Uskon, uskonnon ja kirkon vaikutus politiikkaan

Vallankäytön väline

Henkilökohtaisen uskon, järjestäytyneiden uskontojen ja eri kirkko-instituutioiden valtaa ihmisen elämässä on pohdittu iät ja ajat. Moraalisesta näkökulmasta katsoen mielipiteet seilaavat aikalailla täysin laidasta laitaan vaatien sen oman ”oikean uskon” pakottamista kaikille ja kaikkeen aina toiseen ääripäähän joka haluaisi kieltää kaikki uskonnot ja kirkot. Koska objektiivisuus on lähinnä vain harhaa, en voi väittää asiasta kirjoittaessani pystyväni antamaan pelkästään objektiivisia näkemyksiä, minkä vuoksi kannattaakin varata se hernepussi valmiiksi että hädän sattuessa on mitä tunkea nenään vaikka kaksin käsin. Objektiivisuuden sijaan tarjoillaankin, kuten yleensäkin, brutaalin raakaa ja rehellistä omaa näkemystäni asiasta. Toki yksinkertaistaen, koska en ole asiasta kirjaa kirjoittamassa, vaan lyhyen pohdinnon jonka tarkoitus on saada lukijan itse miettimään myös sitä omaa näkemystään. Asioita on aina helppoa tuomita, samoin kuin muiden näkemyksiä väärinä - tietäähän jokainen ihminen kuitenkin itse sen aidon totuuden? Oman totuutensa, kyllä. Triggeröitymisvaroitus on siis annettu, syvään päätyyn sukeltaminen siis alkakoon. Usko ei ole tiedon väärti, mutta suuri osa tiedosta on vain uskomuksia. Mikä voisikaan siis mennä pieleen?

Järjestäytyneitä uskontoja ja niiden kirkkoja on käytetty aikojen alusta saakka yhteen kriittiseen osaan yhteiskunnissa: hallintaan. Yhteiset uskomukset ovat luoneet yhtenäisen yhteiskunnan ja sen helpompaa tapaa antaa ne yhteiset säännöt ei taida olla kuin kertoa niiden olevan jostain ihmistä suuremmasta lähteestä kotoisin. Yhtenäiset ja vahvat yhteiskunnat keskenään aiheuttavat toki itsessään sitten mahdollisesti pahojakin konflikteja, koska eri uskomuksiin pohjautuvana kaikki osapuolet näkevät ne vastapuolen näkemykset ”pahana” vihollisena ja se oma elämää suurempi taho joka ne käskyt antoi on meidän puolella ja täten niitä vääräuskoisia vastaan! Tähän ongelmaan globaalit kommunistit tarjoavatkin yhtä maailman uskontoa, koska ei ole mahdollista että on olemassa useampikin kaikkivaltias? Nämä ylikansallista valtaa ajavat tahot tosin eivät ole kenenkään sielua pelastamassa, vaan kyseessä on käytännön hallintaan liittyvä seikka - yhteiset moraalisäännöt kaikille ja kenenkään muun usko ei ole parempi tai huonompi koska niitä muita ei enää ole. Ihan sattumalta ne saarnamiehet ovat sitten sitä samaa globalistisakkia… Toisaalta se ratkaisisi sen kiistan että kenen yliolento on sitten oikeasti oikeassa? Yhteiseksi hyväksi siis…

