Globaali kommunismi

Melkein ja samalla ei lainkaan

Kommunismista puhuttaessa on hyvin vaikea tietää ovatko sitä sanaa käyttävät ymmärtäneet sanan edes auttavasti samalla tavalla, kuten uuskielessä on tapana. Tuotantovälineiden yhteisomistus olisi sosialismia kun taas yhteiskuntaluokaton yhteisomistus olisi kommunismia, mutta yleisimmin kommunismiin liitetään myös ajatus ei vaan tuotantovälineiden vaan (lähes) kaiken muunkin yhteisomistuksesta. Tämä malli jota kutsuttaisiin kommunismiksi oli hyvin yleinen heimokulttuurien aikana, jolloin kaikki ihmiset jotka kuuluivat samaan heimoon jakoivat niin työnsä tulokset kuin omistuksensa. Jokaisella oli ne omat henkilökohtaiset esineensä, mutta lähestulkoon kaikki muu kuului heimolle ja niitä sai kuka tahansa tarpeen mukaan käyttää. Huomattavan paljon tehokkaampi ratkaisu kuin se, että kaikki omistaisivat saman työkalun vaikka käyttäisivätkin sitä vain silloin tällöin.

Sinänsä koko ajatus yksityisomaisuudesta ja oikeudesta omistaa onkin vaihdellut ihmiskunnan historiassa runsaasti. Heimojen ”kaikki omistaa kaiken” mallista aina yksi omistaa kaiken, mukaan lukien ne kaikki ne ihmisetkin. Liberaalien arvojen myötä ajatus yksityisestä omaisuudesta kasvoi ja kapitalismissa se on se tärkein ominaisuus. Mutta tässä törmätäänkin siihen omistamisen ongelmaan - entä jos joku omistaa enemmän kuin muut ja käyttää resurssejaan haaliakseen valtaa muiden yli? Demokratia ei voi koskaan tapahtua jos ihmiset eivät ole keskenään riittävän yhdenvertaisia, minkä vuoksi kapitalismi ja demokratia ovat osittain täysin päinvastaisia ideologioita, vaikka monet ihmiset kuvittelevatkin niiden toimivan hyvin yhteen kuten nykyään.

Tätä ongelmaa korjaamaan ja ratkaisemaan syntyikin aatteita kuten sosialismi ja kommunismi, jotka estivät yhtä ihmistä omistamasta huomattavasti enemmän kuin muut. Moinen aate sinänsä pohjimmiltaan on ymmärrettävä ja osin kannatettava, koska valta muiden yli ei ole koskaan luonut yhteistä hyvää vaan harvojen hyvän muiden kustannuksella. Mutta jos kaikki ovat yhdenvertaisia, kuka on oikeutettu valtaan ja hallitsemaan? Ei kukaan ja kaikki yhdessä, eli esimerkiksi demokratia olisi vaihtoehtona hallitsemaan moista järjestelmää. Ateenan malli toimi, koska kansalaiset olivat lähestulkoon samalla viivalla… ja muut asukkaat eivät omanneet mitään valtaa. Mutta ne oikeat vallanpitäjät eivät tietenkään sulattaneet mitään ideaa ”yhteisestä hyvästä”, vaan halusivat jatkaa osalla jopa vuosituhansia jatkuneiden verilinjojensa valtaa.


Ylikansalliset vallat

Koska niin kommunismi kuin sosialismi vaativat joidenkin näkemysten mukaan optimaalisesti toimiakseen sen olevan ainoa järjestelmä koko maailmassa, näkikin moni vallanpitäjä siinä mahdollisuutensa absoluuttiseen valtaan. Kerrotaan kansalle satuja kuinka kaikilla on hyvä olla, kuten vaikkapa ”et omista mitään, mutta olet onnellisempi kuin koskaan!”, mutta jätetään se luokkajako kertomatta. Nimittäin joka ikinen kommunistiseksi tai sosialistiseksi järjestelmäksi itseään kutsuttu, tai siksi leimattu, järjestelmä oli ennen kaikkea keskusjohtoinen. Valtio määräsi lähes kaikesta ja monasti myös omisti kunnon siivun kaikesta. Sosialistisessa ideologiassa tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa, mutta tämä ymmärretään usein niin, että valtio sen omistaa. Ei siis mitä alunperin tarkoitettiin, mutta siihen suuntaan. Tarkempi nimitys olisikin fasismi, missä kaikki valta ja omistus on yksissä käsissä, mutta siitä sanasta vallanpitäjät eivät tykkää.

