Toimiva demokraattinen tasavalta

Onko muka semmoista olemassa?

Kysymys onkin alkuun jaettava kahteen osaan: ”toimiva” ja ”demokraattinen”. Tocqueville siinä 1800-luvun alussa jenkeissä ollessaan ajatteli juuri sen heidän järjestelmänsä olevan se demokraattisen tasavallan mallioppilas, joten otetaan se tähän esimerkiksi. Mitä voidaan yleensä pitää toimivana hallintojärjestelmänä? Elämä, vapaus ja onnellisuuden tavoittelu olisivat kriteerejä, joita jenkeissä lähdettäisiin mittaamaan. Jos hallinto kykenee tuottamaan sille määritettyjä tavoitteita, se olisi varmaan aika toimiva malli? Perustuslain ylläpito ja valvonta ovat yleensä myös tärkeitä indikaattoreita toimivalle tasavallalle, mistä jenkkien järjestelmä myöskin selviytyy varsin hyvin, etenkin jos sitä verrataan vaikkapa nykyiseen Suomen tilanteeseen missä hallitus pyyhkii sillä perustuslailla lähinnä persettään. Ei siis ehkä täysiä pisteitä rapakon takaiselle naapurillemme tässä vaiheessa, mutta mitä ”demokraattisiin tasavaltoihin” tulee niin listan kärjessä ovat, edelleenkin. Toki rima ei nyt järin korkealla ole…

Entäs ”demokraattinen” sitten? Nykyisenä demokraattisen järjestelmän mittarina pidetään asoita kuten vaalien vapaus ja luotettavuus, median monimuotoisuus, kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet sekä vallan jakautuminen. Mikä sitten on se ”oikea” tapa mitata sitä demokraattisuutta, sitä on vaikea sanoa, mutta nykyisillä mittareilla Suomi on sekä yksi demokraattisimmista kuin onnellisimmista maista koko maailmassa … ja kun sitä menee kadulta kysymään niin hallintoon kovasti uskovat ja luottavat kyllä väitteet allekirjoittavat, mutta hienoisia epäilyjä mahtaa useammallakin asiasta nousta. Jenkkien vaalien luotettavuus on nykyään mitä on, mutta 1800-luvulla se mahtoi olla sitä parasta A-ryhmää. Sananvapaus on jenkeissä ihan omassa luokassaan muuhun maailmaan verrattuna, tai ainakin oli kunnes teknologiajätit ottivat vallan ja järjestelmä muuttui kapitalistisen sananvapauden mallimaaksi. Kuitenkin lakiensa perusteella kärjessä kuitenkin ovat, kaukana Suomea edellä. Kansa voi myös vaikuttaa päätöksentekoon, koska merkittävä osa päätöksistä tehdään paikallistasolla mikä samalla antaa paljon pisteitä vallanjaosta. Suomi on tässä EU:n huippuluokkaa ja mallioppilas: kansa ei voi vaikuttaa mihinkään ja käskyt tulevat suoraan EU:lta, ohittaen paikallisen vallan. Mutta niillä virallisilla mittareilla olemme demokraattisempi kuin jenkkilä.

Niin Suomessa kuin jenkeissä tosiaan kyseessä on tasavalta, mikä tarkoittaa vallan olevan siinä kyseisessä järjestelmässä määritetyllä tavalla valituilla edustajilla kansansa ylitse. Ei siis kansalla, koska se ei ole demokratia, vaan valituilla edustajilla. Puhuttaessa edustuksellisesta demokratiasta kansalle halutaan antaa kuva että se olisi vallassa, vaikka todellisuudessa se ei sitä kuitenkaan ole. Toki voidaan väittää, että edustuksellisen demokratian ja tasavallan ero on merkityksetön, koska molemmissa (yleensä) äänestämällä valitaan edustajat joille se valta sitten menee. Kyse onkin enemmän periaatteesta, koska edustuksellisessa demokratiassa ne edustajat edustavat kansaa, siinä kun tasavallassa heillä on vain kansan antama oikeutus valtaan ja saavat sitten tehdä kuten lystäävät. Kenelle ne edustajat ovat tilivelvollisia onkin se avainkysymys. Toki jos tasavallassa edustaja haluaa jatkoon seuraavallekkin kaudelle, hänen tulee mielistellä äänestäjiään. Onneksi vaalikarjan muisti on valikoiva ja kultakalan kanssa pituudessa kisaava.


Miksi jenkkien systeemi sitten toimii?