Kuinka suuri vaikutus yksittäisessä valtiossa sitten niillä uskonnoilla on, se vaihtelee runsaasti. Teokratiassa valtio ja ”kirkko” on yksi ja sama, osassa (Suomi mukaanlukien) taas on valtionkirkko joka ei kuitenkaan suoraan ohjaa politiikkaa ja sitten on erilaisia sekulaareja malleja jotka ovat katkaisseet yhteyden sinne kirkkoon. Yhteys kirkon ja valtion välillä voidaan jakaa kolmeen eri tapaan: lopputuloksiin, eli haetaanko päätöksenteossa sitä moraalia sieltä uskonnosta, instituutiohin, eli kuinka vahvasti kirkon ja valtion toiminnot toimivat yhdessä (esimerkiksi verotusoikeus) ja kolmantena oikeus ja lainsäädäntö, eli tulevatko ne lait ja määräykset sieltä pyhistä teksteistä. Mitä tiukemmin valtio ja kirkko ovat keskenään sitoutuneita, sitä varmemmin ne molemmat niin kukoistavat kuin kaatuvat yhdessä. Jos tämä yhteys onnistutaan piilottamaan, se saattaa suojella liittoa osalta sen ongelmista. Kun kansan luottamus jompaan kumpaan heikkenee, luottamus myös siihen toiseen rapistuu. Maallistunut kirkko tekee uskosta kuolleen ja on vain ajan kysymys koska kansa haluaa sen lopulta kuopata, usein sen valtiovallan kanssa samaan monttuun. Kukoistaessaan liittoutuma toki luo paljon yhteistä hyvää niin kirkon kuin valtion johdolle, kansa on vaan tupannut päästä unohtumaan useampaankin kertaan historiaan katsottaessa. Mutta senkin täytyi olla se Luojan tahto?


Uskonnot demokraattisessa järjestelmässä

Lännessä laajalti omaksuttu liberaalin demokratian idea ja ihmisoikeuksien kunnioitus aiheuttavatkin tiettyjä hankaluuksia kuin räikeitä ristiriitoja uskontojen kanssa. Uskonnoille tietyt asiat ovat ”pahoja” ja sitä pahaa vastaan tulee taistella tavalla tai toisella, koska muutoin se ”paha” voittaa. Kun lähes samaan lauseeseen kykenee yhdistämään ihmisoikeuksien kunnioituksen ja väärää näkemystä levittävien kirjojen polttamisen, voisi luulla että näiden kahden ristiriidan huomaisi? Toisaalta taas liberaalien arvojen moraalisen punaisen langan puuttuminen aiheuttaa vähintään yhtä paljon ongelmia, jolloin voidaan argumentoida uskontojen tuomien arvopohjien tärkeydestä sivistyneessä yhteiskunnassa. Yhteiset arvot ovat kuitenkin se liima, joka pitää sen yhteiskunnan kasassa. Jokainen uskovainen taitaa kuitenkin tietää sen faktan, että se oma uskonto on se ylivertainen ja oikeassa, minkä vuoksi vääräuskoisten olisi syytä seurata samoja moraalisia sääntöjä. Mutta kuinka niiden vääräuskoisten kanssa tulisi toimia? Juu, kyllähän ne sitten palavat helvetissä ja joutuvat unohdukseen joskus myöhemmin, mutta ei niitä nyt saisi päästää levittämään omia pakanallisia näkemyksiään tässä yhteiskunnassa liioin! Ihmisoikeudet mahtavat siis olla ”pahan” voima, koska ne estävät tekemästä mikä on tarpeellista ihmisten pelastamiseksi! Roviolla polttaminen oli kuitenkin ihmisen omaksi parhaaksi?

Kristilliset kirjanoppineet ovat kuitenkin pelanneet merkittävää roolia koko demokraattisen järjestelmämme muovautumisessa nykyiseen tilaansa. Monet lainsäätäjät ovat ammentaneet ne oikean ja väärän käsityksensä sieltä pyhistä teksteistä ja onhan niitä ikiaikaisia käskyjä myös suoraan lakikirjoihin raapustettu - tappamiset ja silleen. Valistuksen ajan ajattelijat alkoivat siinä 1700-luvun hujakoilla kuitenkin pikkuhiljaa kääntämään sitä poliittisen kentän suuntaa kohti sekulaaria näkemystä, missä tieto ja tiede nähtiin uskontojen ja uskomusten sijaan ylivertaisena. Liberalismi ottikin sitten niskaotteen ja onnistui kankeamaan monessa paikkaa ne uskonnolliset osat pois politiikasta. Mutta ilman sitä moraalin punaista lankaa liberalismi ei vastannut monen ihmisen syvälle juurtuneisiin tarpeisiin uskosta johonkin suurempaan. Monelle siitä valtiosta tai sen instituutioista itsestään tulikin kirkon kaltainen uskonto ja nykypäivänä Suomessa on yleisempää kuulla ihmisen vannovan persukseen kristukseen kuin Jeesukseen Kristukseen. Tässä kohden tarvitaan vissiin ottaa hernetauko, koska eihän poliittiseen puolueeseen uskovat ole lainkaan samanlaisia kun ne hörhöt uskovaiset?!