Idea itsenäisistä ja itsemääräämisoikeuden omaavista kansallisvaltioista onkin suurin este tälle globaalille utopialle - globaalille kommunismille, jos sanaa soveltaa silleen sopivasti. Sen kansanvallan sijaan valta valuu entistä isommille tahoille jotka vastaavat samoista toimista kuin ennen ne itsenäiset valtiot. Ei siinä että ne itsenäiset valtiot olisivat kansanvaltaisia olleet, vaan parlamentaarisia tasavaltoja, mutta sentään se näkyvä valta oli oman maan rajojen sisällä. Kauppasopimukset ja vastaavat ovat ihan hyvä idea maiden välillä, mutta kun perustetaan organisaatioita jotka voivat sanella kuinka kauppasopimuksia saa maiden välillä tehdä, on valtaa annettu ulos ylikansallisille tahoille joiden koostumukseen ei kansalla ole yleensä mitään sanottavaa.

EU onkin malliesimerkki harppauksesta kohti globaalia kommunistista järjestelmää. Siihen kylkeen on nyt näytiksi ruuvattu jokin parlamentti, jonka ne jäsenmaat valitsevat, mutta jonka valta on hyvin rajallinen. EU:n seurauksena nämä ennen itsenäiset valtiot ovat menettäneet monelta kohtaa itsemääräämisoikeutensa, jolloin on hyvin valheellista puhua mistään demokratiasta yhdenkään maan sisällä - käskyt tulevat ylhäältä ja kansojen on toteltava. Kyllä, ne välikerroksen hallitsijat ovat vielä oman maan kansalaisia, mutta määräykset tulevat muualta. Ongelmana onkin monasti näiden ”itsenäisten” valtioiden perustuslait, jotka kyllä sanovat että kenelle se määräysvalta kuuluisi. Mutta kuulemma kun on sovittu että kaikki rikkovat perustuslakejaan, se on ihan ok! Muistatko kysyttiinkö sinulta, että hyväksytkö ylikansallisen vallan kansanvallan tahi itsesi yli?


Lisää kommunismia! - huutaa kansa

Jos EU ei oikeen maistu, voisi ainakin kuvitella että silloin vastustaisi myös muita vastaavia valtakeskittymiä jotka kertovat olevansa oikeutettu ohittamaan sen maasi perustuslain. Keskuspankeilla se valta tietenkin isossa mittakaavassa on ollut jo pitkään, mutta käskyjä kansalle jakamaan on useampiakin. YK vaatii saada käskyvaltaa tietyissä asioissa, WHO taas haluaa päättää maiden terveydenhuollosta koska pandemiat, NATO antaa turvatakuut kunhan sille annetaan iso lohko maan BKT:sta ja muitakin tämmöisiä organisaatioita on vaatimassa määräämisoikeutta itsenäisten valtioiden ylitse. Ja mikä pelottavinta, kansa vaatii sitä itsekin?!

Kaiken maailman Bilderperkeleet ja vastaavat tietenkin sitten sijoittavat ne omat miehensä näiden ylikansallisten organisaatioiden johtoon ja YGL-ohjelma tarjoaa jokaiselle maalle oman missin tai prinssin keulakuvaksi. Valta pakkantuu entistä harvempien käsiin ja määräysvalta annetaan sen oman äänestämällä valitsemasi edustajan sijaan entistä kauemmaksi. Sen sijaan että tätä kehitystä vastustettaisiin, kansa onkin huutamassa yhteen ääneen: ”Me haluamme osalliseksi näihin ylikansallisiin organisaatioihin, ottakaa itsemääräämisoikeutemme ja rahamme kunhan suojelette meitä!” Pelko kun on kova motivaattori ja sen vaikutuksen johdosta ei järki juokse ja kuka lupaa parhaat takuut, siihen ihmiset ovat valmiita sijoittamaan vaikka voisivat historiasta oppia kuinka reiluja kavereita ollaankaan tukemassa.

Voisi siis kuvitella, että kansa olisi edes jotain oppinut Neuvostoliiton ja Kiinan kommunistisista utopioista, kun siis keskusjohto on vallassa ja kansa vapaasti uhrattavaa tykinruokaa herrojensa käskystä. Mutta ei, halutaan mukaan isompiin pöytiin ja ollaan valmiita antamaan valta entistä kauemmaksi. Ja koska ”kansanvalta”, niin jos kansa niin tahtoo että valta viedään heiltä pois niin senhän on niin oltava? Media määrittää yleisen mielipiteen johon kansa yhtyy, ymmärtämättä mihin sitä ollaankaan taas lupautumassa. Kun läpällä aloitan podin ”Kiinan kommunistisen puolueen julkaisu…”, se ei ole pian enää mikään vitsi vaan karu todellisuus. Kun vastustat pahaa kommaria vaatimalla liittyä NATO:on hoitamaan puolustus, antaa YK:lle määräysvaltaa ja WHO:lle oikeuden terveyteesi, olet itse asiassa juuri itse se ”paha kommunisti” joka myy maansa muilta kysymättä - vain koska media niin kertoi. Järjenkäyttö olisi suotavaa, mutta ei pakollista. Äläkä nyt sitten ainakaan liberaaliksi tai oikeistolaiseksi itseäsi enää kutsu kun tuet globaalia kommunismia, jookosta?