausi saa alkunsa - vapaus. Despotismissa vain johtaja oli vapaa, kaupunkivaltioissa vain ne kansalaisiksi laskettavat mutta monarkiassa vapaus saavutti omalla tavallaan. Liberalismi ja Marxismi loivat tämän monarkian päälle uuden aikakauden, jonka epäilen lähestyvän loppuaan.

Omalla tavallaan nämä kaksi hyvinkin päinvastaista näkemystä, liberalismi ja Marxismi, ovat siinä samalla kannalla, että niiden tarkoitus on mahdollistaa vapaus sille tavan kansalle. Näiden aatesuuntien tulkitsijat ja suuret johtajat ymmärsivät asian kuitenkin hieman toisin, luoden kaikille vapaan maailman sijasta vapaan maailman lähinnä niille hallitsijoille. Mutta mikä näitä molempia malleja yhdistää siinä käytännön toteutuksessa on se, että kerrottu tarina ja todellisuus ovat joiltain kohdin hyvinkin vahvassa ristiriidassa. Toisaalta, haitanneeko tuo? Vain tarinalla on väliä, koska jokainen ihminen elää kuitenkin ainoastaan sen oman päänsä sisällä, omassa todellisuudessaan ja jos hän uskoo siihen kerrottuun tarinaan, siitä tulee totta.

Teollinen vallankumous loikin oman aikakautensa, johon nyt sitten ne vanhan ajan todelliset johtajat haluavat muutoksen - puhutaan jo neljännestä teollisesta vallankumouksesta. Mitä ne kolme edellistä sitten olivat, siihen en ota nyt kantaa vaan itse pidän sitä vallankumousta ja vallanvaihtoa tavassa, jolla ihmisiä on hallittu. Vaikka kaikki hallitsijat ovatkin tienneet tiedon olevan se avain ihmisten ohjailuun, joukkotiedotusvälineiden nousu siihen asemaansa joka sillä nyt on se oikea vallankumous. Ja siihen valtaan on tulossa muutos, nähdäkseni.


Totuuden jälkeisestä ajasta järjen jälkeiseen aikaan

Sanomalehti onnistui välittämään jo jonkin verran tunnetta mukanaan kuvien ja tekstin yhdistelmänä, mutta vasta radio antoi mahdollisuuden saada se tunne kunnolla sanomaan mukaan. Osa antaakin radiolle kunnian Hitlerin suosiolle, mutta tämä on nähdäkseni liian karkea yleistys. Maailmojen sota radiolähetys vuodelta 1938 kuitenkin antoi jo osviittaa sille, kuinka koko kansakunta voidaan ajaa pelolla haluttuun suuntaan kunhan viesti saadaan jokaisiin korviin kuulumaan. Televisio räjäyttikin sitten tämän ongelman käsiin ja idioottilaatikosta tuli tehokkain aivopesulaite jonka vasta netti sosiaalisine medioineen on kyennyt haastamaan… ja ajamaan ohituskaistaa kauaksi edelle.

Someaikaa ryhdyttiinkin pian kutsumaan totuuden jälkeiseksi ajaksi, koska ensimmäistä kertaa tavan kansalla oli mahdollisuus saada oma näkemyksensä leviämään muille kansalaisille. Ja kuten kaikki tietävät, ainoastaan viralliset auktoriteetit ja heidän portinvartijansa ovat oikeutettuja kertomaan sen virallisen tarinan ainoan oikean totuuden! Kaikenmoisia virityksiä niin vaikuttajien kaappaamisesta faktantarkistajiin onkin otettu käyttöön, hyödyntäen vahvasti ihmisten tapaa odottaa pelastusta ulkoa eli esimerkiksi henkilökulttien kautta. Tämä oikean tiedon monopoli on kuitenkin johtanut ehkäpä hieman ennalta-arvaamattomasti järjen jälkeiseen aikaan, jossa kansa vetää zombina eteenpäin sen mukaan kuin käsketään, sen sijaan että käyttäisi edes hitusen sitä loogista ajattelua.