Ei se ihmisten kaipuu niihin elämää suurempien kysymysten vastauksiin ole kadonnut, vaan siirtynyt etsimään niitä toisaalta. Osa löytää ne vastaukset poliittisista puolueista ja heidän aatteistaan, osa taas rukoilee pyhää hiilidioksidia ettei se tuhoaisi planeettaamme ja osa vannoo materian voimaan ja valtaan. Vaikka aikaisempien uskontojen yhteenlaskettun tuotetun ruumismäärän kanssa verrattuna nämä nykyiset uskonsuuntaukset ovatkin vielä lapsenkengissään ja varsin harmittomia, ei voi kuin ihmetellä näitä kahta pelkoon perustuvaa kulttia jotka ovat viimeisen kahden vuoden aikana ohittaneet jäsenmäärässään muut uskonnot. Piikkikultti, joka vannoo sen seuraavan buusterin nimeen sekä ydinasekultti, joka uskoo rauhan löytyvän vain sillä, että kaikkien sodan osapuolten on omattava keino tappaa elämä koko maapallolta. Molemmat näistä kulteista kun vaativat vääräuskoisten tuhoa tai vähintään sulkemista pois koko yhteiskunnasta. Voidaankin puhua teokraattisen mallin ajamisesta, missä vääräuskoisilla ei ole tilaa enää lainkaan. Erittäin vaaralliseksi tämän ydinasekultin tekee kuitenkin se, että sillä on jo nyt Suomessa temppeli, erinomaisuuskeskus, jonka papisto on täysin lain yläpuolella kyeten esimerkiksi vaientamaan kaikki vastustajat niin halutessaan. Nämä kultit kuitenkin nähdään demokraattisina, koska valtaosa ihmisistä niihin uskoo. Ymmärrys demokratiasta, etenkin liberaalista semmoisesta, on hyvin lähellä nollaa… mikä on tosin ymmärrettävää koska vallanpitäjille demokratia, kansanvalta, on se kaikista surkein muoto.


Kohti parempaa tulevaisuutta?

Jokaisen on kuitenkin itse löydettävä ne vastaukset itselle tärkeisiin kysymyksiin, mitä ne kysymykset sitten ovatkaan. Järjestäytyneet uskonnot esittäytyvät usein oikopolkuna auvoiseen elämään, kunhan vaan tekee just kuten papisto käskee. Ei siis ihme, että vallanpitäjät ovat aina olleet tarkasti mukana kirkkojen toiminnassa. Järjestelmä on pitänyt aina sovittaa tilanteeseen ja kansan yleiseen mielipiteeseen, koska muutoin se järjestäytynyt yhteiskunta on romahtanut. Pyhät kirjat ovatkin ennustaneet näitä lopunaikoja monella tapaa ja taitava tulkitsija saa minkä tahansa tapahtuman olevan merkki joltain korkeammalta taholta. Monastikko se loppu on muuten tullut, eli ennustus osunut kohdilleen? Juuri nämä uskontojen omat pyhät kirjat ovat sekä loistava inspiraation lähde kuin myös aivan järjetön keino oikeuttaa mikä tahansa asia lainaamalla tiettyä osaa sieltä kirjasta todistamaan se oma kanta. Jos sitä oikeutusta haluaa kirjasta ja paloittelu ja asioiden irroittaminen kontekstistaan on hyvä juttu, suosittelen pyhäksi kirjaksi sanakirjaa koska sieltä löytyy ihan kaikki kun vaan pikkuisen hyppii eri lainausten välillä silleen sopivasti. Sopivasti tulkitsemalla voidaan mikä tahansa asia kääntää tilanteeseen sopivaksi ja omaksi eduksi. Mutta eiväthän ne vallanpitäjät niin tekisi omaksi edukseen?