Tocqueville antaa siihen toimivuuteen kolme merkittävää syytä ja lukemattomia pieniä syitä - hänen kirjansa voidaan nähdä yleensäkin jenkkien demokraattisen järjestelmän ylistyksenä mutta toki myös kritiikkinä. Ensimmäinen pääsyy on onnellisten sattumien summa, joka mahdollisti lähes täydelliset olosuhteet uudelle maailmalle. Asumaton manner (alkuperäisasukkaita oli niin harvakseltaan eikä heillä ollut yhtenäisiä valtioita eikä määriteltyjä maan omistuksia joten lähes merkityksetön asia, Tocquevillen mukaan) jossa runsaasti resursseja, ei vihamielisiä rajanaapureita ja jatkuva siirtolaisten virta valloittamaan joka nurkka. Onni suosi rohkeaa ja vasta kun valloitettava tila loppuu, pysähtyy se rajaton kasvu ja oman onnen etsintä. Tuolloin 1800-luvulla se raja ei ollut vielä tullut vastaan, mutta nykyään se toki on. Sijainti on kuitenkin edelleen erinomainen ja suojaa maata monilta niiltä murheilta, joita esimerkiksi täyteen pakatussa Euroopassa joudutaan päivittäin setvimään - kaikki oma laajentuminen ja oman läänin kasvatus on aina joltain muulta pois.

Toisena selvänä syynä jenkkien voittokulkuun on heidän oikeusjärjestelmänsä. Loistava perustuslaki jota oikeasti valvotaan mahdollistaa hyvän perustan, mutta vasta oikeuden olevan kansan hyppysissä päästään demokraattiseen malliin. Valamiehistö, joka ainakin vakavammissa jutuissa on aina päättävä elin, antaa kansan oman oikeustajun olevan se lopullisen päätöksen tekevä asia. Tai no, ainakin periaatteessa, koska käytännössä valamiehistö on manipuloitavissa siinä missä kuka tahansa muukin ihminen hyvien puhujien kautta, joten ei se nyt ihan ongelmaton malli sekään ole. Luki siinä laissa mitä tahansa, kansa ja tuomarit päättävät mikä on oikein ja mikä väärin. Jenkeissä tuomari voi joissain tapauksissa päättää itse lainkin olevan väärin, eli perustuslain vastainen, jolloin asiaa joudutaan puida myös sen kohdalla uudelleen. Kansalla on kuitenkin merkittävä valta itse lain tulkintaan, eli järjestelmää voidaan pitää siltä osin demokraattisena vaikka itse lakien kirjoittamiseen kansa ei kykenekään.

Kolmas syy taas on kansan tavat ja ne syvät tunnot, normit (”mores”, lontooksi). Ihmisten asenne on merkittävä osa toimivaa järjestelmää ja toista maata jossa kansa uskoo ja luottaa järjestelmään yhtä vahvasti saakin hakea. Ongelmaton tai täydellinen järjestelmä ei tietenkään ole, mutta jenkeissä ihmiset uskovat siihen että heillä on mahdollisuus ja valta muuttaa sitä järjestelmää. Eli ollaan aivan sen liberaalin demokratian aatteen ytimessä. Vaikka se tasavalta onkin, kansalla on sanottavansa miten asiat tapahtuvat. Yhtenäinen kansa noustessaan sitä valtiovaltaa vastaan kykenee muuttamaan asiat mieleisekseen… tai ainakin voi yrittää, koska ei se tietenkään aina onnistu. Asenne kuitenkin ratkaisee, minkä vuoksi jenkkien järjestelmä kehittyy jatkuvasti ainakin pieniltä osin kansan haluamaan suuntaan. Rahahan sielläkin toki puhuu ja ne isot pelurit sanelevat valtaosan säännöistä. Mutta niin halutessaan ja kuten on useammankin kerran jo nähty, kansalla on valta muuttaa asioita. Saako kansa sitten mitä oikeasti halusi vaiko jotain ihan muuta, se on taas ihan toinen asia. Uskonnoilla on ollut merkittävä rooli niissä kansojen syvissä tunnoissa, mutta ei siitä enempää tässä kohden.


Voitaisiinko jenkeistä siis ottaa oppia?