Muutos totuuden jälkeisestä ajasta järjen jälkeiseen aikaan on nähdäkseni suurelta osin peruja niille kolmelle suurelle sotapropagandakampanjalle, joita saamme seurata tänäkin päivänä siitä idioottilaatikosta: ilmasto, kørona ja Ukrainan sota. Olihan siinä tietysti mukana auttamassa ties mitkä intersektionaaliset feminismit ja woke/cancel-kulttuurit, mutta ne eivät suoranaisesti vielä luoneet sitä herran pelkoa kansaan, toisin kuin tuo edellä mainittu kolmikko. Jokainen ihminen toki elää vain siinä omassa simulacrumissaan, mutta kun muita koetetaan pakottaa uskomaan siihen omaan maailmaan, ollaan vaarallisella tiellä. Toisaalta vallanpitäjille moinen kaaos on oikeen hyödyllinen asia, koska kaaoksen luoneen väkivallan voi aina helposti tukahduttaa väkivallalla.


Onko muutos oikeasti tulossa?

Tapahtuuko tämän sodan seurauksena sitten se suuri vallankumous vai ei, se jää nähtäväksi. Elämmekin mielenkiintoisia aikoja: maa jossa Clintonit, Obamat, Bushit ja Bidenit ovat kaikki suhmuroineet ihan kympillä sekä Soros ja Schwab ovat rummuttamassa eskalaatiota on nyt paras mahdollisuus ajaa se neljäs teollinen vallankumous läpi (aka. Suuri Nollaus). Siinä muutoksessa teemmekin sitten täyden paluun antiikin aikoja edeltäviin despotismeihin, joissa vain johtajat olivat vapaita ja kaikki muut ovat käskystä onnellisia, tai itkevät ja ovat onnellisia. Suuri vaara piileekin siinä, että nämä ”tolkun ihmiset” saatetaan usuttaa väkivaltaisena sen ihmisjoukon kimppuun, jolle vapaus on muutakin kuin sana sanakirjassa.

Mutta entäs jos tämän nykyisen yhteiskunnan raunioiden päälle lähteekin rakentumaan järjestelmä, joka saa sen monarkian vapauden näyttämään orjuudelta ja tämän nykyajan olevan se varoittava esimerkki pellemaailmasta, jossa sota oli rauhaa ja orjuus vapautta? Kaikki palaset ovat valmiina niin suureen heräämiseen ja ihmiskunnan vapauteen aivan uudella tasolla, kuin siihen teolliseen vallankumoukseen jota maamme johto ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Ensimmäistä kertaa tämän tunnetun historian aikana sillä tavan kansalla on kuitenkin mahdollisuus kaataa ne despootit ja ottaa se voima itselleen. Mutta se vaatisi henkilökohtaista vastuunkantoa sen kollektiivin palvomisen sijaan. Kuka sitä nyt haluaisikaan olla itse vastuussa itsestään, kun sitä varten on valtio ja auktoriteetit?!

Kuinka nopeasti mikään mullistus voisi sitten tapahtua? Yhdessä yössä? Mahdollisesti, mutta siihen vaadittaisiin jokin suuri mullistus joka yleensä tuo mukanaan valtavan määrän kärsimystä sinne jyrän alle jääville. Muutos on kuitenkin ollut tekeillä jo sen verran pitkään, että se vaaka saattaa keikahtaa hetkenä minä hyvänsä myös ilman sitä mullistavaa tapahtumaa. Mihin suuntaan se keikahtaa onkin sitten ihan meistä kaikista itsestämme kiinni. Vanha tapa oli edetä pelosta toiseen ulkoa ohjaten ja sen vieminen potenssiin kymmenen on se maailma, jota Soros ja Schwab haluavat. Ei, se ei ole ”salaliittoteoria”, paitsi jos on kuuro, sokea ja tyhmä, eli ei kykene itse näiden tahojen täysin julkista agendaa prosessoimaan. Tuskin se toiseen suuntaan kellahtava maailmakaan mikään utopia olisi ensialkuun, mutta vapauden se toisi joka mahdollistaisi sen utopian. Elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu taisivat olla ne arvot, joiden päälle jenkit aikoinaan kertoivat yhteiskuntansa rakentuvan. Melkoista hevonpaskaa ne silloiset myyntipuheet, mutta arvoina ehdottomasti kannatettavia, vai mitä itse meinaat?