Ennen kuin voidaan luoda jotain parempaa, ovat ne vanhan mallin ongelmien juurisyyt kyettävä kaivamaan esille ja nostamaan yleiseen tietoisuuteen. Esimerkiksi se miten ja miksi jokin uskonto on yhteiskuntaan levinnyt on merkittävässä asemassa. Nämä uudet lahkot on tungettu median kautta pakolla kansan kurkuista alas ja omat päättäjämme ovat huomanneet siihen samaan kelkkaan hyppäämisen edut, siis edut itselleen, ei kansalle. Kun ne poliittisen järjestelmän kautta hallinnossa olevat ihmiset ovat valmiita vaihtamaan näkemystään silmänräpäyksessä, ei mikään estä sitä seuraavaa kulttia ajamasta omaa agendaansa läpi tilaisuuden salliessa. Siksi moni näkeekin luottamuksen vanhoihin järjestäytyneisiin uskontoihin olevan keino ratkaista tämä ongelma. Siinä kohden on tosin ensin kysyttävä, että mistä ja miten se järjestäytynyt uskonto siihen yhteiskuntaan alunperin edes päätyi? Käsittääkseni Suomeen se uskonto tuotiin ulkoa, nykyisen ”länsimaisen arvopohjan” suunnalta ja pakotettiin kansalle vuosikymmenten väkivallan ja manipuloinnin yhdistelmällä. Valtauskontomme on siis valloittajan määräämä, mutta he tekivät sen muutoksen tietenkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun sielusi pelastuksen vuoksi, niinkö? Pyhän Patrickin päivä on yksi parhaista esimerkeistä kuinka Irlanti pelastui vääräuskoisuudeltaan…

Kyse on siis hyvin pitkälle arvoista, jotka perustuvat omiin uskomuksiin jotka ovat ajan kanssa muovautuneet ja muovautuvat jatkuvasti - ihminen kykenee kehittymään, tai ainakin muuttumaan. Mikä on siis se juuri oikea oikeutus valtaan, mitkä ovat niitä oikeita arvoja joiden pohjalle yhteiskunta kuuluu perustua? Ennenmuinoin jokainen yhteisö loi ne omat tapansa ja arvonsa, sovittaen kaiken omalle porukalleen sopivaksi. Syntyi niin paratiiseja kuin maanpäällisiä helvettejä, mutta se täytyi olla ihmisten oma valinta ja päätös? Aina kun joku, jossain, on omannut valtaa muiden yli, on näiden valtaapitävien ihmisten moraalinen kompassi määrittänyt kuinka se heidän allaan oleva ihmisryhmä on menestynyt. Mitä suurempaa joukkoa hallitaan, sitä tärkeämmäksi keinot sen yhteisen arvopohjan levittämiseen ovat. Järjestäytyneet uskonnot olivat ennen se ainoa tapa julistaa sitä ”oikeaa sanaa” kaikelle kansalle, nyt siihen tehtävään on valjastettu massamedia kokonaisuudessaan. Idioottilaatikko on korvannut alttarin ja papilla on sliipattu kampaus sekä jakkupuku päällään kun hän kertoo ”ainoaa totuutta” kansalle. Vääräuskoisia hyljeksitään ja pahimmassa tapauksessa lynkataan, koska se on moraalisesti oikein. Kerrotaan kannatettavan ihmisoikeuksia, mutta ne eivät tietenkään vääräuskoisille pahoille ihmisille kuulu. Ai että sitä ollaankin kuulkaas kehitytty vuosituhansien saatossa! Enemmistölle edelleenkin joku muu sanelee ulkoa mitä ja miten tulee se henkilökohtainen usko muodostaa. Mutta se täytyy olla yhteiseksi hyväksi, koska yhtenäinen yhteiskunta vaatii samat moraaliset arvot. Jospa vaan löydämme ne oikeat arvot niin ongelma on ratkaistu! Mitä luulet, kenen pyhästä kirjasta ne ratkaisut löytyvät vai löytyvätkö sieltäkään?