Sotapropagandan tunnistaminen

Sodan ensimmäinen uhri on totuus

Jos uutisen kanssa on samaa mieltä, se on totta ja jos eri mieltä, se uutinen oli propagandaa. Tämä pettämätön järkeily on käytössä suurimmalla osalla ihmisistä ja sitä kutsutaankin nykyään medialukutaidoksi - mutta vain silloin, kun on samaa mieltä valtamedian kanssa ja pitää siitä poikkeavaa tietoa valheena. Mikään määrä todistettavia valheita ei riitä yleensä todistamaan ihmiselle että häntä oltaisiin huijattu, etenkään yhtään suuremmissa asioissa koska kaikkihan sen tietävät että ”joku olisi kertonut” ja ”eiväthän ne niin tekisi”. Jos taas on yhtään vaivautunut tutkimaan historiaa ja suurvaltojen toimia etenkin kriisien aikana, vastaus olisi noihin kahteen väitteeseen ”kyllähän siitä kerrottiin, ei vaan uskottu” ja ”tekivät, joka ikinen kerta ja siltikin se menee läpi”. Tietämättömyys on nykypäivänä tietoinen valinta, samoin kuin syötin nieleminen kohoineen.

Sotapropagandaa massamedian kautta on opiskeltu akateemisesti reilu vuosisata, mutta käytössä olevat tekniikat ovat hyvin pitkälle samoja kautta aikojen. Oma puoli on oikeamielinen, vastapuoli paha ”tilanteeseen sopiva haukkumanimi”, noin yksinkertaistettuna. Siinä kun tavallisessa propagandanarratiivissa ne väärää mieltä omaavat pyritään ensisijaisesti vaan ohittamaan tai hiljentämään, sotapropagandassa halutaan nostaa se vastapuoli esiin koska ihmiset tarvitsevat vihollisen - mitä näkyvämpi, sen parempi. ”Kenen joukoissa seisot” on tehtävä päivänselväksi, koska sotapropagandan ensisijainen tarkoitus on viholliseen pelon iskeminen ja oman puolen sokean kannatuksen luominen… pelolla, jonka seurauksena se looginen ajattelu haudataan ja kaikki asioiden on oltava mustavalkoisia - mitään monimutkaisempaa kuin ”me tai meitä vastaan” ei saa olla.

Tästä syystä sotapropaganda onkin suhteellisen helppo tunnistaa. Koskeeko se propaganda jotain massiivista tai kriittistä asiaa? Jos kyllä, sitä vahvemmin tarinaa tullaan ohjaamaan. Yritetäänkö vastapuoli vain ohittaa vai leimataan se ”pahaksi”? Annetaanko asioista täysin yhdenmukainen kuva ”omalla puolella”, siinä kun vastapuoli antaa ristiriitaisia tietoja jotka ohjeistetaan ohittamaan täysin pahojen ihmisten propagandana? Julistavatko eri julkiset tahot sen oman ”puolensa”? Onko vastapuolen leimaaminen aloitettu jo hyvissä ajoin ennen kuin tilanne eskaloitui? Palkitaanko uskollisuus omalle puolelle (ns. patriotismi) mediassa, siinä kun tarinasta poikkeamisesta rangaistaan ankarasti? Siinä muutama varoitusmerkki, jotka osoittavat ettei ihan puhtaat jauhot ole pussissa. Yksinkertaistettuna voidaankin sanoa, että sotapropagandaa on asioiden ehdottomuus, mustavalkoisuus. Tarinasta ei poiketa, jumalauta!


Kolme esimerkkiä viimeiseltä kymmeneltä vuodelta

Ilmastohumppa onkin siitä hauska poikkeama, että he ihan avoimesti kertovat käyttävänsä psykologisia keinoja aikaisemmista konflikteista opittua sotapropagandaa ajamaan omaa agendaansa. Sinänsä onkin nostettava heille hattua, että ilmastonmuutosta rummuttavat tahot kertovan lähes avoimesti manipuloivansa niin dataa johon päätökset perustuvat sekä ihmisten tunteita joilla on suurempi vaikutus kuin sillä datalla. Halvauttavan pelon sijaan halutaan lietsoa paniikkia, joka saa ”hyvän puolella” olevat ihmiset toimimaan käskyjen mukaan. Pahat syntiset taas leimataan rankasti ja tavan kansaa syyllistetään siitä, jos he eivät ole kantamassa vastuutaan liittymällä sille oikealle puolelle. Puhtaasti siis sotapropagandistista toimintaa, mitä ei edes kielletä. Jostain syystä se ei kuitenkaan kelpaa millään tavalla todisteeksi epärehellisestä toiminnasta niille ”hyville ihmisille”… ja miksi kelpaisikaan? Hehän ovat hyviä oikeamielisiä ja ne muut pahoja syntisiä! Liity sinäkin kulttiimme, joka ei ole lainkaan kultti!

Kørona pääsikin iskemään kesken hyvin alkanutta ilmastohumppaa ja laittoi sen maailman pelastamisen täydeltä tuholta hieman taka-alalle - nyt oli koko ihmiskunta vaarassa koska maailmassa levisi virus joka tappoi vain ihmisiä… mikä oli siis edelliseen narratiiviin nähden hyvä asia liikakansoituksen vuoksi. Tahot, jotka vielä hetkeä ennemmin halusivat vähentää ihmisten määrää radikaalisti, olivat nyt luomassa pelastusta ihmiskunnalle että mahdollisimman moni voisi elää! Køronatyrannian propagandasta ja sen lukemattomista ristiriitaisuuksista huolimatta tarina upposi kuin kuuma veitsi voihin, mikä tietysti oli tarkoituskin. Jälleen manipulointi ja psykologinen sodankäynti kansaa vastaan myönnettiin virallisissa dokumenteissa, mutta se ei riitä tietenkään todisteeksi vilpistä koska kaikki tehtiin ”yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi”. Koska mikään ei kerro välittämisestä kuin valehtelu, tiedon pimittäminen ja ongelmien osoittajien välitön lynkkaaminen.