Ensiksi on tietenkin huomautettava, että se jenkkien malli on kaukana täydellisestä, toimivasta tai demokraattisesta järjestelmästä. Korruptio rehottaa kaikkialla, köyhyys ja kurjuus ei taida ihan onnellisuudesta mennä ja ihmiselämä on kovin halpa vallassa oleville. Koko järjestelmän hylkääminen ajaisi maan kuitenkin (todennäköisesti) täyteen kaaokseen, mitä osa tosin toivoo ja esimerkiksi kulttuurimarksistit uskovat siitä automaagisesti nousevan ”paremman” järjestelmän. Mutta jokainen maa on vastuussa omasta kohtalostaan, joten annetaan jenkkien tehdä mitä jenkit tekevät (raiskaavat ja valloittavat maailmaa jatkuvilla sodillaan). Voitaisiinko Suomessa oppia jotain niistä asioista, joita jenkeissä on tehty ”oikein”? Maamme perustuslaki on huomattavan paljon modernimpi jenkkien omaan nähden, mutta siinä Suomen omassa näkyy hyvin se, kuinka laki on luotu valtaapitävien suojaksi eikä niinkään kansan eduksi. Minkä lisäksi sitä perustuslakia ei edes noudateta, mikä on vähintään yhtä suuri ongelma kuin perustuslain omat viat.

Konstitutionalismi onkin nyt ollut viimeaikoina vahva aatesuunta useammassakin eri pienpuolueprojektissa. Perustuslain noudattaminen olisi hyvä ensiaskel, jonka jälkeen koko lainsäädäntö toki tulisi käydä läpi yksi pykälä kerrallaan ja peilata se kansan yleistä oikeuskäsitystä vasten. Silloin voitaisiin lakeja pitää edes auttavasti demokraattisina. Valamiesjärjestelmä olisi varmasti myös oiva lisä, joka voitaisiin kutsua päättämään asioista kaikissa vakavissa asioissa. Tällä tavalla se Suomen oman hyvä veli-verkosto, joka oikeusjärjestelmäämme on vahvasti juurtunut, menettäisi edes osan siitä vallastaan. Itse vaatisin myös jokaisen tuomarin kuin myös jokaisen valtion virkamiehen kytkökset julkiseksi, jolloin jäsenyys missä tahansa salaseurassa automaattisesti estäisi pääsyn yhteenkään valta-asemaan. Ainoa tapa saada edes auttavasti demokraattinen järjestelmä on täysi avoimmuus hallinnossa, sekä tietenkin siinä tärkeimmässä osassa koko ”demokraattisessa oikeusvaltiossa”.

Nimittäin se media... Media on se joka sanelee yleisen mielipiteen ja luo sen kansan yhteisen hengen, joka mahdollistaa kansanvallan. Ei takaa, mutta mahdollistaa, koska se on kansasta itsestään kiinni haluaako se olla orjan asemassa sen jälkeen kun se saa tietää olevansa orjan asemassa. Ei riitä, että sallituista asioista on runsaasti laidasta laitaan keskustelua kuten jenkeissä, vaan keskusteluaiheiden skaalan laajuus on se merkitsevä asia. Keskustelujen monipuolisuus ja -muotoisuus tulee siinä itsekseen, kun kaikki aiheet ovat sallittujen listalla. Miten muuten ihmiset voivat tehdä omia päätöksiä, jos heiltä pimitetään valtaosa asioista ja niistä asioista joista kerrotaan, annetaan tarkkaan kehystetty kuva? Virallinen tarina on saatava loppumaan ja tilalle on saatava ”kansallinen tarina”. Toki jokainen maa joka on moiseen ryhtynyt ja siinä prosessissaan ottanut esimerkiksi rahanluonnin hallintaansa, kuten itsenäisen valtion kuuluukin, on jenkeistä tultu tarjoilemaan ”vapautta ja demokratiaa” mattopommituksilla. Rauhan ohjukset on yleensä suunnattu kansoja vastaan, jotka ovat kieltäytyneet jenkkien arvopohjasta, jossa heidän keskuspankkinsa omaavat sen rahanluontioikeuden. Tai no, ei ”jenkit” vaan ne tietyt tahot, joiden mainitseminen on ”hullua salaliittoteoriaa”. Vapauden tavoittelu onkin usein vaarallista, minkä vuoksi valtaosa kansasta ennemmin alistuu orjuuteen, johon ylikansalliset toimijat heidät polkevat. Toimiva demokraattinen tasavalta on kuitenkin teoriassa täysin mahdollinen asia. Sen vaan pitää kansan rakentaa itse, koska vallanpitäjät eivät sitä halua eivätkä varmasti sitä tule vapaaehtoisesti liioin antamaan. Jää nähtäväksi onko yhdessäkään kansassa ainesta ottaa se valta itselleen vai ei?