Ukrainan tilanne on tätä kirjoitettaessa (3.3.) vielä pahasti kesken, joten on mahdotonta sanoa mihin tilanne oikein johtaa. Jostain syystä valtaosalle kansasta näyttää olevan kuitenkin täysin ennenkuulumaton asia, että sotatilassa käytettäisiin sotapropagandaa joka puolella?! Ei kai, älä helvetissä? Kumpikaan osapuoli ei tule julkaisemaan mitään itseään haittaavaa tietoa samalla kun vastustajaa koetetaan kampittaa kaikin mahdollisin keinoin. Edellisistä sodista onkin opittu vahvasti se seikka, että ”oikeamielisen hyvän puolen” voitto on saatava ihmisten mieliin, kävi itse taistelussa kuinka tahansa. Asioiden suhteuttaminen ja siihen konfliktiin johtaneiden syiden tarkempi analysointi kielletään, koska se saattaisi osoittaa tekopyhyyden. Kuten britit toisen maailmansodan aikana jo tiesivät: jos valehtelet, valehtele kunnolla ja pitäydy siinä valitussa tarinassa. Sodan jälkeen tämä kääntyikin muotoon ”näin ne pahat natsit tekivät” - terveisin, voittajat. Ja vain pahat natsit nostaisivat moisen historiallisen faktan esiin koska ainoastaan hyvät ja oikeamieliset voittajat saavat heilutella natsikorttia.


Totuus ei ole sielä keskellä, kuten yleensä luullaan

Sodassa molemmat osapuolet pyrkivät tuhoamaan sitä vastapuolen antamaa tarinaa, koska jos se kotijoukkojen moraali heikkenee ja kannatus sille taistelulle hiipuu, käy kuin jenkeille Vietnamissa. Sitä virhettä ja nöyryytystä ei länsi halua enää kokea uudelleen, minkä vuoksi kaikenmaailman hybridikeskukset ovat vetäneet propagandan tappiin asti jo kauan sitten. Sotien jälkeen niitä faktoja on sitten pikkuhiljaa valunut esiin neutraalien tahojen tutkimana, mutta siihen menee yleensä vuosia ennen kuin asioiden totuus edes pieniltä osin paljastuu. Ongelmana kun on se, että kummallakaan sodan osapuolella ei ole pienintäkään intressiä dokumentoida ne omaa tarinaa haittaavat osat talteen jälkipolville.

Kuten Puopolo podissaan jo sanoikin, ”Mikään tällä videolla julki tuotu seikka ei oikeuta Putinin hyökkäystä Ukrainaan.” Tämä lausahdus onkin se täydellinen älykkyystesti mitä propagandaan tulee ja kun seuraa ihmisten reaktioita, hylättyjä paukkuu kovasti. Kriittisten ajattelijoiden, tai ehkä paremmin sanottuna semmoiseksi itseään kutsuvien keskuudessa voisi myös luulla, että kun esimerkiksi Killary Clinton, George Soros, Klaus Schwab ja Ursula Wunderbaum kaikki toistavat täsmälleen samaa tarinaa, globalismin kannalta se heidän näkemyksensä on se ”oikea”. Voiko tämä konflikti olla myös siltä vastapuolelta samaa globalismin ajoa? Kyllä, täysin mahdollista että kaikki tiet vievät Roomaan, mutta mikä se totuus asioista sitten onkaan, en usko että se koskaan tulee julki. Siinä kohden kun jostain asiasta täysin hyötyvät tahot alkavat hehkuttamaan jotain asiaa, voisi kuvitella ihmisten ymmärtävän sen eturistiriidan - vai luuleeko joku, että lääke- tai sotateollisuus ajaa terveyttä tai rauhaa? Strutsikansa onkin aika hyvä nimitys...

Pahin virhearvio mistään konfliktista kun on se, että totuus löytyisi jomman kumman osapuolen tarinasta tahi niiden yhdistelmästä eli siitä ”puolesta välistä”. Ei, tieto ei toimi tuolla tavalla. Et pysty kahdesta tai useammasta valheesta saamaan totuutta kasaan. Valheen osoittaminen on joskus mahdollista, mutta totuuden kaivaminen tyhjästä on mahdotonta. Voimme vain arvioida kunkin yksittäisen tiedon paikkansapitävyyden, joiden kautta voidaan yhdistämällä saada aikaan mahdollisesti useampikin erilainen tarina, joista jokainen on mahdollinen totuus mutta mitä todennäköisemmin vain valistunut arvaus. Puutteellisin tiedoin kun ei kokonaiskuvaa voi varmasti muodostaa ja kun sodan osapuolista kumpikaan ei halua dokumentoida niitä itselle haitallisia asioita niin paljon jää asioita pysyvästi pimentoon. Mitä ollaan kuitenkin historiasta opittu on se, että kaikki sodat ovat pankkiirien sotia eikä yhdelläkään heistä ole pienintäkään kiinnostusta ”yhteisestä hyvästä”, saatikka ”sinun turvallisuudestasi”. Sodissa on harvoin niitä viattomia osapuolia, vaikka niin tuo meidän luotettava media yrittää kovasti kertoa.